Doom metal, tuo metallimusiikin alalajeista raskain ja samalla haurain, vaatii käsittelijältään todellista taitoa. Turhan usein kuvitellaan, että hyvää doomia rakennetaan muutamilla toimivilla riffeillä, joiden venyttäminen ja hitaasti soittaminen riittää. Toki yksinkertainen voi olla kaunista, mutta helposti lipsahdetaan tylsyyden puolelle ja käsillä on vain mielikuvituksetonta roskaa. Siksi oikea lähestymistapa on ensisijaisen tärkeä, jotta materiaalille saadaan taottua sielu. Parhaimmillaan doom metal onkin silloin, kun se valuu korvista sisään kuin sula lyijy, joka täyttää pikku hiljaa koko pään katkeransuloisella raskaudellaan. Bathsheba edustaa tätä parempaa äärilaitaa.

”Servus” on belgialaisen metalliryhmän ensimmäinen täyspitkä, joka tarjoilee vahvasti tunnelmaan nojaavaa tuomiometallia. Turhiin kaavoihin ei myöskään kangistuta, sillä kokonaisuutta uskalletaan maustaa hieman poikkeavammillakin vivahteilla. Erityisen kunniamaininnan ansaitsee albumin sopivan houreinen ilmapiiri, jonka luomisessa auttaa upeasti ääntään käyttävä Michelle Nocon. Parhaimmillaan naisvokalistin ulosanti kuulostaa päänsisäisiltä ääniltä, jotka huutavat ja kuiskailevat jostain särkyneen psyyken raunioista.

Kuudesta kappaleesta koostuva albumi on laadukas kokonaisuus. Levyn aloittava ”Conjuration of Fire” antaa hyvän yleiskuvan levyn sisällöstä: raskasta, tunnelmallista ja perushyvää kamaa, jota levy suurimmalta osin on. Todellisen yllätyksen esittelee kakkosbiisi ”Ain Soph”, joka räjähtää käyntiin mustan metallin raivolla ja jossa kuullaan myös saksofonia. Siivu onkin ehdottomasti julkaisun erottuvin ilmestys, ja onkin harmillista, ettei loppulevyllä kuulla samankaltaista monipuolisuutta. Läpi levyn jatkuva painostava tunnelma kuitenkin pitää huolen siitä, että kokonaisuuden kuuntelee vaivattomasti lävitse, vaikkei musiikki aina täysillä kolahda.

”Servus” on hyvä albumi, jonka vahvuuksiin lukeutuvat jämäkkä sävellysjälki, upea tunnelma sekä Michelle Noconin hypnoottinen vokalisointi. Jos kappalemateriaalista löytyisi useampia vastaavanlaisia valopilkkuja kuin aiemmin kehumani ”Ain Soph”, olisi julkaisu huomattavasti tiukempi paketti. Nyt sillä on myös tarpeetonta tyhjäkäyntiä. Tästäkin huolimatta kyseessä on varsin mukava tuttavuus ja lupaava yhtye, jonka tekemisiä tulee varmasti seurattua myös tulevaisuudessa.

7+/10

Kappalelista:

1. Conjuration of Fire
2. Ain Soph
3. Manifest
4. Demon 13
5. The Sleepless Gods
6. I, At the End of Everything