Ensilevyn tekemisen vaikeudet, ihmiskunnan tulevaisuus sekä keksitty kieli – haastattelussa Suomizeuhlin pioneeri Dai Kaht

Aikaisemmin tänä vuonna kotimaiseen progeskeneen nousi ensimmäinen varsinainen kotimainen zeuhl –yhtye Dai Kaht. Kajaanilainen kvartetti ihastutti huhtikuussa ilmestyneellä eponyymillä debyyttialbumillaan, keräten välittömästi kiinnostuneita korvapareja aina ulkomaita myöten. Levyarvostelun voit lukea täältä. Lähestyin yhtyeen solistia, basistia ja keulakuvaa Alemaahr Kempahia (Atte Kemppainen) tiedustellakseni ensilevyn tekemisen vaiheita, bändin historiaa, sekä tuodakseni esille miehen henkilökohtaisia visioita. Kemppainen valottaa bändin luomaa saagaa, sen henkilöhahmoja, ja opettaa myös bändin oman kielen, Kolönielin saloja.

Tervehdys! Mistä lähti ajatus Dai Kahtin perustamiseen? 

Atte: Kaikki lähti kovasta palosta toteuttaa itseään omalla tavalla, omilla ehdoilla. Kajaanista oli alussa kumminkin melko vaikea löytää samanhenkistä porukkaa, ja ennen kuin nykyinen bändi muodostui, kokeella oli monenlaista kokoonpanoa ja yhdistelmää. Minulle ensimmäisen progen leimahduksen välitti Pink Floyd ja erityisesti konserttielokuva ”Live At Pompeii”. Muistan ihmetelleeni amfiteatterin keskellä lähestyvää symmetristä asetelmaa, joka hiljalleen kamerazoomin myötä muodostui soittajiksi. Tapa, jolla musiikki rakentui tämän eteerisen zoomin aikana, oli minulle täysin uusi kokemus. Olin tässä vaiheessa soitellut bassoa vain muutamissa kellaribändeissä, mutta enimmäkseen pompottelin yksikseni. Aloin pikkuhiljaa saada yhteyksiä samanhenkisiin soittajiin. Rumpalin löytäminen osoittautui kuitenkin erityisen vaikeaksi, siispä jouduimme usein soittamaan tekeleitäni ilman minkäänlaista rytmiryhmää.

Silti tunsin jotain hehkuvaa kytevän sisälläni, ja vastaus tähän oli tietysti Magma. Magma -revelaation jälkeen mikään ei tuntunut olevan ennallaan. Floydin avaruusmaalailu muuttui rytmikkääksi ja ankaraksi hapen haukkomiseksi tyhjiössä. Rikoin omia rajojani kokeilemalla aina vain hurjempia ja hurmiollisempia ideoita. Samalla mielessäni rakentui ihmiskunnan tulevaisuus, koloniaaliajat ja uudet profeetat. Vuonna 2013 löysimme vihdoin rumpalin, ja siitä hetkestä alkoi ns. tosi treenaus. Ikävä kyllä en tarkalleen muista mistä mystiset sanat ”Dai Kaht” hyppäsivät mieleeni, mutta näin kävi ja omaksuimme pian tämän tunnuksen. 2014 soitimme Kajaanin Rock House Kulmassa ensikeikkamme yllättävän runsaalle ja innokkaalle yleisölle. Näin saaga alkoi.

Ei ole mikään salaisuus, että ranskalainen zeuhlin isä Magma toimii Dai Kahtin innoittajana. Miten kuvailisit zeuhlia ja teidän musiikkianne ihmiselle, joka ei ole sitä koskaan kuullut?

Atte: Taivaallinen rituaali kaukaisten maailmojen välillä. Zeuhl on kuin elämän henkäys, hurmiollinen ja kirkas voima täynnä iloa, surua, vihaa ja lempeyttä. Musiikkimme on vain jatke Magman ja Christian Vanderin rikkaalle, musikaaliselle innovaatiolle, joka kanavoi tyylisuuntia klassisesta jazziin, sieltä oopperaan ja lopulta äärimmäiseen shamanismiin.

Kuunteletko mitään muita zeuhl –bändejä? Millainen on musiikkimakusi ylipäätään ja mistä muualta otat vaikutteita?

Atte: Kuuntelen musiikkia melko laajasti, mutta tärkein ydin löytyy kenties klassisesta, jazzista ja maailman musiikista. Pidän myös erityisesti 70-luvun estetiikasta ja sen ajan yhtyeistä. Pink Floyd, King Crimson, ELP, Yes, Camel, Gentle Giant ja Genesis ovat tietysti klassisen progen saralla korvaamattomia ja äärimmäisen arvokkaita yhtyeitä. Zeuhlin maailmassa mm. Zao, Koenjihyakkei, Weidorje, Dün ja Offering opastavat minua eteenpäin. 60 – 70 -luvun rock-meininki on myös lähellä sydäntäni: The Doors, CCR, Cream, Hendrix, Blue Öyster Cult, Black Sabbath, Zeppelin…

Debyyttialbuminne on konseptialbumi. Tulkitsen itse levyn tarinan niin, että joukko ihmisiä pakenee kuolevalta Maa -planeetalta avaruusaluksellaan (Doover 5 tai Doover üouh) Gnyynlaggör -nimisen komentajansa, sekä Addurrenn -nimisen viisaan henkilön johdolla. Tarinan kertojana on ilmeisesti kadetti Mozamï. Mistä albumin tarina oikeasti kertoo ja mitä sen takana on?

Atte: Olet tulkinnut levyn alkupuheen aivan oikein, eikä ensilevymme perustarinaan oikeastaan muuta kuulu. Tärkeä elementti tässä iänikuisessa selvityimistarinassa on kuitenkin galaktinen kolmikko: Gnyynlaggör, Addurrenn ja Kadett Mozamï. Dai Kahtin tarina tulee kaukaa tulevaisuudesta, ja sen ensimmäinen osa kertoo massiivisesta avaruusaluksesta nimeltä Doover Üouh (Isä 5), joka kuuluu viiden aluksen ryhmään, jotka maapallon tuhon hetkellä vievät koko ihmiskunnan turvaan avaruuteen ja lopulta uusille planeetoille. Doover Üouh:n miehistön muodostaa kolme ryhmää: Doovernautit (aluksen mekaanikot ja työläiset), Kadetit (lainvalvojat ja soturit) sekä Kahtmench (aluksen johtoryhmä ja tuomarit).

Tarinan keskeisen kolmikon muodostavat Gnyynlaggör (suuren aatelissuvun kuhnuripoika, joka nousee Dooveriin eräänlaisena ”vip”-henkilönä, edustaa kaoottista ja itsekeskeistä voimaa, voi verrata esim. Grigori Rasputiniin), Addurrenn (yksi Kahtmenchin johtoportaan korkeimmista jäsenistä, edustaa oikeutta ja ehdotonta rakkautta) sekä Kadett Mozamï (nuori kadetti, joka dokumentoi kolmikon matkan myöhemmin ”Dai Kahtiksi” nimettyyn päiväkirjaansa, eräänlainen neutraali katsoja tai kuuntelija).  Mukana on myös vilahdus synkästä Helvet Sttröi -entiteetistä, josta ikävä kyllä kuulemme vielä tarinan edetessä…

Esitätte musiikkianne Magman tyyliin kuvitteellisella kielellä. Magmalla se on Kobaïa, teillä Kolöniel. Mistä saitte idean käyttää omaa kieltänne ja millainen se on? 

Atte: Alussa ajatukseni oli tehdä instrumentaalimusiikkia, mutta pikku hiljaa kappaleisiin ilmaantui lauluelementtejä. Varsinkin jamien lomassa scat-laulaessa erilaiset sanat ja äänteet alkoivat ottaa muotoa. Olin aikoinaan leikitellyt germaanisen kuuloisilla sanoilla, mutta Magmaan tutustuttuani ymmärsin ns. karikatyyrisen kielen viehätyksen ja tehokkuuden. Kolönielin tarkoitus on vaikuttaa kuulijaan pelkän äänteen voimalla. Itse sanoja ei ole tarkoitus ymmärtää, koska pelkkä äänteen intensiteetti välittää halutun tunteen.

Kieliasiasta on toisinaan hieman vaikea puhua, koska vertaukset Kobaïaan ovat selkeät ja myöskin oikeutetut. Loin oman systeemini, koska en yksinkertaisesti osaa käyttää Kobaïaa oikeaoppisesti. En myöskään halua väännellä jotain niin kaunista ja uniikkia. Mikä tämän valinnan sitten oikeuttaa? Ei oikeastaan mikään, mutta vannon, että tein ratkaisun rakkaudesta Magmaan, kunnioittaen Christian Vanderin kiistämätöntä neroutta.

Millainen prosessi debyyttialbumin tekeminen teille oli, ja mitä kaikkea aloittelevan bändin on hyvä tietää omakustanteen julkaisemisesta?

Atte: Prosessi oli valitettavan pitkä ja melko raastava. Vuonna 2014 laadullisesti epäonnistuneen ensilevy-yrityksen varjo lepäsi raskaana niskassamme, kun aloittelimme äänityksiä uudelleen vuonna 2015. Tekniset ongelmat, laitteiston leviämiset ja eräässä vaiheessa kokonaisen kappaleen katoaminen murjoivat moraaliamme kovin iskuin. Teimme suuren osan työstä ilman asiantuntijoiden apua, lukuun ottamatta pohjanauhojen äänitystä ja miksausta. Tästä johtunee hurja määrä kantapään kautta opittuja läksyjä.

Olen erittäin tyytyväinen levyn kansitaiteeseen, jonka takana on hyvä ystäväni Janette Leino. Kansi suorastaan särisee positiivista energiaa, joka kuvastaa osuvasti musiikin avoimuutta ja eskapismia. Räikeä pointillismi mustalla taustalla tuo myös ihanasti mieleen lapsuuteni MS-DOS -grafiikat. Suunnittelimme usein Janeten kanssa Kahtin keikkajulisteita alkuvuosina, ja niinpä hänen erikoinen tyylinsä on muodostunut tärkeäksi osaksi yhtyeemme visuaalista puolta.

Omakustanteen tekemiseen liittyy myös suuri määrä byrokratiaa, joka tuli minulle ilmi vasta prosessin viime hetkillä (Nordisk Copyright Bureaun tallennuslupa, kappaleiden ISRC-koodit, levyn kataloginumero, Teosto-ilmoitus, Gramex-ääniteilmoitus). Kun asiat luistavat, studiossa pakertaminen on hienoa hommaa, ja onneksemme prosessin vaikeudet eivät suodattuneet levylle. Olen erittäin onnellinen levyn saamasta positiivisesta palautteesta ja ihmisten kiinnostuksesta musiikkiimme.

Mikä levyn kappaleista on oma suosikkisi ja miksi?

Atte: Tämä hieman vaihtelee, mutta kenties avauskappale ”Karaouh”! Olen aina pitänyt kyseisen kappaleen luonnollisesta kehityksestä, ja siinä esiintyvistä rajuista ja lempeistä melodioista. Erittäin hieno ja naturaali tapa avata Dai Kaht -saaga. Kohdistaisin huomion myös äärimmäisen tärkeään ”Doover Üouh” -kappaleeseen.

Millaisen vastaanoton debyyttialbuminne on saanut? Entä miten yleisö suhtautuu teihin keikoillanne?

Atte: Vastaanotto on ollut todella hyvä! Levyn ilmestyttyä porukka on hienosti löytänyt meidät avaruuden uumenista. Keikoilla pyrimme aina tilanteesta riippumatta antamaan kaikkemme. Niinpä usein hurmio on katossa ja yleisö kovasti mukana. Suosittelen kaikkia halukkaita todistamaan meidät livenä!

Teillä ei ole parhaillaan levytyssopimusta. Etsittekö sellaista, vai koetteko Dai Kahtin pärjäävän mainiosti ilmankin? Miten levytyssopimus vaikuttaisi yhtyeenne tulevaisuuteen?

Atte: Asia on tällä hetkellä pohdinnan alla, mutta ottaisimme mielellämme hyvän sopimuksen vastaan, koska se varmasti helpottaisi levytysprosessia. Ensin pitää tietysti selvittää, mikä on hyvä sopimus. Otamme tarjouksia vastaan!

Tapasin kitaristinne ohimennen Tampereella. Hän vaikutti erittäin boheemilta taiteilijalta. Sinusta puolestaan välittyy lavalla kuva hyvin eksentrisestä shamaanista. Millainen on Alemaahr Kempah lavalla ja miten hän eroaa Atte Kemppaisesta?

Atte: Alemaahr esiintyy silloin tällöin kaikessa hurjuudessaan jonkin tunteroisen verran, mutta Atte on läsnä erittäin kokonaisvaltaisesti. Kaikillahan meillä on se hetki, jolloin silmät hieman säkenöivät ja kehoa kihelmöi. Rock ’n’ roll -hommissa lavapersoonat ovat vanha keino erottaa normaali moodi hurmostilasta, mutta omana itsenäni olen aivan tavallinen kyyninen eskapisti…

Millainen musiikkikenttä Kajaanissa on? Osaatko suositella joitakin kotikontujen bändejä?

Atte: Olen melko huonosti ”Kajaani-scenestä” perillä, mutta sanoisin meiningin kallistuvan enemmän metalli- ja viihdemusiikin puolelle. Muutamia kiinnostavia valopilkkuja Kajaanista kyllä löytyy, yhtenä esimerkkinä avant-garde -progeyhtye Kero.

Milloin voimme odottaa uutta Dai Kahtia?

Atte: Kakkoslevy on musiikin ja tarinan puolesta selvillä, mutta käytännön asiat ovat vielä ratkaisematta. En tiedä vielä missä ja milloin äänitykset alkavat, mutta toivon, että pääsemme pian studioon puurtamaan.

Miten seuraavat sanat kääntyvät Kolönieliksi: kaaos, paholainen, tuska ja Lemmy Kilmister?

Atte: Kaaos : zooï, paholainen: malak, tuska: virrt ja Lemmy Kilmister: Eon Mörtmeister!

Suuret kiitokset haastattelusta. Millaisia terveisiä haluaisit lähettää yhtyeen faneille ja KaaosZinen lukijoille?

Atte: Muistakaa nousta viidenteen alukseen, keikalla nähdään! Kiitän kovasti haastattelusta.

Dai Kaht Facebookissa

Haastattelija: Samuel Järvinen