Australialaisen metalcore yhtyeen The Amity Afflictionin kuudes studioalbumi muuttaa tyyliään edellisestä ”This Could Be Heartbreak” levystä rauhallisempaan. Edelliset levyt antavat kovat odotukset myös uudelle ”Misery” nimeä kantavalle julkaisulle. Joel Birchin luotsaama porukka on julkaissut kaikki albuminsa tiukasti kahden vuoden välein ja tällä hetkellä he ovat kirjoilla Roadrunner Recordsilla. Yhtyeeltä ei näyttöä siis puutu, mutta odotettavissa on singlejulkaisuista päätellen vähän rauhallisempaa ja vokaalipainoitteisempaa antia. Etukäteen sinkkuina julkaistut ”Ivy (Doomsday)” ja ”Feels Like Im Dying” saivat aluksi hieman ristiriitaisia mietteitä uudesta soundista, mutta myöhemmin julkaistun, kolmantena singlenä julkaistun ”D.I.E” kappaleen jälkeen albumi sai lämpimän vastaanoton ja fanit eivät ole todellakaan pettyneet.

”Ivy (Doomsday)” antaa väistämättä jonkinlaiset Bring Me the Horizon vaikutteet, ja Joelin puhtaat vokaalit muistuttaakin vahvasti Oliver Sykesin kertosäkeitä parilta edelliseltä levyltä. ”Feels Like Im Dying” on hieman menevämpi biisi ja tuo levylle hieman elektronisempia vaikutteita. Alkuun tuntuu hieman häiritsevältä kertosäkeessä käytetyt huudot, kun koko muu biisi on puhdasta laulua, mutta parin kuuntelukerran jälkeen se rupeaa kuulostamaan paremmalta ja todella hyvin sovitetulta mausteelta.

”Holier Than Heaven” kuulostaa enemmän edellisiltä albumeilta yleiseltä soundiltaan ja biisissä kuullaankin levyn ensimmäinen seiniä tärisyttävä breakdown. Ehdottomasti yksi levyn parhaista biiseistä ja nerokkaasti isketty kappalelistallakin heti sinkkujen perään. Seuraavat ”Burn Alive” ja ”Misery” ovat todella tunnerikkaita biisejä. ”Miseryssä” kuuluvat ”I just wanna Die!” -huudot tuovat synkän tunnelman ja sopivat mahtavasti biisin kokonaisuuteen. ”Black Clouds” tuo jälleen vähän edellisten levyjen soundia takaisin uudelle levylle unohtamatta sanoituksia, jotka liittyvät toisiinsa ja kertovat yhtenäistä tarinaa.

Levyn lopusta löytyvien kolmannen singlen ja muutaman filleribiisin seasta nousee esiin biisit ”D.I.E” sekä ”Drag The Lake”. Myös melkein kolmevarttisen teoksen viimeinen biisi ”The Gifthouse” tuo upean lopun tälle loppuun asti suunnitellulle levylle rauhallisella alulla ja tunteikkaalla lopullaan.

Kokonaisuutena levy on todella hehkutuksen arvoinen sekä positiivinen yllätys. Levyä edeltäneet kaksi singlelohkaisua eivät tuoneet ehkä ihan levyn ansaitsemaa kuvaa, vaan enemmänkin vain antoi idean faneille, mihin suuntaan yhtyeen musikaalinen puoli on menossa. Levyn biisit olivat todella paljon monipuolisempia ja mielisteli monen erilaisen kuulijan korvia. Myöskään ei ole järkevintä iskeä kahta singlejulkaisua levyn kahdeksi ensimmäiseksi raidaksi, mutta onneksi se ei päässyt vaikuttamaan kokonaisuuteen, sillä levyllä on runsaat 12 raitaa. Vaikka tyyli muuttuu, niin The Amity Afflictionin uusin ei tuota pettymystä.

Yhtyeen kolmesta singlestä julkaistiin lyhyet videot, jotka yhdessä muodostavat vokalisti Joel Birchin luoman lyhytelokuvan yhtyeen musiikin ja Joelin sanoitusten pohjalta.

9/10

Kappalelista:

1. Ivy (Doomsday)
2. Feels Like I’m Dying
3. Holier Than Heaven
4.  Burn Alive
5. Misery
6. Kick Rocks
7. Black Cloud
8. D.I.E
9. Drag The Lake
10.  Beltsville Blues
11. Nothing Left
12. The Gifthorse