Apulanta villitsi Joensuun yössä

Apulanta ja rocktrio The Blanko pitivät huolen siitä, että lauantain pimeässä illassa Joensuun Kerubiin livemusiikin pariin suunnistaneet ihmiset saivat rahoilleen vastinetta. Molemmat yhtyeet tarjosivat todella hyvät esitykset, jotka eivät jättäneet kylmäksi.

Kerubin rock-kattauksen aloitti The Blanko, joka suoriutui loistavasti omasta osuudestaan: bändi veti noin kolmen vartin akustisen setin, joka oli miellyttävää kuunneltavaa. Keikan taso pysyi laadukkaana ja korkeana alusta loppuun sisältäen vauhdikkaita ralleja ja hieman herkempiä kappaleita. Bändin biiseistä erityisesti ”Face the Fear” erottui edukseen samoin kuin laulaja-kitaristi Pauli Hauta-ahon ääni ja akustiset kitarasoolot.

Apulanta otti lavan haltuunsa 23:15 vahvistettuna Pauli Hauta-Aholla, joka soitti toista kitaraa ja tervehdyksien jälkeen show pääsi vauhtiin kun ”Hiekka” kajahti eetteriin ja yleisö lähti odotetusti mukaan yhteen bändin lukuisista hiteistä. Apulanta ampui heti perään kovilla: ”Mitä kuuluu” lähestulkoon räjäytti pankin eikä ”Poistuisitko mun elämästäni” juuri tahtia hidastanut. Keikan aloitus oli kokonaisuudessaan erittäin vahva ja erinomainen osoitus siitä, että bändi todella tiesi, kuinka yleisö otetaan mukaan ja tunnelma saadaan heti alusta alkaen kattoon.

Lauantai-illan keikasta erityisen teki Apulannan yleisölle tarjoilema vanhempien ja harvinaisempien kappaleiden kattaus ja mahtuipa mukaan myös pari vetoa englanniksi. Hieman erikoisemmilla biisivalinnoilla bändi vastasi yleisön toiveisiin, että välillä olisi mukava kuulla harvinaisempia biisejä niiden tuttujen ja turvallisten lisäksi. Tähän kategoriaan menivät esimerkiksi ”004” – jonka Toni Wirtanen spiikkasi olevan Apulannan parhaan levyn paras biisi –  ja ”Muistijäljet”, joka teki minuun todella kovan vaikutuksen. Harvinaisuuksien määrä ei jäänyt vain pariin yksittäiseen vetoon vaan Apulanta tarjoili  yleisölle nostalgisen matkan aina bändin ensimmäisen EP:n ”Mikä ihmeen Apulanta” -materiaaliin, josta settiin pääsivät ”Ahdistaa” ja ”Elli”, joista viimeinen sopi myös nimensä puolesta hyvin joensuulaiselle yleisölle.

Harvinaisuuksien lisäksi bändi soitti tietenkin joukon hittejä, jotka upposivat paikallaolijoihin kuin häkä. ”Koneeseen kadonnut”, ”Pahempi toistaan” ja ”Vasten mun kasvojani” olivat sitä takuuvarmaa materiaalia, mikä sai yleisön laulamaan mukana ja tunnelman kohoamaan erittäin korkealle. Vastaavasti myös laadukkaat balladit pääsivät illan setissä oikeuksiinsa: ”Päivästä toiseen” ja ”Valot pimeyksien reunoilla” tarjosivat kunnon annoksen rauhallisuutta ja herkkyyttä muuten vauhdikkaaseen iltaan. Encoressa Apulanta soitti kaksi täysin erilaista biisiä, jotka muodostivat todella komean vastakkainasettelun. Ensimmäisenä bändi soitti kauniin ja koskettavan ”Ilonan” – yksi kuuntelija huusi toiveen rohkeasti ääneen –  ja viimeiseksi ”Anna mulle piiskaa” vei koskettavan tunnelman täysin toiseen ääripäähän ja päätti illan odotusten mukaisesti tyylikkäästi.

Apulanta tarjoili Kerubin loppuunmyydylle yleisölle ainutlaatuisen keikan, jota ei todellakaan voi syyttää tunnelman tai sisällön puutteesta. Illan kattaus oli  nostalginen ja monipuolinen sisältäen sekä tunnettuja hittejä että vanhempia biisejä historian lehdiltä. Kokonaisuudessaan keikka oli mieleenpainuva ja se osoitti, kuinka järkyttävän paljon bändille on kertynyt hyvää ja yleisöön uppoavaa materiaalia. Loistavalla suorituksellaan Apulanta todisti jälleen kerran olevansa yksi Suomen parhaista yhtyeistä!

Settilista:

1. Hiekka
2. Mitä kuuluu
3. Poistuisitko mun elämästäni
4. Sun kohdalla
5. Päivästä toiseen
6. Viivakoodit
7. 004
8. Ahdistaa
9. Miks ei uni tuu
10.  Se johtuu geeneistä
11.  Valot pimeyksien reunoilla
12.  Muistijäljet
13.  Silti onnellinen
14.  Vasten mun kasvojani
15. Koneeseen kadonnut
16.  Elli
17.  Mato
18. Pahempi toistaan
19. Ilona
20. Anna mulle piiskaa

Teksti: Markus Raatikainen