Architects – The Here And Now

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 2.1.2011

Koko uransa kovassa nousussa ollut Architects tekee hämmentävän paluun levymarkkinoille. ”The Here And Now” ei todellakaan jatka siitä mihin mainiolla ”Hollow Crownilla” jäätiin vaan musiikki on lähtenyt huomattavasti kevyempään ja rockimpaan suuntaan. Tämä ei välttämättä ole huono asia mutta levy tulee varmasti jakamaan bändin kuulijakunnan mielipiteet rajusti kahtia.

Teknisestä ja agressiivisesta hardcoresta tunnettu viisikko on heittänyt homman osittain jopa päälaelleen. Bändille ennen ominaisia elementtejä on vähennetty ja positiivisen kuuloisia melodisia hardcore riffejä lisätty. Biisit muistuttavat ajoittain kaikessa suoruudessaan ja nopeudessaan mm. Comeback Kidiä. Mukaan mahtuu myös fiilistelyä runsaitten puhtaiden laulujen ja jopa suoranaisten slovaribiisien muodossa. Levyllä kuullaan Sam Carterin lisäksi myös vierailevia vokalisteja.

Raskaampaa levyä odottaneille ”The Here And Now” on todellinen järkytys. Balladimaiset biisit ”Heartburn” ja ”An Open Letter To Myself” ovat kivuliasta kuultavaa metallisempaan Architectsiin tottuneille ja kornin kuuloiset elektrotaustat menevät yli hilseen. Myös puhtaat laulut puskevat paikoitellen epämiellyttävästi pintaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kokonaisuus ei näistä notkahduksista huolimatta ole kuitenkaan surkea vaan levylle mahtuu enemmän hyviä kuin huonoja hetkiä. Lisäksi ”Stay Forever Young” (biisissä vierailemassa Andrew Neufeld) on mielestäni yksi parhaista Architects-biiseistä ja edustaa juuri sitä mitä levyltä etukäteen odotin. Jos turhat slovarikokeilut olisi korvattu tämänkaltaisella materiaalilla, olisi levystä saattanut kehkeytyä jopa kiitettävän arvoinen kokonaisuus. Menevästä ja rockaavasta hardcoresta pitäville levyllä on paljon hyviä hetkiä, sikälimikäli puhtaat laulut eivät suuremmin häiritse. Architectsia aiemmin kuunnelleille suosittelen levyyn tutustumista pettymyksen uhallakin. Vain yksi kuuntelukerta ei kerro koko totuutta.

7/10

Kappalelista:

1. Day In Day Out
2. Learn To Live
3. Delete, Rewind
4. BTN
5. An Open Letter To Myself
6. The Blues
7. Red Eyes
8. Stay Young Forever
9. Heartburn
10. Year In Year Out/Up And Away

www.myspace.com/architectsuk

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirjoittanut: Oula Maaranen

16 comments on “Architects – The Here And Now”

  1. maitokaakao

    Eiii… Nyt se järkytys iski, vaikka kyllähän tuo oli jo maistiaisbiiseistä ennustettavissa. Noh, ei auta kuin laittaa Hollow Crown soimaan ja itkeä itsensä uneen…

  2. Arto Mäenpää

    Itselle tämä levy oli kyllä järkyttävän suuri pettymys.. odotin kanssa enempi semmosta ”Hollow Crown” tyylistä lättyä mutta tää on kyllä jotain aivan muuta ku sitä… =/

  3. MD

    On se kumma ku jengin mielestä bändien pitäis aina tehä samanlaista musaa levystä toiseen..
    Sam Carter osaa törkeen hyvin puhtaan laulun joten ainaki mä odotan innolla kyseistä levyä!!!

  4. Arto Mäenpää

    En mä ainakaa odota samaa levyä uudestaan mutta odotin, että bändi nimenomaan keskittyis omiin vahvuuksiinsa eikä lähtis tekemään jotakin aivan täysin muuta.. :) Mielipiteet kaikilla, mutta mun mielestä toi levy ei vaan toimi.. Sinänsä harmi ku ite kyl diggaan yhtyeestä paljo ja livenä se on helvetin hyvä.

  5. Aleksi Suuronen

    Vähän kyllä yllätti toi albumi, vähän niinku eri bändi jo ton jälkeen :D ei se huono albumi silti ollu tosi erilainen vaan.

  6. Tommi Hämäläinen

    Samoilla linjoilla mennää, kyseessä ei todellakaan oo paska albumi, vaan täysin erilainen mihin tältä bändiltä on tottunu.

  7. Arto Mäenpää

    Mielenkiinnolla kyl odotan, että miten nää uudet rallit toimii livenä soitettuna… Bändi on kuitenki ihan hyvä livenä ollu aina :)

  8. Tommi Hämäläinen

    Vuonna 09 nosturis cbk:n kans oli ainaki vähän väsyneen kuulonen livenä, veikkaan et uudet rallit vois toimii jopa paremmin livenä ku vanhat.

    On muuten jännä miten aina tietyt artistit herättää keskustelua, oli arvostelu minkälainen tahansa.

  9. oula

    Sam Carter taitaa laulun salat! Se on totta . Nihkeiden ennakkotietojen takia en tiedä missä kappaleissa puhtaita vetäisi joku feattaaja niin en pysty ”tuomitsemaan”. Mutta ainakin day in day out biisissä puhtaat vokaalit kuulostavat joltain ihan muulta kuin Carterilta.

  10. Tiia

    kyllähän tässä nyt pitää arvostaa, että bändi kehtaa ottaa noinki ison riskin musiikillisesti Hollow Crownin jälkeen. mielipiteitä se on jo jakanut Day In Day Outin ja Learn To Liven kautta ainakin omasssa kaveripiirissä, mutta itse ainakin odottelen kovasti julkaisupäivää nii pääsee sitten antamaan kunnollisen mielipiteen.

  11. NiCO

    ohhoh, odotin paljon kovempaa lättyä – toivon nyt kuitenkin että oli ennakkotilauksen vertainen lätty.. :(

  12. maitokaakao

    Nooh, ei nyt kuitenkaan passaa vielä kirvestä kaivoon heittäää, kyllä tässä vielä innolla odotellaan 26. päivää. Pientä totuttelemista uuteen ilmeeseen, mutta eiköhän sieltä se sama Architects-fiilis ala jalkaa vipattamaan ja päätä heiluttamaan ;) Luotto on kova!

  13. Juha Attola

    Tämä oli meikäläiselle ensimmäinen levy jonka yhtyeeltä kuulin, eikä oikein herättänyt mitään kummempia fiiliksiä. Ei huono, mutta ei kovin hyväkään.. Hyvä arvostelu kuitenkin :)

  14. MD

    Juu keikkaa ja uutta lättyä odotellessa menee tää kuukausi! Vähän mietityttää kyl toi kulttuuritalo, istumapaikkoja wtf?!

  15. mm

    Itse ymmärrän täysin jos bändi haluaa tehdä ja kokeilla uusia juttuja. Varmasti sama setti käy vuodesta toisee tylsäks. Mut tuntuu et pelkästää seki vaikuttaa tähä uutee tyylii onse, että architects on ollu paljon kiertueilla ’ei niin’ raskaiden bändien kanssa. Itse pidän eniten nightmares levystä. Oon uudelta levyltä kuunellu parii biisii, ja onhan ne hyviä, mutta kuten monesta muustakin tuntuu, niin voisi olla raskaampaa. Ehkä vähän turhan suuri muutos, mutta onneksi ei liian suuri. Toiv. bändillä ei käy sillee, että se vaan menee lepsymmäksi levy levyltä. Mutta oli miten oli, architects FTW.

  16. Tiia

    ihan vain näin sivumainintana, että ei sentään ole lähelläkään tuo musiikillinen muutos Architectsilla tätä floridalais bändi Oceanaa, joka siis tosiaan muuttui jostain post-hardcoresta suoraan indie-musiikkiin.

Comments are closed.

Luetuimmat

Uusimmat