Engelin ”Abandon All Hope” päästelee höyryjä ulos vakuuttavasti

Vuonna 2005 Niclas Engelin toimesta perustettu Engel on porskuttanut jo pitkälle. Yli vuosikymmenen mittainen matka ei ole ollut mutkaton, sillä yhtyeen jäsenistö on vaihtunut suhteellisen tiuhaan vuosien aikana. Soundillisesti merkittävin muutos on ollut, kun yhtyeen alkuperäinen vokalisti Magnus Klavborn lähti orkesterista vuonna 2012. Tilalle saatiin onneksi Mikael Sehlin, jonka kanssa Engel äänitti ”Raven Kings” -levyn vuonna 2014. Nyt neljä vuotta myöhemmin yhtyeen kuuntelijoilla on käsissä toinen pitkäsoitto Sehlinin sävyttämänä.

Oma kiinnostukseni Engeliä kohtaan syntyi ”Blood Of Saints” ja ”Thredony” -albumien myötä. Nämä levyt tekivät suuren vaikutuksen vihaisella sekä äärimmäisen melodisella ja tarttuvalla ulosannillaan. Vastaavasti ”Raven Kingsiä” kokeilin muutama vuosi sitten, mutta se poikkesi kahdesta edellä mainitusta sen verran paljon, ettei se silloin puhutellut. Tästä huolimatta halusin antaa mahdollisuuden yhtyeen uusimmalle tuotokselle, ja se kannatti.

”Abandon All Hopea” kuunnellessa on vaivatonta huomata, että Engel on jälleen kerran uudistunut. Siinä missä ”Thredony” ja ”Blood Of Saints” olivat hyvin melodisia, oli ”Raven Kings” vastaavasti raskaampaa sekä brutaalimpia lauluosuuksia sisältävä. Uusin albumi lähtee kuitenkin hieman eri suuntaan, voisi melkein sanoa että rock-painotteisempaan. Puhtaita lauluosuuksia on aiempaa enemmän, mutta soundillisesti tyyli on lähes yhtä väkevää kuin aikaisemminkin.

”The Darkest Void” käynnistää albumin odotukset herättelevästi introlla ja Sehlinin vihaa sylkevillä lauluosuuksilla. Vaikka kertosäkeistöissä annetaan näytteitä puhtaammasta laulusta, kappaleesta löytyy kuitenkin väkevyyttä. Uhmakkaasti jyrähtelevä ja runnova ”The Legacy Of Nothing” jatkaa samoilla linjoilla, mutta ”Book Of Lies” on luonteensa puolesta kevyempää ja kallistuu rockin suuntaan. Tämä ei ole toki huono asia – enemmänkin yllättävä havainto. ”As I Fall” johdattaa levyä entistä kevyempään ulosantiin, mutta sanoitukset ja ilkikurisesti ujeltavat melodiat pitävät huolen, ettei kappale lipsahda hempeäksi tunnelmoinniksi. Oikeastaan kappaletta leimaa vahva surumielisyys.

Neljän kappaleen jälkeen mieleen voi lipua ajatus, ”että onpa Engel keventänyt soundiaan”. Syytä pelkoon ei kuitenkaan ole, sillä ”Buried” ja ”Untouchable” todistavat epäilykset turhiksi ja näyttävät, että irtoaa yhtyeestä edelleen raivoakin. ”Death Reversed” on vastaavasti herkullinen synteesi raivokkuutta ja keveyttä, joka on lopputuloksena oikein onnistunut. Loppua kohden ”Abandon All Hope” etenee vastaavasti kuten aiemminkin, tarjoten energisyyttä, raivoa kuin pohdiskelevia sanoituksia. Albumin loppupuolelta nousee parhaiten esiin nimikkokappale, joka lukeutuu levyn kevyimmäksi, mutta samalla myös puhuttelevammaksi teokseksi.

Engelin ”Abandon All Hope” on toimiva kokonaisuus, jossa kappaleiden välillä on hyvä balanssi. Levy etenee jouhevasti, vaikka pari kappaletta jääkin keskinkertaisiksi. Luonnollisesti, kun itse tutustui yhtyeeseen ”Blood Of Saintsin” ja ”Thredonyn” kautta, jotka ovat hyvin persoonallisia kokonaisuuksia, en voi olla ajattelematta sitä, etteikö Engel olisi vuosien varrella kadottanut persoonallisuuttaan. Toisaalta itse en ole perehtynyt yhtyeen debyyttialbumiin, joten se minkä ajattelen olevan Engeliä puhtaimmillaan, ei välttämättä ole sitä jollekulle muulle. Joka tapauksessa ruotsalaisyhtye on uudistanut tyyliä, mikä on hienoa, vaikkakin uusi soundi ei ole yhtä mukaansa vievää kuin aikaisempi. ”Abandon All Hope” on pätevä levy, joka tasapainoilee metalcoremaisen raivon ja hard rockin välillä onnistuneesti.

7½/10

Kappalelista:

  1. The Darkest Void
  2. The Legacy Of Nothing
  3. Book Of Lies
  4. As I Fall
  5. Buried
  6. Untouchable
  7. Death Reversed
  8. Across The Abyss
  9. Gallows Tree
  10. Abandon All Hope
  11. The Condemned

Engel Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentit