Bathsheba – Servus

Doom metal, tuo metallimusiikin alalajeista raskain ja samalla haurain, vaatii käsittelijältään todellista taitoa. Turhan usein kuvitellaan, että hyvää doomia rakennetaan muutamilla toimivilla riffeillä, joiden venyttäminen ja hitaasti soittaminen riittää. Toki yksinkertainen voi olla kaunista, mutta helposti lipsahdetaan tylsyyden puolelle ja käsillä on vain mielikuvituksetonta roskaa. Siksi oikea lähestymistapa on ensisijaisen tärkeä, jotta materiaalille saadaan taottua sielu. Parhaimmillaan doom metal onkin silloin, kun se valuu korvista sisään kuin sula lyijy, joka täyttää pikku hiljaa koko pään katkeransuloisella raskaudellaan. Bathsheba edustaa tätä parempaa äärilaitaa.

”Servus” on belgialaisen metalliryhmän ensimmäinen täyspitkä, joka tarjoilee vahvasti tunnelmaan nojaavaa tuomiometallia. Turhiin kaavoihin ei myöskään kangistuta, sillä kokonaisuutta uskalletaan maustaa hieman poikkeavammillakin vivahteilla. Erityisen kunniamaininnan ansaitsee albumin sopivan houreinen ilmapiiri, jonka luomisessa auttaa upeasti ääntään käyttävä Michelle Nocon. Parhaimmillaan naisvokalistin ulosanti kuulostaa päänsisäisiltä ääniltä, jotka huutavat ja kuiskailevat jostain särkyneen psyyken raunioista.

Kuudesta kappaleesta koostuva albumi on laadukas kokonaisuus. Levyn aloittava ”Conjuration of Fire” antaa hyvän yleiskuvan levyn sisällöstä: raskasta, tunnelmallista ja perushyvää kamaa, jota levy suurimmalta osin on. Todellisen yllätyksen esittelee kakkosbiisi ”Ain Soph”, joka räjähtää käyntiin mustan metallin raivolla ja jossa kuullaan myös saksofonia. Siivu onkin ehdottomasti julkaisun erottuvin ilmestys, ja onkin harmillista, ettei loppulevyllä kuulla samankaltaista monipuolisuutta. Läpi levyn jatkuva painostava tunnelma kuitenkin pitää huolen siitä, että kokonaisuuden kuuntelee vaivattomasti lävitse, vaikkei musiikki aina täysillä kolahda.

”Servus” on hyvä albumi, jonka vahvuuksiin lukeutuvat jämäkkä sävellysjälki, upea tunnelma sekä Michelle Noconin hypnoottinen vokalisointi. Jos kappalemateriaalista löytyisi useampia vastaavanlaisia valopilkkuja kuin aiemmin kehumani ”Ain Soph”, olisi julkaisu huomattavasti tiukempi paketti. Nyt sillä on myös tarpeetonta tyhjäkäyntiä. Tästäkin huolimatta kyseessä on varsin mukava tuttavuus ja lupaava yhtye, jonka tekemisiä tulee varmasti seurattua myös tulevaisuudessa.

7+/10

Kappalelista:

  1. Conjuration of Fire
  2. Ain Soph
  3. Manifest
  4. Demon 13
  5. The Sleepless Gods
  6. I, At the End of Everything

Lue lisää aiheesta

Lubricant nostaa päätään haudastaan – arviossa uudelleenjulkaistut pikkualbumit Death rock -yhtye Lubricant oli toiminnassa 90-luvun alussa ja pyöräytti kaksi ep:tä vuosiensa 1991-1993 aikana. Yhtye on ollut kuollut ja kuopattu jo...
Foreseenin ”Grave Danger” on yksi vuoden raivokkaimmista levyistä Kun katselen levyn kansia ja kuuntelen Foreseenin musiikka, minua on vaikea vakuuttaa siitä, että kyseessä on kotimainen yhtye ja levy on vuodelta...
Trees Of Eternity julkaisi uuden lyriikkavideon vuosi sitten menehtyneen laulajansa muistoksi Trees Of Eternity Tunnelmallista doom metallia soittavan Trees Of Eternityn entisen laulajan Aleah Liane Stanbridgen kuolemasta tulee tänään kulun...
Väkevää crossoveria Helsingistä: Foreseenin uusi albumi kuunneltavissa kokonaisuudessaan Foreseen © Hilja Mustonen Helsinkiläinen hardcore/crossover-yhtye Foreseen julkaisee "Grave Danger" -nimisen kakkosalbuminsa huhtikuun 28. päivänä...