Audiovisuaalinen paratiisi – Muse täydellä Hartwall Areenalla

Kun uskaltautuu hiukan oman mukavuusalueen ulkopuolelle, kokemus voi olla parhaillaan sitä mitä koin tiistai-iltana 14.6. täydellä Hartwall Areenalla. Musen hitit olivat minulle tuttuja ja viime vuoden ”Drones” –konseptialbumin olin kuunnellut muutaman kerran läpi. ”Ihan ok bändi, teinitytöt tykkäävät”, oli asenteeni bändiä kohtaa ennen keikkaa. Asenteeni sai vahvistusta, kun saavuin paikalle hieman ennen ovien aukenemista ja näin tyttölaumat ovien ympärillä. Soittaako täällä yksi 2000-luvun suurimmista brittirock-bändeistä vai Anna Abreu? Muutamaa tuntia myöhemmin olin todistanut upeinta valoa ja musiikkia yhdistänyttä tapahtumaa, mitä lähivuosina on Suomessa järjestetty.

Lava oli rakennettu leveäksi keskelle areenaa. Keskellä oli 360 astetta ympäri pyörivä lava, josta lähti kapeat siivet molemmille puolille. Permannon yleisö oli levittäytynyt ympäri lavaa molemmille reunoille. Lavan muoto mahdollisti jokaiselle 14 000 maksaneelle hengelle mahdollisuuden nauttia mielettömästä lavashowsta.

Musen lämmittelijäksi oli Pohjoismaiden konsertteihin kutsuttu The New Regime, joka on multi-instrumentalisti Ilan Rubinin sooloprojekti. Amerikkalainen Rubin on tunnettu rumputyöskentelystään, ja hän on ollut mukana muun muassa Nine Inch Nailsin ja Paramoren riveissä. Nuorehko yleisö ei The New Regimelle oikein lämmennyt, vaikka esitys oli suorastaan loistava. Bändi aloitti viime vuoden ”Exhibit B” –albumin kappaleella ”Mannequin”, joka toimi erinomaisesti. Miellyttävänä yllätyksenä setissä oli Jimi Hendrix -coveri ”Spanish Castle Magic”, mutta kitaran vingutus ei uponnut yleisöön. Itseäni kappale innosti entisestään. Jokainen kappale sai kohteliaat aplodit, mutta riemunkiljahdukset säästeltiin pääesiintyjälle.

Akateemisen vartin yli yhdeksän areena pimeni ja valoshow oli valmis alkamaan. Albumin ja kiertueen nimeä kantava intro (ja outro) ”Drones”, alkoi droneja kuvaavien valopallojen laskeutuessa yleisön päälle ja ne leijailivat sinistä valoa hehkuen ympäri hämmästynyttä yleisöä. Bändi saapui lavalle ja aloitti teema-albumin läpikäymisen radiostakin tutulla ”Psycho” hitillä. Laulajakitaristi Matthew Bellamy otti heti alussa homman haltuunsa, eikä ote yleisöstä heikentynyt missään välissä. Setti jatkui kappaleella ”Reapers”, jonka riffit iskivät ”Psychon” kanssa itseeni kuin tuhat volttia. Rock-bändiä tänne tultiin katsomaan! Sykkeeni tasoittui muutaman biisin ajaksi, mutta vanhempi kappale ”Plug In Baby” oli myös yleisön mieleen. Sen kertosäkeen aikana Bellamyn oli turha rasittaa äänihuulia, yleisö kyllä hoiti laulamisen.

Seuraava audiovisuaalinen kohokohta oli kappale ”The Handler”. Lavan pitkille reunoille laskeutuneille verhoille heijastettiin videota, jossa suuri käsi ohjasi langoilla Bellamyn liikkeitä nukketeatterin tavoin. Näin upeasti videon yhdistämistä bändiin näkee todella harvoin. ”The Handleria” seurasi vanha hitti ”Supermassive Black Hole”, jonka aikana dronet palasivat yleisön ylle järjestämään mieletöntä valosirkusta. Nerokasta oli myös ”Starlightin” loppupuolella yleisön joukkoon heitetyt valtavat valkoiset ilmapallot, joiden puhjetessa yleisön päälle lensi ihmisen muotoisia konfetteja. Vaikka kaksi jälkimmäisenä mainittua kappaletta ”Dead Insiden”, ”Mercyn” ja varsinkin ”Madnessin” lisäksi aiheuttavat itsessäni vakavan allergiareaktion, efektit ja show olivat niin uskomattomia, ettei pieni hengenahdistus haitannut.

Mutta oli Bellamyn lisäksi lavalla myös muitakin! Aivan lavan keskelle sijoitettu rumpusetti toimi bändin sydämenä. Rumpali Dominic Howard hoiti työnsä erinomaisesti ja piti kappaleita hengissä alusta loppuun. Basisti Chris Wolstenholme sen sijaan meinasi jäädä Bellamyn varjoon, mutta onneksi basson kaulaan oli asennettu led-valot. Basisti viihtyi pääosin pyörivän lavan sisäpuolella Howardin seurana. Vihreät ja valkoiset led-valot toivat hienon efektin pimeään saliin, jolloin basisti näytti pitelevän käsissään valomiekkaa. Pahemmin varjoon jäi syntetisaattoria ja koskettimia soittava Morgan Nichols, joka oli sijoitettu lavan keskelle syvennykseen, jolloin miestä oli vaikea havaita muiden keskeltä. Nicholsin syntetisaattorin rooli Musen konserteissa on kuitenkin niin tärkeä, että miehelle olisi toivonut lavalla edustavampaa paikkaa.

Virallisen setin loppu oli vastaava kuin alku: ”Drones” –kappale soi taustalla, kun sali pimeni ja valopallot leijailivat pois paikalta. Encoret alkoivat menestyslevyn ”Black Holes and Revelations” avausraidalla ”Take a Bow” ja jatkui hitillä ”Mercy”. Jälkimmäisen aikana ei pommeja säästelty ja konfetit lentelivät kauniisti ympäri salia. Viimeisenä kappaleena kuultu klassikko ”Knights of Cydonia” sai aikaan viimeiset, upeat yleisön yhteislaulut. Yleisö oli selvästi juhlatuulella, sillä laulu raikasi ja permanto keinui illan aikana useasti. Kahden tunnin setti soitettiin läpi vakuuttavalla ammattitaidolla. Settilista painottui oletetusti ”Drones”-albumiin, mutta lähijunassa kuulin ihmisten kaivanneen muun muassa ”Resistancea” ja ”Assassinia”. Kaiken kaikkiaan ilta oli aivan mieletön. ”Drones” –kiertue on ollut jättimenestys ympäri maailmaa, eikä syyttä. Tämä audiovisuaalinen show pitäisi jokaisen kokea edes kerran, vaikkei Musen musiikkia kuuntelisikaan. Muse on helposti yksi 2000-luvun suurimmista bändeistä, joka muistetaan ja josta nautitaan vielä pitkään.

Biisilista:

1. Drones (Choir track)
2. Psycho
3. Reapers
4. Plug In Baby
5. Dead Inside
6. Map of the Problematique
7. Isolated System
8. The Handler
9. Supermassive Black Hole
10. Prelude
11. Starlight
12. Feeling Good
13. Drones D&B
14. Madness
15. [JFK]
16. Interlude – Hysteria
17. Time Is Running Out
18. Uprising
19. The Globalist
20. Drones Choir (Reprise)

Encoret:

1. Take a Bow
2. Mercy
3. Knights of Cydonia

Teksti & Kuvat: Mikko Äijö