Creedence Clearwater Revival: juurevaa rockia jo 50 vuotta

 

Yhdysvaltalainen rock-yhtye Creedence Clearwater Revival eli CCR on yksi kaikkien aikojen tunnetuimpia yhtyeitä. CCR:n musiikissa yhdistyvät räväkkä rock ja juurevat coutry blues -vaikutteet, joiden autenttisen saundin vuoksi yhtyeen jäsenten on luultu olevan kotoisin Louisianan rämealueilta. Yhtyeen keulahahmo, Kalifornian osavaltiossa syntynyt John Fogerty perusti trion The Blue Velvets yhdessä rumpali Doug Cliffordin ja basisti Stu Cookin kanssa yläasteikäisinä 1950-luvulla. Bändissä vaikutti myöhemmin myös Johnin veli Tom Fogerty. 1960-luvun puolivälissä yhtye nimettiin uudelleen Golliwogsiksi ja paikallisen levy-yhtiö Fantasyn kiinnostuttua yhtyeestä nimi vaihdettiin Creedence Clearwater Revivaliksi. Yhtyeen nimikkodebyytti ilmestyi tasan 50 vuotta sitten heinäkuun 5. päivänä vuonna 1968. Vuosi 1969 oli yhtyeen kulta-aikaa: Ensin ilmestyi bändin toinen albumi ”Bayou Country”, joka sisälsi yhtyeen suurimman hitin, mystisestä Mississippin rämealueesta kertovan ”Proud Maryn”. Samana vuonna ilmestyivät myös albumit  ”Green River”, ”Willie and the Poor Boys” sekä ”Cosmo’s Factory”. CCR ehti esiintyä myös tunnetulla rock-festivaalilla, Woodstockissa, yhdessä suurien rock-nimien kuten Jimi Hendrix, The Who ja Jefferson Airplane kanssa. Albumin “Pendulum” jälkeen usein veljensä varjoon jäänyt komppikitaristi Tom Fogerty lähti soolouralle ja albumin ”Mardi Gras” myötä CCR hajosi vuonna 1972.  John Fogerty teki myös vaikuttavan soolouran, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä.

CCR:n nimikkodebyytti on hyvin soul- ja blues-vaikutteista, eikä yhtyeen tavaramerkiksi muodostunutta country-tyyliä juuri viljellä. Albumi käynnistyy rytinällä, kun blues-laulaja Screaming Jay Hawkins -koverin ”I Put a Spell On You” kiihkeä rumpufilli rupeaa soimaan. Kappaleella loistaa erityisesti John korkealla ja intensiivisellä laulullaan sekä valtavalla energialatauksella varustetulla pitkällä kitarasoolollaan. Albumin singlekappaletta seuraa blues-rock-tyylinen ”Working Man”, joka saattelee seesteisen hypnoottiseen Dale Hawskins -koveriin ”Suzie Q”, jonka vivahderikas studioversio kestää jopa kahdeksan minuuttia. Kappale on myös yksi tunnetuimpia CCR:n varhaisia hittejä, joita kuulee myös kotimaisilla radiotaajuuksilla.

Rouhean soul-tyylisen kappaleen “Ninety-Nine And A Half (Won’t Do)” myötä herkutellaan jälleen upeilla soolokitaroilla ja letkeästi rullaavalla kappaleella ”Get Down Woman”. Cliffordin groovaavalla rumpukompilla ja fuzz-efektillä varustetulla bassokierrolla ryyditetty ”Porterville” muistuttaa paljon Yhdysvaltain etelän soulia, joka on kaupunkilaisserkkujaan rouheampaa. Kappaleella on myös kuultavissa myöhempien albumien junnaavalle riffille ja jämäkälle rytmipoljennolle perustuvaa tyyliä. Sielukkaalla ja hämyisellä blues-rock-kappaleella ”Gloomy” on kuultavissa aavistus ajalle tyypillisiä psykedeelisiä rock-viboja takaperin ja tuplanopeudella toistettuine soolokitaroineen, mitä lukuisat ajan yhtyeet ovat soveltaneet. Albumi huipentuu psykedeeliseen kappaleeseen ”Walking on the Water”, jossa John Fogertyn sähkökitaran suloisia säveliä tukevoittaa Tomin räväkkä ja purevasointinen komppikitara ja rytmiryhmän raudanluja poljento.

Albumi ”Creedence Clearwater Revival” on yksi ehdottomimpia rockin klassikkoalbumeita, ja se on miltei ohittamaton lisä itseään kunnioittavan rock-diggarin levykokoelmaan. Vaikka yhtye ei ole näyttänyt albumilla vielä todellisia kynsiään, menestyksen merkit ovat havaittavissa: tiukka rytmiryhmä tukevine komppikitaroineen yhdistettynä räväkkään sooloiluun sekä Johnin korkea, kovaääninen ja sielukas lauluääni, ja lahjakas laulunteko kuulostavat vaikuttavalta ja tuoreelta vielä 50 vuodenkin jälkeen.

Kommentit