Drowning Pool tunnetaan ehkä parhaiten ”Bodies”-kappaleestaan, jota myös eräs papukaija on onnistunut hoilaamaan videossa Youtuben ihmeellisessä maailmassa. Nyt tämä teksasilainen yhtye on kuitenkin julkaissut jo kuudennen albuminsa, joka kantaa nimeä ”Hellelujah”. Ainakin yhtyeen mukaan ”Hellelujah” sisältää metallisinta Drowning Poolia ikinä, mutta katsotaanpas, pitävätkö herrojen sanat paikkansa…

Albumin avaa ”Push”-niminen raita, joka ei tee järin suurta vaikutusta – ainakaan ensimmäisellä kuuntelukerralla. Seuraavilla kuuntelukerroilla se kuitenkin alkaa pikku hiljaa sulaa, ja sieltä löytyvät Drowning Poolille tyypilliset elementit, jotka toimivat varsin hyvin. Raidalta kaksi löytyy ”By The Blood”, joka nousee väistämättä tämän albumin tähdeksi. Tässä kappaleessa on taitavasti osattu yhdistellä karjunnan ja puhtaan laulun ulottuvuuksia, joita raskaat kitarariffit nitovat kasaan. ”By The Bloodista” ei kyllä välttämättä tule ”Bodiesin” kaltaista hittiä, mutta läheltä mennään.

Raidan kolme vallannut ”Drop” on varsin menevä kipale, joka jatkaa suurin piirtein samoilla linjoilla kahden edellisen raidan kanssa. Se jää kuitenkin hivenen kuivemmaksi vedoksi kuin ”By The Blood”, kun taas ”Hell To Pay” yltää lähes samalle tasolle kyseisen kappaleen kanssa.

Ainakin ”Hellelujahin” alkupuoli vaikuttaa varsin lupaavalta, eikä kappaleista löydy mitään sen suurempaa motkottamista – kunnes saavutaan raidalle viisi. ”We Are The Devil” alkaa vanhan ajan elokuvamusiikilla, jota elävöittää filmin rähinä. Onneksi kuitenkin päästään pian itse asiaan eli kunnon mättäämiseen, jota jatketaankin kappaleen loppuun asti. Erikoisesta introstaan huolimatta ”We Are The Devil” ei tee kovin kummoista vaikutusta ja jääkin varsin keskinkertaiseksi vedoksi. Introltaan hieman teknisempi ”Snake Charmer” laittaa paremmaksi kuin edellinen kappale ja nostaa riman takaisin siihen, mistä lähdettiin. ”Snake Charmerissa” kaikki palaset ovat yksinkertaisesti loksahtaneet kohdilleen, aivan kuten myös ”My Own Wayssä” ja ”Goddamn Vulturesissa”, ja kappale nouseekin yhdeksi albumin timantiksi.

Nyt on puolestaan aika hengähtää, kun yhtyeen rauhallista puolta esittelee ”Another Name”. Vaikka se ei olekaan täysin samanlaista menoa, jota kuullaan edellisissä kappaleissa, siinä kuuluu kuitenkin yhtyeen leima. Rauhallisuus on kuitenkin väliaikaista ja jää sikseen, kun ”Sumpathy Depleted” sekä ”Stomping Ground” tarjoavat perusmättöä.

Raidalta 12 löytyvässä ”Meet The Bulletissa” on jälleen panostettu hieman erilaiseen introon. Kappale nimittäin alkaa eräällä tutulla lastenlaululla, jossa on muunneltu hieman sanoja ei ehkä ihan niin lapsille sopiviksi. Pian onneksi jätetään lastenlaulun muunnelmat taakse ja aloitetaan hidas ja rankka moshaus. ”Meet The Bulletille” käy kuitenkin samoin kuin ”We Are The Devilille”: kappale jää humoristisesta alustaan huolimatta melko keskinkertaiseksi.

Albumin tunnelma tuntuu lopahtavan loppua kohden, kunnes ”All Saints Day” herättää taas koko touhun henkiin ja pelastaa tunnelman. ”All Saints Day” ei kysele tyhmiä vaan näyttää jälleen kaapin paikan ja päättää jämäkästi ”Hellelujahin”. Tämän parempaa loppua ei tälle albumille olisi voinut toivoa.

Pakko myöntää, että yhtye tosiaan puhui totta: ”Hellelujah” edustaa metallisinta Drowning Poolia pitkään aikaan. Albumin kappaleissa on tarttuva kertsi, ja ne ovat radiosoittoystävällisiä; ja vaikka jokainen kappale on rakennettu lähes samalla kaavalla, ne ovat silti täysin omanlaisia. Mitään täysin järkyttäviä täytekappaleita ei tältä albumilta löydy, mutta suurin osa kappaleista tuntuu jäävän vain ihan ok -kategoriaan. Suosittelen erittäin lämpimästi kuuntelemaan Drownin Poolin ”Hellelujahin” läpi!

9 / 10

Kappalelista:
1. Push
2. By The Blood
3. Drop
4. Hell To Pay
5. We Are The Devil
6. Snake Charmer
7. My Own Way
8. Goddamn Vultures
9. Another Name
10. Sympathy Depleted
11. Stomping Ground
12. Meet The Bullet
13. All Saints Day

https://www.facebook.com/drowningpool/?fref=ts
http://drowningpool.com/

Kirjoittanut: Tia Salmela