Danko Jones @ Klubi, Tampere 17.11.2013

Harvemmin tulee poistuttua keikoille Helsingin ulkopuolelle, sillä suurin osa bändeistä jotka haluan nähdä livenä eksyvät jossain vaiheessa kotikulmilleni soittamaan. Danko Jonesin klubikiertueella ei näin kuitenkaan käynyt, joka pakotti minut poistumaan mukavuusalueeltani ja matkustamaan Tampereelle katsastamaan livemenoa Klubilla. Matkustaminen ei haitannut ollenkaan, sillä huusimme ystäväni kanssa liput keikalle hyväntekeväisyyshuutokaupassa joka oli osa Hard Rock Cafèn Pinktober tapahtumaa, pilettien hinta meni suoraan hyväntekeväisyyteen. Livemusiikkia ja hyväntekeväisyyttä samassa paketissa, ei ollenkaan huono asia.

Niinpä sitten sunnuntaina marraskuun 17. hyppäsimme Helsingistä junaan ja otimme suunnaksi Tampereen. Koko kaupunki on minulle käytännössä ennestään tuntematon, enkä tiennyt yhtään millainen keikkapaikka tulisi olemaan. Ennakkotiedoissa puhuttiin, että keikka olisi Pakkahuoneella, mutta muutamaa päivää ennen ilmoitettiin, että ennakkotiedoista poiketen keikka olisikin Klubilla. Onneksi kyseiset lafkat ovat vieretysten, joten hirveästi ei tarvinnut nähdä vaivaa että löysi perille.

Lämppäriksi oli löydetty kotimainen The Blanko, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Kun ensimmäiset soinnut kajahtivat ilmoille olin hieman epäileväinen siitä millainen meno tulisi olemaan, mutta viimeistään toisen biisin puolivälissä olin jokseenkin myyty. Pakko sanoa, että tykkäsin ihan älyttömästi Pauli Hauta-Ahon lauluäänestä, mutta välillä vähän pisti naurattamaan kliseinen ”kitaran kanssa rakastelu”, vaikka sinänsä se bändille sopikin. Eturivistä löytyi pari selkeää fanityttöä, jotka jammailivat haltioituneen näköisenä koko keikan ajan ja pitivät paikkansa myös koko Danko Jonesin ajan.

Lämmittelyn aikana Klubi oli jokseenkin puolityhjä, mutta mitä lähemmäs kello tikitti yhdeksää, niin sitä enemmän alkoi ihmisiä saapua paikalle. Lauantaina Danko Jones oli valloittanut Turun Klubin ja se oli ollut loppuunmyyty keikka.The Blanko mainosti keikkansa puolivälissä, että ketään ei jätetty edellisiltana kylmäksi eikä niin tulisi käymään nytkään. Oikeassa olivat. Vaikka Tampereen keikka ei ollut loppuunmyyty, niin paikalla oli aivan tarpeeksi ihmisiä loistavan menon aikaansaamiseksi, mutta kuitenkin tarpeeksi vähän että pystyi oikeasti jammailemaan ilman, että piti pelätä saavansa kyynärpäästä silmään tai takaraivoon.

Danko Jones on tunnettu energisestä liveshowstaan eikä todellakaan turhaan. Laulaja, jonka mukaan koko pumppu on nimetty omaa sellaisen karisman, ettei keikalla voinut olla huonolla tuulella tai edes miettiä muuta kuin kyseistä keikkaa. Välispiikit olivat hulvattomia ja oli hauskaa huomata, miten paljon yhtye oli kontaktissa yleisön kanssa. Huuteluihin vastattiin sarkastisesti ja Danko Jones kävi jopa keskusteluja yleisössä olleiden ihmisten kanssa. Siitä huolimatta setti pysyi kasassa ja asiassa pysyttiin koko ajan. Kun keikkaa oli jäljellä yksi kappale lähti pari naista hakemaan takkejaan narikasta ja saivat peräänsä ”Näen teidät! Olette lähdössä kesken keikan, vaikka seuraava kappale on koko setin paras!” huutelut. Hauskaa huomata, että bändi oikeasti seurasi mitä yleisössä tapahtui.

Omalta osaltani odotin eniten ”I Think Bad Thoughts” –biisiä, joka tulikin energisenä vetona keikan alkupuolella. Yleisö innostui myös aivan älyttömästi settilistan loppupuolelta löytyneestä ”Cadillac” -biisistä huolimatta siitä, että oli sunnuntai ja jengi jaksoi pogoilla keikan loppuun asti. Danko Jones tosin ilmoitti heti keikan alussa, että ”Tänään bailataan niin kuin olisi perjantai sekä lauantai yhdessä. Huomenna saatte kaikki potkut töistä, koska meillä on tänään niin kivaa, että menette myöhässä töihin.” Ilta ei todellakaan tuntunut sunnuntai-illalta, enkä kadu hetkeäkään, että poistuin Helsingistä katsastamaan kyseistä yhtyettä. Kiitos ja kumarrus, sekä seuraavaa keikkaa odotellessa.

Teksti: Mira Pöyhönen