Arch Enemy

Ruotsalainen melodista death metallia soittava Arch Enemy julkaisi kesäkuussa uuden paljon kehuja ja hehkutusta saaneen ”War Eternal” -albuminsa. Uuden albumin myötä yhtye aloitti kesällä kiertämisen Euroopan festareilla, ja Suomen vuoro on nyt syyskuussa, kun bändi heittää keikat Joensuussa, Tampereella, Helsingissä sekä Jyväskylässä. Kaaoszinen päätoimittaja Arto Mäenpää kävi tapaamassa yhtyeen kitaristi Michael Amottia Tampereen Pakkahuoneella ennen illan keikkaa ja keskusteli miehen kanssa mm. yhtyeen uuden albumin saamasta suuresta suosiosta sekä yhtyeen rakkaudesta suomea sekä suomen keikkoja kohtaan. Lue lisää nähdäksesi Michaelin haastattelu kokonaisuudessaan.

Morjensta Michael. Kuinkas vuosi 2014 on tähän asti sujunut Arch Enemyllä?

Michael Amott: Vuosi on sujunut todella hyvin. Aloitimme keikkailun uuden albumin tiimoilta kesäkuussa erilaisilla festareilla, ja nuo keikat menivät todella hyvin. Meillä oli tässä välissä kuukauden mittainen tauko, joka päättyi eilen keikalla Joensuussa. Meillä ei ole vielä koskaan ollut huonoa keikkaa Suomessa, joten bändi odotti näitä keikkoja todella paljon. Tänään meillä on vuorossa Tampere, huomenna Helsinki ja sitten vielä Jyväskylä. Jyväskylän sekä Helsingin keikat ovat lisäksi loppuunmyytyjä, joten on mukava olla taas Suomessa.

Olet urasi aikana soittanut Suomessa lukuisia kertoja. Mitkä ovat parhaat muistosi Suomesta?

Michael Amott: Muistan, kun soitimme ensimmäisen kerran Tuska Open Airissa vuonna 2003. Se oli aika myöhäisessä vaiheessa, koska olimme keikkailleet jo melko paljon eri maissa tuohon mennessä. Keikka oli kuitenkin loistava ja jäi kyllä mieleeni, koska se oli meille ensimmäinen kerta Suomessa.  Tykkäsin myös siitä Tuskan alueesta, koska se oli keskellä kaupunkia mutta silti viihtyisä. Suomi tuntuu muutenkin olevan kehto heavy metallille, ja ihmiset täällä arvostavat musiikkia enemmän kuin monessa muussa maassa.

Teidän uusi albuminne ”War Eternal” on tähän mennessä ollut valtaisa menestys ja saitte albumista juuri Metal Hammer Awardseissa Berliinissä palkinnon kategoriassa ”Metal Anthem”. Mitä yleisesti ottaen tällaisten palkintojen voittaminen sinulle itsellesi merkitsee? Annatko niille mitään arvoa?

Michael Amott: Suhtauduin ennen niihin aika kyynisesti. Ajattelin aina, että ne ovat tavallaan vain musiikkiteollisuuden tapa palkita itseään. Mutta nykyään jo jopa tykkään, kun voitamme jotain (naurua). Voitimme saman palkinnon muutama vuosi sitten, ja arvostan kyllä kyseistä palkintoa. Onhan aina mukavaa saada huomiota kovasta työstään. Eniten pidän niistä palkinnoista, joissa fanit saavat äänestää voittajaa. Silloin tuntuu, että palkinto menee oikeasti sille, jolle se kuuluukin. Jos palkinto annetaan jonkin juryn kautta, jossa on samoja ihmisiä, niin totta kai se menee aina samoille bändeille tai samojen levy-yhtiöiden bändeille.

Nyt kun musiikkiteollisuus on kutistumassa, niin minusta tuntuu, että niin bändit, levy-yhtiöt kuin mediatkin ovat kaikki samassa veneessä, koska metallistakin on tulossa aika underground-musiikkia. Tämmöiset gaalat ovat aina kivoja, koska niissä ihmiset pääsevät tapaamaan ja keskustelemaan rakastamastaan musiikista.

Olitko yllättynyt siitä, kuinka hyvän vastaanoton ”War Eternal” lopulta sai? Luitko itse albumin arvosteluita vai pyritkö välttelemään niiden lukemista?

Michael Amott: Luin muutamia aikaisia arvosteluita albumista muodostaakseni kuvan siitä, millaista albumin palaute tulee yleisesti ottaen olemaan. Arch Enemy on sen verran suuri yhtye, että kaikkien arvosteluiden lukeminen olisi mahdotonta, koska arvosteluja tulee eri kielillä ympäri maailman. Voisin hyvin istua tuolilla tuntikausia lukien arvosteluita mutta en tiedä, onko siinä mitään järkeä.

Albumin saama palaute on ollut kokonaisuudessaan loistavaa. Kun itse huomasin sekä faniemme että median rakastavan albumia, lopetin arvosteluiden lukemisen. Lopulta arvostelu on aina vain yhden ihmisen mielipide siitä albumista. Tykkään yhä antaa haastatteluita ja keskustella ihmisten kanssa eri asioista mutta en itse näe enää arvostelua levystä niin tärkeänä, kuin se oli ennen. Ennen arvostelijalla oli ennemmän valtaa kuin nykyään, kun lehtiä ja toimittajia on niin paljon. En siis koe yhtä arvostelua enää niin tärkeänä.

Palatakseni vielä kysymykseesi, yllätyinkö albumin saamasta palautteesta, niin ehkä osittain, koska en oikeastaan osannut yhtään odottaa, miten ihmiset tulevat ottamaan muutokset bändissä. Kun siirryimme studioon nauhoittamaan albumia, tiesin tulevan albumin olevan kova, mutta samaan aikaan meitä varjosti pelko, miten media ja fanit tulevat ottamaan muutokset yhtyeessä.  Mietimme myös, missä vaiheessa julkaisemme uuden vokalistin, ja päätimme tehdä sen vasta, kun meillä oli valmiina ihmisille kuunneltavaksi myös musiikkia uudella vokalistilla. Halusimme saada siis samaan aikaa niin huonot kuin hyvätkin uutiset ulos sen sijaan, että olisimme vain ilmoittaneet Angelan lopettaneen laulajana ja sitten odotuttaneet faneja uuden vokalistin julkistamisen kanssa.

Oliko tämä vokalistin vaihdos yhtään verrattavissa siihen, kun Johan Liiva jätti yhtyeen ja hänen tilalleen valittiin Angela Gossow?

Michael Amott: Olimme tavallaan pienempi bändi tuohon aikaan, mutta kyllähän se aikamoinen shokki varmasti oli monelle, kun yhtäkkiä mieslaulaja vaihtuu naiseen, joka örisee. Silloin ei myöskään sosiaalinen media ollut niin suuressa osassa, joten se oli vähän erilainen tilanne kokonaisuudessaan, vaikkakin aiheutti myös suuren reaktion.

Onko mielestäsi myös singlen julkaisu menettänyt arvonsa?

Michael Amott: Omassa nuoruudessani singlejä julkaistiin, että päästäisiin radioon. Nykypäivänä sekin on hieman muuttunut Spotifyn ja muiden alustojen myötä. Mielestäni singlen julkaisu on edelleen tärkeää, ja kappaleen täytyy olla vahva, mutta tavallaan sen arvo on erilainen kuin ennen vanhaan.

Mitäs luulet: millaisia reaktioita olisitte saaneet, jos Angelan olisi korvannut mieslaulaja?

Michael Amott: Tai transseksuaalinen? (naurua) En usko, että se olisi enää niin suuri asia, koska metallifanit ovat nykyään ehkä hieman avarakatseisempia kuin ennen.

Mitä mieltä itse olet sosiaalisesta mediasta? Käytätkö paljon aikaa Facebookissa?

Michael Amott: Kyllä sitä jonkin verran tulee käytettyä aikaa erilaisia sivuja päivittäessä. On oikeastaan aika hauskaa laittaa kuvia keikoista ja olla aktiivisena faniemme kanssa. Sitä ei kuitenkaan kannata ottaa liian vakavasti. Isoilla  bändeillä on oma päivittäjä noille sivuille, enkä oikeastaan arvosta sitä, koska bändiläiset eivät itse päivitä sosiaalista mediaa. Voit olla joko sosiaalisia medioita vastaan tai puolesta, mutta ne on joka tapauksessa hyväksyttävä osana markkinointia nykypäivänä.

Olet muusikkona saavuttanut jo aika paljon. Onko sinulla itselläsi vielä jotain tavoitteita, joita haluat saavuttaa?

Michael Amott: Tottakai. Haluan koko ajan kirjoittaa parempia kappaleita, ja mielestäni voimme Arch Enemynkin kanssa saavuttaa vielä paljon lisää. Otimme jälleen yhden pienen askeleen eteenpäin uudella albumillamme, ja toivon meidän jatkavan tuota rataa myös tulevaisuudessa. Me olemme kaikki tästä innoissamme, ja minusta tuntuu yhä siltä, että olen kuin 14- vuotias, joka innostuu musiikin soitosta. Voit aina saavuttaa jotain asettamalla itsellesi pieniä tavoitteita. Ei niiden tarvitse olla suuria, mutta jotain joka pitää mielen virkeänä.

Kiitoksia paljon haastattelusta ja onnea tulevaisuuteen. Haluatko vielä lopuksi sanoa jotain Kaaoszinen lukijoille?

Michael Amott: Haluan kiittää suomalaisia fanejamme tuestanne vuosien aikana. Olemme aina innoissamme tänne tulosta ja fanit tuntuvat pitävän meistä täällä. ”War Eternal” menestyi hyvin myös listoilla, ja ensi kesäksi on bookattuna ainakin yksi legendaarinen Suomen festari, jota en tässä vielä paljasta. Joten kiitoksia ja kesällä tavataan.