Disasterhate – Mirroring the Abyss

Kirjoittanut Rudi Peltonen - 26.9.2014

Italialainen Disasterhate on niitä tuntemattomia yhtyeitä, joiden olemassaolosta vain harvat ovat tietoisia. Tämä nelihenkinen, kolmen naisen ja yhden miehen yhtye on toiminut vuodesta 2005 ja julkaissut ainoastaan yhden EP:n ”Sacrifice to Eclipse” (2007) koko uransa aikana. Nyt Disasterhate on viimein saanut Club Inferno Entertainment -levy-yhtiön kanssa sopimuksen, ja bändin esikoinen ”Mirroring the Abyss” pääsee levykauppojen hyllyyn pimeän ja ankeahkon syyskuun loppupuolella.
Kuunnellessa Disasterhaten debyyttiä ensimmäinen mieleen juolahtava ajatus liittyy sen musiikkityyliin. Yhtye on kuin Holy Moses, mutta modernimpi. Mielenkiintoista, todella mielenkiintoista, kun kuuntelutuokion aikana alan tätä erikseen pohtia. Bändin naiskitaristi-vokalistit Reitia ja Klaudia (I Will Kill You) hoitavat osuutensa vallan mainiosti niin soiton kuin karjumislaulun suhteen. Tähän asti kaikki kuulostaa vielä mielenkiintoiselta ja olen innoissaan debyytistä.

Albumin aloittaa persuuksiin potkiva ”Me = Android”, joka antaa kuuntelijoille kuvan siitä, millaista tavaraa ”Mirroring the Abyss” tulee tarjoamaan. Vielä tässä vaiheessa tilanne näyttää ja kuulostaa lupaavalta, mutta Disasterhaten sävellystyö alkaa toistaa itseään riffeissä ja sovituksissa, ja lisäksi suurin osa kappaleista on venytetty turhan pitkiksi, jolloin kuunteleminen alkaa puuduttaa. Tosin esimerkiksi ”Desecrated Sick Reality” – ja ”Toxic Sleep” -viisuista löytyy kauniita melodisia välipätkiä, jotka toimivat ja joita on ilo kuunnella.

Levyn loppupuolelta löytyy myös levyn parhaimpia sävellyksiä, kuten energinen mutta sopivanpituinen ”Day of Zero” sekä melodinen ja doom metal -henkisempi päätöskappale ”The Isle of the Dead”. Näin yli 40 minuutin albumi on päässyt loppumaan, minkä jälkeen pohtii ja miettii, mitä tästä debyytistä jäi lopulta mieleen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ensiksi hattua täytyy nostaa naishenkiselle bändille ja sen asenteelle sekä sen underground-tyylisuunnalle. Vastikään mediasta on kuultu eri naishenkilöiden metalliprojekteista, mutta Disasterhate on enemmän minun makuuni ja positiivisesti tutustumisen arvoinen kohde. ”Mirroring the Abyss” on yksi todistuskappale siitä, että naisetkin osaavat soittaa ja säveltää raskasta ja tiukkaa thrash metallia. Ainoat asiat, jotka tässä vaativat jatkossa parannusta ja enemmän hiottavaa, ovat sävellysten vaihtelevuudet. Välillä levyä kuunnellessa tuntuu, että tämäkin kitarariffi on jo kuultu ties kuinka monta kertaa peräkkäin.

No, jostakin kaikki on aloitettava, ja Disasterhate aloittaa Ep:n lisäksi ”Mirroring the Abyss” -esikoisella. Hyvää ja huonoa albumista kyllä löytyy, mutta itse kyllä kehtaan suositella tätä kaikille vannoutuneille thrash metallin kuuntelijoille ja kannattajille.

7/10

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

 1. Me = Android
2. Desecrated Sick Reality
3. Shining Black Mirror
4. In a Rarefied Morning Sun
5. Blank
6. Toxic Sleep
7. The Abyss
8. Day of Zero
9. The Isle of the Dead

www.facebook.com/disasterhate

Kirjoittanut: Sami Elamaa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat