Drudkh / Hades Almighty – One Who Talks With The Fog / Pyre Era, Black!

Joskus sitä vain huomaa kuunnelleensa jonkin ”ihan ok” -yhtyeen koko tuotannon läpi melkein vahingossa. Näin minulla on käynyt Drudkhin kohdalla, joka onkin tasaisesti tuottanut itselleen ominaista tunnelmabläkkistä jo kymmenen täysipitkän verran. Tällä kertaa käsillä on tuore splitti Drudkhilta ja norjalaiselta Hades Almightylta. Jälkimmäinen yhtyeistä on operoinut jo 90-luvulla black metalin erilaisissa muodoissa nimellä Hades, mutta elänyt hiljaiseloa 2000-luvun alusta lähtien. Nyt noin 15 vuotta myöhemmin yhtye on uudelleenaktivoitunut, mistä tämä platta on todisteena. Tiedossa on tunnelmallista black metalia eri kulmista: Drudkh operoi yhtyeelle ominaisella komppaavia kitaroita ja venyviä kappalerakenteita painottavalla otteellaan, Hades Almighty taas käyttää enemmän Bathoryn ja Primordialin suuntaan kumartavia pakanasävytteisiä sonnikööreilyjä.

Drudkh potkaisee splitin käyntiin kappaleellaan ”Golden Horse”, joka sisältää yllättävän terävää ja kiivasta blast beattia biisin alussa. On virkistävää kuulla yhtyeeltä välillä muutakin kuin keskitempoista soutamista. Bändi kuitenkin rauhoittuu itselleen tyypilliseen, täysiä sointuja hyödyntävään komppaukseen, joka keinuttelee yhtyettä lähes yhdeksänminuuttisen kappaleen läpi. Bändin soundit ovat kuivemmat, kuin yhtyeeltä on yleensä totuttu kuulemaan. Splitin Drudkhin biisit voisivat hyvin mennä Wolves in the Throne Roomin sävellyksistä, mutta WitTRin äänimaisema on paksumpi ja täydempi siinä, missä Drudkh on kitaroista hieman ponneton ja antaa rummuille erityisen paljon tilaa äänimaailmassaan. Tämä syö tunnelmaa mutta lisää yhtyeen aggressioon särmää nopeammissa kohdissa.

Pääasiassa pumppu kuitenkin toimii perussapluunansa mukaan eli käyttämällä nimenomaan täysiä sointuja kappaleidensa pääroolissa melodioiden sijaan. Melodista lead-kitarointia ei kuulla paljoa, ja kun tällaista ilmenee, on se upotettu utuisten soundien äänimattoon. Yhtyeen musiikki onkin aina ollut kohtalaisen hypnoottista ja viipyilevää sanan hyvässä sekä huonossa merkityksessä, mutta minkäänlaisia muistettavia hetkiä Drudkhilta on mahdoton etsiä. Yksi harvoista mieleenjäävistä hetkistä on toisen kappaleen ”Fiery SerpentAgallochia muistuttava suvantokohta, jota olisi voinut venyttää pidemmällekin ennen tuplabasarien sisääntuomista. Drudkh kuuluukin itselläni ”ihan hyvän” tunnelmabläkkiksen laariin, ja nämä pari yhtyeen biisiä asettuvat vaivatta samaan linjaan.

Norjalainen Hades Almighty on minulle uusi tuttavuus. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy yhtyeen eeppiseen äänimaisemaan ja äijämäisiin huutovokaaleihin, joita ryyditetään ajoittaisilla kärinöillä. Yhtye kuulostaa hyvin paljon Deströyer 666:n keskitempoisemmalta ja eeppisemmältä versiolta tyyliin D666:n ”Defiance”-levyn lopetuskappale ”Sermon of the Dead”. Tosin D666:n voimaa yhtyeessä ei ole, kiitos ponnettoman formulakitarasoundin. Bändin avausbiisi ”Pyre Era, Black!” on neliminuuttinen eeppinen ja vallan osuva joukkojennostatuskappale. Biisi olisi voinut olla pidempikin, sillä nyt siitä puuttuu draaman kaarta. Kasvatusten sijaan biisi menee suoraan pihviin salaattien ohitse, kaluaa sen ja heittää pois. Ihan hyvää se pihvi silti on, vaikka onkin elastisella formulasoundilla kuorrutettu. Biisit olisivat toimineet paljon paremmin esimerkiksi Triptykonin tyylisillä murskaavilla tuomionkitarasoundeilla.

Seuraava kappale ”Funeral Storm” sen sijaan tarjoilee komeita raspisia puoliöriseviä huutoja, jotka ovat biisin ytimessä. Hades Almighty kumartaa Bathoryn näennäisen yksinkertaisuuden ja eeppisyyden suuntaan luottaen biisien osiensa kierrättämiseen. Biisi loppuu taas ikään kuin kesken; näin eeppisessä yleissoundissa voisivat kappalerakenteetkin olla polveilevampia kuin neli-viisiminuuttisia rykäisyjä. Hades Almightyn puoliskon maukkain liha löytyykin viimeisestä biisistä ”Bound”, joka on yhdeksänminuuttinen ja sisältää tarpeelliset nostatukset, välisoitot ja kaikki krumeluurit, joita kahdessa aikaisemma biisissä ei ollut. ”Bound” kutookin syntikat, surumieliset laskevat kitarat ja akustisen kitaroinnin yhdeksi voimakkaaksi verkoksi. Myös vokalistit Ty löytää itsestään lisäkierroksia todella intohimoisiin karjaisuihin, jotka täysin oikeutetusti ovat biisin keskiössä.

Ylipäätänsä tämä splitti on kohtalaisen onnistunut. Drudkh tarjoilee peruskomppailuaan mutta luo osittain nahkaansa hieman pirteämmällä ja aggressiivisemmalla otteella, kuin yhtyeeltä yleensä on totuttu kuulemaan. Hades Almighty taas on likaisempi versio Bathorysta, kuin Norjan versio Primordialista, jonka yleviä meininkejä kyllä kuuntelee juomasarvi nostettuna taivaaseen. Hades Almighty nouseekin ”Boundin” mitalla Drudkhin yli, vaikka muuten yhtyeet ovat kovin tasalaatuisia. Kaikin puolin splitti sisältää tunnelmallista, miellyttävää ja toimivaa musiikkia mustan tunnelmoinnin ystäville.

7½/10

Kappalelista:

  1. Drudkh – Golden Horse
  2. Drudkh – Fiery Serpent
  3. Hades Almighty – Pyre Era, Black!
  4. Hades Almighty – Funeral Storm
  5. Hades Almighty – Bound

Drudkh Facebookissa

Hades Almighty Facebookissa

Kirjoittanut: Juri Hiltunen

Kommentit