Drudkh / Grift – Betrayed by the Sun / Hägringar

Kirjoittanut Juri Hiltunen - 12.9.2016

Ohhoijjakkaa, Drudkhin julkaisutahti on nopea. Viime vuonna tuli albumi ulos ja tämä on toinen julkaistu splitti. Vuoden aikaisemmalla splitillä Drudkh suoritti tasaisesti perustasoaan, mikä tarkoittaa homogeenistä sointuvetoista tunnelmabläkkistä pitkillä soutavilla kappalerakenteilla ja vähäisillä progressioilla. Yhtyeen tuotannon samantapaisuuden vuoksi oma huomioni kyseisellä splitillä kohdistuikin Hades Almightyn puolen suuntaan, jonka eeppinen ilmaisu oli rahtusen vakuuttavampaa kuin ukrainalaisen veljensä. Tämän splitin Drudkhin kanssa jakava Grift kuuluu taas uudempiin, lähempänä suicide black metalia oleviin tunnelmabläkkiksen ruotsalaisilmestyksiin, jotka rakentavat hitaasti ja aikansa ottavasti kappaleitaan. Viime vuonna kuultu pumpun debyyttilevy ”Syner” taas ei jättänyt itselleni kummempia muistijälkiä, joten epäluuloisena laitoin splitin soittimeen.

Siinä missä edellinen splitti tarjosi Drudkhilta hieman terävämpää tempopuraisua, ”Betrayed by the Sun” alkaa keskitempoisesti ja -kertaisesti; His Twenty-Fourth Springissä kitarat veivaavat yksinkertaisia sointuja toisensa jälkeen ja toinen kitara näppäilee taaemmalla melodiantapaista, valitettavasti kuitenkin hukkuen taustalle. Yhtye on aina ollut perin huono nostamaan musiikillisesti vaihtelevia hetkiä esiin ja melodiat usein uppoavat pinnalle miksatun komppikitaran massan alle. Samoin toisen kitaran tremolo-melodiat jäävät komppikitaran alle. Tuplabasareita taotaan myös useamman minuutin ajan läpi biisin, ja kuulija huomaa odottavansa jo seuraavaa kappaletta.

 

Autumn in Sepia on toinen lähes kymmenminuuttinen pläjäys ensimmäisen samanmoisen perään. Rumpali takoo aavistuksen temporikkaampaa komppia ja sisältää aavistuksen parempaa melodiointia. Silti tämäkään biisi ei varsinaisesti nouse lentoon vastaavista syistä kuin ensimmäinen kipale. Hieman sonnikuoroa on myös ajoittain tuotu mukaan. Kappale tuokin mieleen jokin aika sitten arvioimani Kampfarin viimeisimmän levyn, jossa veltot soundit ampuivat jalkaan kaikenlaista jännitettä sekä eeppisyyden rakentamisen yrityksiä. Biisissä on myös hyvin minimaalinen progressio, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa yhden uudemman osion mukaantuomista kappaleen loppupuolella. Vedot koostuvat muutenkin muutamasta noin minuutin osiosta, joita kierrätetään pari kertaa. Hypnoottista vaikutelmaa tämä ei silti onnistu luomaan. Kitarasoundi on kohtalaisen kirkas, mutta mörssäystä siitä puuttuu. Vokaalit ajavat kuitenkin asiansa ihan hyvin, koska ne ovat mukavasti aavistuksen likaiset ja intohimoiset.

 

Grift potkaisee splitin puolensa esiin biisillä Källan, joka on hidastempoinen, rauhallisen kevyt ja melankolinen avaus. Kappale ottaa aikansa ennen käynnistymistään. Kitarasoundi on kaukana silotellusta ja vokaalit ovat äänijänteitä venyttävämpiä kuin Drudkhilla. Tremolot kuulostavat paremmalta Griftin kitarasoundilla ja soivatkin kovin kuulaasti. Huippuhetkiä ei tälläkään biisillä kuulla, vaikka yleinen ok-tason rauhallinen tunnelman kutominen onkin läsnä. Itse asiassa ottaen huomioon yhtyeen rauhallisuuden, puhtaat vokaalit saattaisivat sopia epätoivoisia huutoja paremmin biisien rakennepalikaksi. Källan takoo myös blastilla biisin loppuun, mutta tähänkin yhdeksänminuuttiseen biisiin – samoin kuin Drudkhilla – olisi toivonut vahvempaa draaman kaarta.

 

Cirkeln taas kuulostaa keinuvalta, mutta mielikuvaksi tulee tavoitellusta epätoivosta huolimatta papan keinutuolissa keinuminen vellovan melankolian tai epätoivon sijaan. Tämä johtuu keskinkertaisista ja innottomista melodiaratkaisuista ja alati jylläävästä toistosta. Jos on pakko tehdä lähes kymmenminuuttisia biisejä, joissa riffit toistuvat useamman minuutin, tulisi riffien olla erityisen hyviä tai jonkinmoisten variaatioiden kyllästämiä. Griftillä kumpaakaan ei esiinny. Pieni intensiivisempi komppaus on sijoitettu tämänkin biisin loppuun, mutta muuten en näe syytä olla katkaisematta äänentoistoa jo biisin puolivälissä, sillä kaikki keskeinen siitä on jo tuolloin kuultu.

 

Drudkhin julkaisujen tiivis tahti alkanee jo näkyä niiden laaduissa. Siinä missä aikaisemmat splitit menivät vielä yhtyeen perustasosta, kuuluvat tämän splitin biisit lähemmäksi sitä yhtyeen B-karsinaa. Samoin Grift ei omaa Hades Almightyn eeppisyyttä, vaan biisien ja melodioiden tylsyys puree yhtyettä kovaa jalkaan. Kummankin yhtyeen kappalerakenteet alati toistuvine riffeineen ja velttoilevine pituuksineen eivät esiinny edukseen ja ovatkin tämän splitin suurin kapsahdus. Jotkut riffit voi jättää sinne pöytälaatikkoon tai vähintään niitä voisi jalostaa hieman pidemmälle. Myöskään ripaus moninaisuutta biiseihin esimerkiksi erilaisten variaatioiden ja pienten jippojen muodossa ei olisi pahitteeksi.

 

5/10

 

Kappalelista

  1. Drudkh – His Twenty-Fourth Spring
  2. Drudkh – Autumn in Sepia
  3. Grift – Källan
  4. Grift – Cirkeln

Kirjoittanut: Juri Hiltunen

Luetuimmat

Uusimmat