Aitoa turhautumista ja ahdistusta – puheenvuorossa Dark Tranquillityn Mikael Stanne

Mitä yhteistä on vuosilla 1997 ja 2007? Varmasti moniakin asioita mutta kuten tässä haastattelussa kävi ilmi, Dark Tranquillity julkaisi uudet levyt molempina vuosina. Tämä melodisen death metallin kulmakivi on ollut toiminnassa jo yli 25-vuotta eikä bändi osoita hidastumisen merkkejä. Pian uuden albuminsa ”Atoman” julkaiseva bändi on kokenut viime aikoina tiettyjä miehistömuutoksia ja muun muassa niistä juttelimme laulaja Mikael Stannen kanssa tässä haastattelussa. 

Morjensta Mikael! Miten syksy on sujunut sinun ja bändin osalta tähän mennessä?

Mikael Stanne: Bändin asiat sujuvat hyvin! Olemme hyvin huojentuneita ja tyytyväisiä siihen että olemme saaneet vaikeuksien jälkeen albumin valmiiksi. Olemme innoissamme että uusi ”kierros” bändin historiassa alkaa taas, uuden materiaalin kanssa kiertämistä ja muita asioita. Soitimme juuri pari iltaa sitten keikan täällä Saksassa ja ensi viikonloppuna päätämme kiertämisen ”Constructin” osalta Italiassa jonka jälkeen palaamme kotiin ja ryhdymme suunnittelemaan tulevaisuutta, eli olemme kiireisiä mutta olemme tyytyväisiä sitä!

Dark Tranquillity julkaisee pian uuden albumin joka kantaa nimeä ”Atoma”. Voisitko aloittaa kertomalla hieman albumista, mitne kuvailisit sitä ihmisille jotka eivät sitä ole vielä kuulleet?

Mikael Stanne: Tämä onkin vaikea kysymys, levy kuulostaa hieman erilaiselle, siinä on kaikki elementit joita ihmiset levyiltämme odottavat. Olen puhunut tänään monien ihmisten kanssa ja useimmat ovat sitä mieltä että levyn on melankolisempi ja synkempi kuin muutama edellinen levymme ja ehkä se onkin, levy syntyi kuitenkin turhautumisesta, vihasta ja avuttomuudesta…näitä tunteita käsiteltiin sitä tehdessä ja kappaleet syntyivät hyvin välittömästi tietyn ajan kuvaukseksi joka ei ole meille kovin tyypillistä. Albumilta löytyy hyvin melodisia kappaleita, jotain hieman raskaampaa, itselleni levy on emotionaalisesti hyvin voimakas albumi ja siitä puolesta pidän levyssä eniten.

Hieman syvemmältä raapaisten, mitä voisit kertoa albumin luomisprosessista? Kauanko aikaa kului ”Constructin” jälkeen ennen kuin uutta materiaalia alkoi syntyä ja kuinka pitkä luomisprosessi ”Atoman” takana kokonaisuudessaan on?

Mikael Stanne: Sitä on hyvin vaikea sanoa tarkasti; mistä aloitimme, milloin ensimmäiset asiat syntyivät koska minun on vaikea sanoa tarkkaa päivänmäärää milloin uuden albumin teko alkoi. Kokonaisuudessaan tuntuu että albumin teon aloittaminen on kokoajan vaikeampaa koska uuden keksiminen on aina hieman pelottavaa, tuntuu että haluamme tehdä vielä yhden kiertueen, vielä jotain muuta ennen kuin albumin työstäminen alkaa vaikka materiaalia jo olisikin hieman. Oikeasti tosin jos osaisimme rentoutua ja soittelisimme vain riffejä joista syntyisi levyjä niin elämä olisi helppoa mutta emme osaa! Me stressaamme loputtomasti jokaisesta seikasta, tulee unettomia öitä ja stressiä…mutta ehkä kaiken tämän stressin tuloksena syntyy jotain hienoa jokainen kerta kun uusi levy julkaistaan.

Eli siis noin 1,5v sitten Anders ryhtyi ensimmäisenä kirjoittamaan materiaalia joista tuli raakileversioita kappaleista. Pian Niklas ja Martin ryhtyivät myös kirjoittamaan jonka jälkeen ryhdyimme päättämään kappaleita jotka tulevat levylle asti, lopulta valitsimme 12 kappaletta. Mietimme levyn nauhoitusprosessia jolloin tajusimme tarvitsevamme hieman lisää aikaa jonka jälkeen tajusimme myös että jos levy halutaan julkaista tänä vuonna, sen täytyy olla marraskuussa ja levy-yhtiö suostui siihen. Vietimme sitten noin 2 kuukautta studiossa ja vaikka se on paljon aikaa, deadline aina tuntuu pahalta vaikka siihen olisi kuinka paljon aikaa, tuntuu etten ole nukkunut koko sanan vuoksi kuuteen kuukauteen! On vaikeaa rentoutua levyä tehdessä koska rasitus, levyllä pyörivät vihaiset teemat pyörivät päässä…on hyvin vaikeaa rauhoittua enkä taatusti ole silloin mukavimmillani! On erittäin mukavaa rauhoittua sitten kun levy on vihdoin valmis ja olla vain ylpeä siitä että levy valmistui. Tämä myös oli luultavasti vaikein albumimme ikinä, sitä voisi luulla että tämä helpottuu ajan myötä mutta ei todellakaan!

Mistä se pääasiassa johtuu, tuntuuko levyjen teko sille että olette pitkän uranne aikana jo tehneet kaiken?

Mikael Stanne: Se on kyllä taatusti osasyy sille, ei ainoa syy mutta osasyy. Emme halua kilpailla itsemme kanssa levyjen paremmuudessa mutta toki kun takana on monia levyjä, tuntuu että olemme tehneet jo todella paljon kaikenlaista ja on vaikea keksiä uutta ja originaalia. Itse myös kyseenalaistan itseäni todella paljon ja tuntuu että kaikki mitä teen on surkeaa ja tämä vain pahenee iän myötä! Mutta toki, en ole sitä mieltä kun kaikki on tehty ja nauhoitettu, silloin katson levyä ylpeänä.

Tämä tietty epäilys ja turhautuminen näkyy myös levyllä kuten sanoin, levyä voisi kuvata paineventtiiliksi ahdistukselleni. Laulujen veto oli todella intensiivistä kun mietin koko ajan miten erilailla voisin laulaa osuudet ja rauhoituin niidenkin osalta vasta kun levy oli lopulta valmis

Kuvailisitko itseäsi sellaiseksi ihmiseksi joka pohtii jälkeenpäin että joitain asioita levyllä olisi voinut tehdä toisinkin?

Mikael Stanne: On todellakin minulle vaikeaa antaa ”asian olla”. Kun levyä tehdään niin kaikki on muutettavissa mutta kun kaikki on tehty valmiiksi ja levy on valmis, en voi muuttaa mitään vaikka joskus ehkä haluaisinkin. Varsinkin jos aikaa kuluu enemmän niin mietin joskus että ”Ehkä tuon sanan olisi voinut ääntää erilailla…ehkä”. Mutta en anna asian vaivata itseäni liikaa, se olisi liian stressaavaa miettiä niitä koko ajan.

Tämä on myös ensimmäinen albumi jossa yksi perustajajäsenistä, Martin Henriksson ei ole mukana, millainen vaikutus tällä asialla oli albumin tekoon ja myöskin, kuka hoiti kitaraosuudet tälle levylle sillä en tiedä että bändissä olisi vielä uutta täysipäiväistä kitaristia?

Mikael Stanne: Suurin osa kappaleista oli valmiina kun Martin ”pudotti pommin” ja kertoi ettei hän halua enää soittaa kitaraa. Asian jälkiseurauksena olin hetken aikaa hyvin surullinen ja vihainen itselleni koska en osannut aavistaa tätä tulevaksi ja mietin mitä olisin voinut ehkä tehdä toisin ettei näin olisi käynyt. Nyt tietysti tajuan puhuttuani hänelle ettei mikään mitä olisin sanonut voinut muuttaa asiaa, päätös oli hänen koska hän koki ettei hänen sydämensä ollut enää 100% mukana soittamisessa. Hän oli alkanut pitää enemmän kulissientakaisesta työstä, organisoinnista ja muusta ja tästä syystä hän on nyt täyspäiväinen manageri bändille. Niklas soitti sitten kitaraosuudet ”Atomalle” mutta toisaalta hän soitti kitaraosuudet myös ”Constructille”. Hänen lähtönsä ei siis vaikuttanut äänityksiin kovin suuresti mutta bändiin se tietysti vaikutti, meitä oli yksi vähemmän ja bändiin jäi suuri aukko. Hetken ajan bändi tuntui oudolle koska ”yksi puuttui”, halusin silti ajatella asiaa positiivisesti ja ottaa asian mahdollisuutena esitellä jonkun uuden ihmisen faneillemme tai ehkä toimia jonkun vanhan ystävän kanssa, mutta pohjimmiltani olin tietysti surullinen asian johdosta.

Se on ymmärrettävää, olihan Martin sentään mukana bändissä noin 30-vuotta.

Mikael Stanne: Niinpä, mutta onneksi teemme silti hänen kanssaan yhä töitä ja hän oli myös nauhoituksissa mukana vaikkei soittanutkaan ja hän on vanha ystävämme joka tapauksessa, nyt ja aina.

 Missä albumi nauhoitettiin ja miten studiotyöskentely sujui tällä kertaa? Oliko äänitysprosessi teille tyypillinen vai teittekö jotain asioita eri tavalla kuin ennen?

Mikael Stanne: Olimme Rogue Music-studiolla äänittämässä jossa olemme nauhoittaneet kolme edellistäkin levyämme, studion sijainti on mahtava koska se on keskellä kaupunkia ja sinne on helppo matkustaa. Oikeastaan kyseessä ei edes ole studio vaan studiokompleksi jossa on neljä pienempää studiota sisällä. Martin oli studiolla hyvin pitkälti kellon ympäri, hän siis omistaa osan siitä ja soittelin hänelle tarvittaessa ”Hei, haluaisin huutaa vähän lyriikoita, käykö” ja tietysti hänelle sopi lähes aina, hän siis käytännössä tuotti levyn ja hän ei myöskään nähnyt aurinkoa koko kesänä! Hän teki jatkuvasti töitä studiolla joidenkin soittimien parissa ja jos kaikki oli ok, hän sääti omia syntetisaattoreitaan. Miksauksesta oli vastuussa uusi mies tällä kertaa, David Castillo, hänellä oli omat ajatuksensa siitä mihin suuntaan musiikkia pitäisi viedä ja hän teki fantastista työtä miksauksen parissa. Teimme tiivistä yhteistyötä miksauksessa joka on tärkeää koska emme nauhoittaessa kuuntele yleensä kuin omia raitojamme ja niitä mitä tarvitsemme, emme kuuntele levyä ”lopputulosmuodossa”.

Mitenkäs sitten albumin lyriikat? Millaista materiaalia tällä kertaa käytit inspiraationa lyriikoihin ja mitä asioita ne käsittelevät?

Mikael Stanne: Olen katsonut pitkään ja kriittisesti maailman menoa, ihmiskonflikteja, poliittisia konflikteja…maailmassa tapahtuu todella typerää paskaa tällä hetkellä ja se järkyttää minua. Sen sijaan tosin että kirjoittaisin suoraan politiikasta tai sodasta tai vastaavasta, koitan kirjoittaa enemmän syistä jotka ajavat meitä tällaisiin asioihin, miksi haluamme kokoajan mennä eteenpäin vain huonoihin suuntiin ja hyvien asioiden suhteen palata ajassa taaksepäin. On ongelmallista että osa maailmasta haluaa asioiden olevan aina samalla tavalla ja osa haluaa muuttua ja hylätä vanhoja toimintatapoja, tämä luonnollisesti tuottaa ongelmia ja kitkaa ihmisten välillä. Ihmiset ovat kaikkien näiden uskomusten ja ideologioiden ja elämäntapojen keskipisteissä ja joskus ihmiset ovat jopa epäsopivia toistensa kanssa eri uskomustensa vuoksi, haluaisin uskoa että olisimme kehittyneempiä ja tällaisten asioiden yllä mutta  ilmeisesti jopa hyvin sivistyneissä maissa julmuuksille ja kauheuksille löytyy aina tilaa. Esimerkiksi Ruotsi jota ajatellaan hyvin neutraalina maana jossa uskonnolla esimerkiksi ei ole suurta sijaa mutta silti täällä on ylemmyydentuntoisia ihmisiä, kaksinaamaisuutta, kaksoisstandardeja…kauheita ihmisluonnon puolia jotka perustuvat välinpitämättömyyteen ja pelkoon. Kaikki nämä asiat turhauttavat minua äärettömästi ja osittain myös pelottavat, oloni ei ole niin turvallinen kuin se joskus oli…jotenkin maailmasta on tullut erilainen paikka kuin muistan sen. Meidän pitäisi keskittyä poistamaan näitä konflikteja niiden lisäämisen sijaksi ja tästä kaikesta koitan kirjoittaa. Luen, katson televisiota ja kerään inhotusta sisääni ja puran ne teksteissä. Tavallaan minua tosin riepoo se että vaikka kuinka kirjoitan tai huudan mikrofoniin, en voi lopulta muuttaa paljoakaan asioita näin ja sekin turhauttaa minua. Minulle tämä albumi oli raskas myös siksi että näitä tunteita piti padota sisääni ja tuntea oloni paskaksi kuukausien verran jotta pystyin kirjoittamaan näistä ja laulamaan näistä ja vaikka lopputulos on tyydyttävä, prosessi oli tuskainen.

Kenties, vaikka sanoit ettet voi muuttaa asioita kovin paljoa vain huutamalla niistä mikrofoniin, kenties se muuttaa asioita enemmän kuin uskotkaan istuttamalla ideoita ihmisten mieliin asioista joihin haluat kiinnittää huomiota.

Mikael Stanne: Tietysti toivon niin että joku tuntee samoin kuin minä ja kuunnellessaan musiikkia hän tietää että joku miettii samoin ja se tarkoittaa ettei hän ole yksin inhotuksensa kanssa. Musiikin tärkeä tehtävä onkin jakaa tunteita, kurjuutta tai iloa, meidän tapauksessamme kurjuutta useimmiten! Sehän tietty sopii teille Suomalaisille myös vai kuinka?

Ehdottomasti! Keikkarintamalla, aloitatte pian kiertueen Pohjois-Amerikassa Swallow the Sunin, Enforcerin ja Starkillin kanssa, tämä kiertue kestää joulukuuhun asti mutta mitä sen jälkeen tapahtuu? Ryhdyttekö kiertämään klubeja Euroopassa ja tietysti minun on kysyttävä, oletteko milloin tulossa Suomeen keikalle?

Mikael Stanne: Kyllä! Me työstämme kaikkea kiertämiseen liittyvää tällä hetkellä, Euroopan kiertue alkaa varmaankin helmi- maaliskuussa ja se kestää pitkään, varmastikin kesään asti ja Suomi…en tiedä kierrämmekö siellä ennen vai jälkeen Euroopan kiertueen vai onko Suomi jopa mukana kiertueessa mutta kuulette siitä kyllä pian! Voimme toki taata sen että tulemme Suomeen taas pian uudestaan mutta tarkkaa aikataulua emme voi vielä sanoa.

Ensi vuonna on kulunut 20 vuotta siitä kun julkaisitte ”Mind’s I”:n ja kymmenen vuotta siitä kun julkaisitte ”Fictionin”, onko teille suunniteltuna mitään erikoista näiden albumien kymmenvuotisten kunniaksi?

Mikael Stanne: En oikeastaan tiedä, emme ole kauhean nostalgisia ihmisiä, juhlistamme ennemmin uutta materiaaliamme kuin vanhaa. Emme ole koskaan tehneet moisia ”juhlakeikkoja” mutta se ei toki estä meitä laittamasta paria ylimääräistä kappaletta noilta levyiltä settilistaamme. Itse asiassa en edes ajatellut asiaa tältä kantilta vaikka muistinkin että levymme täyttävät vuosia. Ehkä meidän pitäisikin tehdä jotain erikoista, ovathan ne juhlakeikat siistejä muillakin bändeillä! Kiitos siis muistuttamisesta, ehkä me keksimme jotain erikoista.

Ole hyvä! Ja olettehan sentään uniikissa tilanteessa jossa kaksi levyä täyttävät tasavuosia yhtä aikaa kun yleensä vain yksi levy täyttää vuosia, olisiko esimerkiksi mahdollista soittaa keikka jossa soitetaan puolet Mind’s I:sta ja puolet Fictionista?

Mikael Stanne: Huh se olisi todella vaikeaa toteuttaa, mutta miksei! Ehkä muutama kappale molemmilta setin sekaan asian kunniaksi, katsotaan!

Kiitoksia haastattelusta ja onnea tuleviin pyrkimyksiinne! Mikäli haluat tähän loppuun sanoa jotain suomalaisille faneillesi, sana on nyt vapaa!

Mikael Stanne: Olen todella iloinen että teimme tämän haastattelun!  Toivomme että otatte haltuun uuden levymme ja tulemme lähiaikoina tervehtimään taas naapurimaatamme keikkojen merkeissä ja toivottavasti näemme siellä sitten! Toivon mukana kierrämme viikon tai ehkä kaksikin jotta ehdimme käydä monessa paikassa!