Aikamatka antiikin Kreikkaan hevin turvin – arviossa Agatuksen ”The Eternalist”

”The Eternalist” on eeppinen matka kohti mystistä ja myyttistä Kreikkaa. Albumin sanoituksissa vilahtelee useaan otteeseen jumalia ja oraakkeleja, eikä mahtipontisuutta vähennä soundi, jossa vanhan koulukunnan hevi ja rock sulautuvat toisiinsa. Agatus on kahden kreikkalaismiehen orkesteri, jossa ”The Dark” hoitaa lauluosuudet, kitaran ja basson riffit sekä kosketinsoittimen. ”Vorskaath” soittaa vastaavasti rumpuja sekä satunnaisesti muita instrumentteja. Kahden miehen voimalla käyvä Agatus on yllättävän monipuolisen kuuloinen, vaikka toisin voisi luulla.

Albumin ensihetkistä saakka voi huomata, miten vahvasti klassinen hevi vaikuttaa Agatuksen äänimaailmassa. Sankarihevimäisiltä vivahteilta ei vältytä, vaikka The Darkin ääni ei ylläkään yhtä korkealle kuin monen muun tämän genren edustajan. Taustalaulut myös hoitava The Dark laulaa gregoriaanisella tyylillä, joka tuo luonnollisesti oman mahtipontisuuden ja harmonisuuden yhtyeen ulosantiin. Näiden havaintojen pohjalta Agatuksen musiikkia voisi kuvailla heviksi, josta löytyy myös harmonisuutta.

Vaikka ”The Eternalist” etenee jouhevalla voimalla, albumilla on havaittavissa pientä itsensä toistamista. Esimerkiksi toiseksi viimeisen kappaleen, ”Gilgameshin”, kohdalla kuulostaa siltä, että osa sen sanoituksista on peräisin ”The Oath” -kappaleelta. Tämä saa kummastelemaan, onko inspiraatio ollut hukassa sanoitusten suhteen? Sävellysten suhteen vastaavaa toistoa on myös hiukan havaittavissa, mutta albumin loppupuoli on monipuolisempi kuin sen alku.

Albumilta löytyy joka tapauksessa monta mielenkiintoista kappaletta: ”The Oathilla” kuullaan The Darkin tulkintaa pehmeämpää ja korkeampaa ääntä, kun vieraileva solisti pääsee loistamaan. ”The Gods of Firella” on vastaavasti upeaa, kuoromaista laulua sekä erilaisia puheosuuksia. ”Perils of the Sea Pt II” on levyn kevyin kappale tunnelmansa puolesta, mutta viimeisille minuuteille on saatu myös instrumentaalista ilottelua. Kappaleen sanoituksissa löytyy viittauksia Odysseuksen ja Troijan suuntaan. Vastaavasti ”Flight Into Foreveristä” löytyy rääkyvämpiä lauluosuuksia sekä enemmän kitarasooloja kuin aiemmilta kappaleilta. ”Gilgameshistä” löytyy jousisoittimia, ja albumin päättävästä ”To Last” -kappaleesta löytyy akustisen kitaran rauhallisia melodioita sekä ujeltavia kosketinsoitinosuuksia.

Agatuksen kolmas täysipitkä ”The Eternalist” on persoonallinen kokonaisuus, joka vaatii pienen sulatteluajan. Albumin kappaleissa on hyödynnetty monipuolisesti instrumentteja, ja erilaiset laulutyylit lukeutuvat kreikkalaisyhtyeen vahvuudeksi. Vokalistin artikulointi ei valitettavasti ole aina selkeä, joten kappaleiden sanoitukset jäävät aika ajoin hämäriksi. Onneksi lyriikat löytyvät googlettamalla. ”The Eternalist” on soundinsa puolesta eräänlainen aikamatka vuosikymmenten taakse, mutta sanoitusten suhteen matkataan aina antiikin Kreikan kukoistukseen. Lyriikoiden myyttiset teemat purevat itseeni, ja kun siihen yhdistetään Agatuksen persoonallinen ulosanti, on albumi kuuntelukokemuksena miellyttävä.

7/10

Kappalelista:

  1. The Eternalist
  2. The Invisible (Fifth Portal of Atlantis)
  3. The Oath (of Magic and Fire)
  4. Gods Of Fire
  5. Dreamer
  6. Perils of the Sea Pt II
  7. At Dusk I Was Born
  8. Flight Into Forever
  9. Gilgamesh
  10. To Last

Agatus Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen