Djevel jatkaa takuuvarmaa linjaansa – arvostelussa ”Blant Svarte Graner”

Norjalainen Djevel on uudistanut kokoonpanoaan sitten edellisen hienon ”Norske Ritualer” -levynsä. Vokalisti Erlend Hjelvik keskittyy nyt riekkumaan kovassa vauhdissa olevan Kvelertakin solistina ja mikin varteen on tarttunut aikaisemmin basistina toiminut Mannevond; lisäksi rumpupatteriston taakse on Dirge Repin sijasta istahtanut Faust, joka tunnettaneen paremmin Emperorin entisenä rumpalina. Djevelin viides levy ”Blant Svarte Graner” on siis ensimmäinen tämän kolmikon julkaisu. Levyn piti ilmestyä alun perin jo maaliskuussa, mutta viimeisimmän tiedon mukaan se saataisiin suomalaistenkin kuultavaksi vapun jälkeen. Onko tyyli muuttunut vai mennäänkö entisellä tyylillä?

Bändin kitaristi T. Ciekals – mies Djevelin musiikin takana – on kertonut kyseessä olevan konseptialbumin, joka käsittelee Norjaakin aikanaan koetellutta mustaa surmaa. Minkään kevyen teeman ympärillä ei siis liikuta. Levyn aloittaa puheosuudella akustinen Saa Begynner Det” -intro, joka johdattelee tulevaan levyyn hiukan folk-henkisesti. Jo tästä introsta huokuu kärsimystä ja pelkoa – mutta myös pieni toivon kipinä. Tämän jälkeen lähdetäänkin soinnuttelemaan Her er Ikke Spor af Mennesker” -biisissä niin vahvasti, että hilse lentää päästä. Heti levyn alussa nousee esille Djevelin vahvuus: meininki on raakaa, mutta samalla sopivan melodista. Mannevondin vokalisointi tekee bändistä vielä enemmän blackmetallisen kuin aikaisemmin. Mieleen tulee jopa hiukan Bergenin suuruus Taake, mikä ei ainakaan ole huono asia.

Levyllä kumarrellaan selkeästi 90-luvun norjalaisille heimoveljille, mutta soundit on tuotu nykypäivään. Djevel ei siis kompastu monen maanmiehensä tavoin siihen, että black metal -levylle saadaan aikaiseksi vielä nykyäänkin kumisevat ja pörisevät teollisuushallisoundit. Enneminkin bändin uusi tuotanto kuulostaa loppuun asti hiotulta ja välillä jopa hiukan liiankin kliiniseltä. Mutta miksipä levyä ei tekisi kunnolla, kun siihen tällä porukalla on loistava mahdollisuus?

Koko levy on tasaisen vahva esitys, varsinkin jos kuuntelee kappaleita omina kokonaisuuksinaan. Yhdeksi omaksi suosikikseni nousee levyn puolivälin kymmenminuuttinen Paa Vintersti Skal Hun Synge en Gravsang som Aldrig Ender”, joka lähtee käyntiin melodisesti ja liikkuu sitten ulosannissaan raaempaan suuntaan. Se hyökkää vastaan täysillä viimeistään siinä vaiheessa, kun vokaalit kähisevät ilmoille tiukan aggressiivisesti. Biisissä eri osiot vaihtelevat sopivalla tavalla, ja kokonaisuus rakentuu taas jotenkin lohduttomaksi, mutta silti toivon pilkahduksia herätteleväksi. Nimensä mukaisesti biisi tuntuu jatkuvan ja jatkuvan ilman loppupistettä, mutta hyvällä tavalla. Lopussa toistetaan samoja sointuja yhä uudelleen, mikä tuo fiiliksen loputtomasta vaelluksesta. ”Det Svartner paa Likbleik Hud“ -biisissä puolestaan päästään ehkä lähimmäksi Norjan vanhan liiton bläkkistä; kaikuja kuullaan jälleen Bergenin suunnasta.

Tuon tasavahvuuden takia pieneksi miinukseksi voi laskea levyn loppupuolen hienoisen tasapaksuuden. Tasaisen vahvasta levystä on vaikea löytää muita ylittäviä kohokohtia. Kaikissa biiseissä on paljon tavaraa, mutta useimmissa saman kaavan mukaan. Niinpä levyn puolivälin jälkeen mielenkiinto saattaa hetkeksi herpaantua. Toisaalta: jos kaava on todettu toimivaksi, miksei sitä käytettäisi.

Lopuksi ”Alt Som Her Var Er Naa Borte” paketoi levyn akustisena outrona ja sulkee ympyrän, jonka intro aloitti. Helposti tämän jälkeen antaa levyn pyörähtää soittimessa vielä toisenkin kerran. Ja sen jälkeen voi jälleen painaa ”Replay”-nappia.

”Blant Svarte Graner” ei ihan yllä kolmisen vuotta sitten ilmestyneen ”Saa Raa og Kalt” -levyn tasolle, kokonaisuutena nappisuorituksesta jäädään vielä vähän, mutta uusvanhan kokoonpanon ensimmäiseksi levyksi tämä on erittäin onnistunut.

9 / 10

Kappalelista:

  1. Saa begynner det
  2. Her er ikke spor af mennesker
  3. I denne gamle falne kirke
  4. Paa vintersti skal hun synge en gravsang som aldrig ender
  5. De danser rundt sopelimet som om den var deres mor
  6. Det svartner paa likbleik hud
  7. Naa er hele livet paa ravnens bord
  8. Banker som doedningeknoker
  9. Alt som her var er naa borte

 

Kommentit