10-vuotiasta ”Eclipseä” juhlimassa – Amorphis Joensuun Kerubissa 9.12.

Vuonna 2006 ilmestynyt ”Eclipse” on monellakin tapaa tärkeä albumi Amorphiksen historiassa. Se on ensimmäinen levy, jolla laulajana toimii Tomi Joutsen, ja se aloittaa uuden aikakauden bändin uralla. Sitä seuranneet kolme albumia – ”Silent Waters”, ”Skyforger” ja ”The Beginning of Times” – muodostavat yhden omanlaisensa luvun, johon tämä keikka pitkälti keskittyi, vaikkakaan ”The Beginning of Timesilta” ei tänä iltana mitään kuultu. Tällä illalla ja koko kiertueella on kuitenkin havaittavissa selkeä fokus, joka keskittyy juurikin näiden levyjen aikaiseen Amorphikseen.

Ennakosta loppuunmyydyn ja täten tiivistunnelmaisen Kerubin ilta alkoi mahtipontisella introlla, jonka jälkeen Kalevalan Kullervon hahmon tarinan kertova ”Eclipse” soitettiin alusta loppuun samassa järjestyksessä kuin levylläkin. Megahitti ”House of Sleep” tuli täten jo toisena, mikä tuntui hassulta, koska sen on tottunut kuulemaan vasta setin loppupuolella. Yleisön huudatus ja yhteislaulu ei onnistunutkaan tässä vaiheessa iltaa vielä niin hyvin kuin se olisi ehkä loppuillasta onnistunut. Muuten albumin kappalejärjestystä noudattanut settilista toimi hyvin nousuineen ja laskuineen, mikä muistuttaa myös albumikokonaisuuden onnistuneesta tasapainotuksesta. Ensimmäisen setin huippuhetket painottuivat kuitenkin sen loppupuoleen, kun sekä yleisö että bändi olivat lämmenneet kunnolla. Sanoisin, että ”Perkele (The God of Fire)”, ”The Smoke”, ”Brother Moon” ja ”Empty Opening” olivat makoisimmat herkkupalat.

”Eclipse”-setin ja sitä seuranneen pienen tauon jälkeen saimme nauttia vielä toisesta setistä, joka olisi mieluusti saanut olla vähän pidempikin. Ensin kuultiin pari rauhallisempaa biisiä, kun akustisen kitaran johdolla Amorphis vietteli yleisön ”Enigman” ja ”My Kanteleen” muodossa. ”From the Heaven of My Heartin” ja ”Sammon” jälkeen yleisö vaati odotetusti vielä encorea, jonka se toki saikin. ”Skyforgerin” ja ”Silven Briden” väliin sijoittui yllätys nimeltä ”Drowned Maid”. Bändin ei alunperin pitänyt soittaa sitä, mutta eräällä eturivin fanilla oli mukanaan lappu, jossa hän vaati soittamaan sen, ja bändihän myöntyi.

Melkein toivon, ettei ”Drowned Maidia” olisi soitettu, vaikka yleisö siitä kovasti innostuikin, koska se rikkoi muuten hyvin yhtenäisen setin. Tätä ja ”My Kanteletta” lukuun ottamatta setti koostui Amorphiksen uuden aikakauden biiseistä. Yleensä heidän keikoillaan on kuultu ainakin muutama vanhempi kappale, mutta nyt ne loistivat suureksi osaksi poissaolollaan. Ei sillä, etten pitäisi Joutsenta edeltävästä Amorphiksesta, mutta yhtye on tehnyt niin paljon hienoa musiikkia viimeisen kymmenenkin vuoden aikana, ettei sillä ole minkäänlaista tarvetta ratsastaa menneisyydellään. Tämänkertainen esitys ei ollut kaikkein paras näkemäni Amorphiksen keikka, vaikka totta kai he vetivät tämänkin illan perusvarmalla ammattitaidolla, mutta konseptin tasolla se oli yhtenäisimmästä ja toimivimmasta päästä.

Raportti: Anna-Leena Harinen

Kuvat: Iina Ryynänen