Every Time I Die – Low Teens

Kirjoittanut Tom Frankton - 25.9.2016

Yhdysvaltalainen metalcore-poppoo Every Time I Die on elänyt vauhdikkaita aikoja viimeisen vuoden aikana. Laulaja Keith Buckley koki jotain astetta traumaattisempaa, kun hänen raskaana oleva vaimonsa joutui komplikaatioiden takia sairaalaan, jonne hän kiirehti suoraa päätä. Siinä missä moni taho murtuisi tässä tilanteessa, Buckley käänsi ahdingon vahvuudeksi ja päätyi sanoittamaan suuren määrän ”Low Teens” -levystä juuri tämän ahdingon ja pelon keskellä. Vaimo ja lapsi ovat kunnossa, ja onneksi Buckleykin, sillä bändi on saattanut juuri julkaista yhden vahvimmista levyistä, jonka allekirjoittanut on koskaan päässyt kuulemaan.

Myönnettäköön näin alkuun, että kirjoitan tätä arviota hyvinkin suuret fanikakkulat päässä, sillä Every Time I Die on kuulunut lempibändieni joukkoon sitten ensipuraisun. Viime vuoden Provinssi-veto on jäänyt mieleen yhtenä ylivoimaisesti parhaista live-kokemuksistani, jonka jälkeen janoni bändiä kohtaan on vain noussut ja noussut. Kuluneen kesän aikana tiputetut ”The Coin Has A Say”-, ”Glitches”– ja ”C++ (Love Will Get You Killed” -kappaleet onnistuivat nostamaan odotukseni tulevaa levyä kohtaan uskomattoman korkealle tasolle, ja ne kääntyivätkin noin viikko sitten peloksi: entä jos levy ei olekaan niin hyvä, kuin sen odotan olevan? Voinko pettyä lempibändini tuotokseen? Levyn kuunneltuani voin rehellisesti sanoa, etten ole tainnut olla näin positiivisesti yllättynyt levystä pitkään aikaan. Ottaen huomioon odotuksieni tason se on jo paljon.

Levy sisältää bändin faneille varsin tuttua menoa, eli juuri sitä kevyesti koukeroivaa ja raskaasti rockahtavaa mättöä, jota bändi on nyt lähes 20 vuotta ihmisten ilmoille pukannut. Etenkin laulaja Buckleyn vihainen, ahdistunut ja sarkastinen lyyrinen kynä on juuri niin loistavassa kunnossa kuin aiemmin, suoltaen ulos anteemisia – etenkin ”I Didn’t Want To Join Your Stupid Cult Anyway” lienee yksi bändin tulevista livehelmistä – ja toinen toistaan muistettavampia lausahduksia. Etenkin ”The Coin Has A Say” -kappaleen sulkeva ”I can’t go back to what I was / Metallica without the drugs” onnistuu jokaisella kuuntelukerralla nostamaan kylmiä väreitä miehen uskomattoman raa’an ja rehellisen kuuloisen äänen saattelemana. Edellä mainittu sairaalatapaus kirvoitti hänet myös purkamaan ahdinkoaan jo mainittuun ”C++ (Love Will Get You Killed)” -kappaleeseenn, jossa hän vertailee hämmennystään sairaalan laitteistoa kohtaan siihen, että hän yrittäisi saada kappaleen nimessä mainitusta tietokoneen ohjelmointikielestä selvää. Miehen lyriikat ja persoonallinen ulosanti ovat nostaneet hänet yhdeksi henkilökohtaisista suosikkimuusikoistani, joten on suuri ilo todistaa lisää hänen uskomatonta suoristustaan.

Suuret kunnianosoitukset Buckleyn lisäksi toki muullekin bändille: basisti Stephen Miccichen jytisevä basso luo jykevän pohjan bändin musiikille yhdessä kitaristikaksikko Andy Williamsin ja Jordan Buckleyn (laulaja-Buckleyn velipoika) rockahtavien mutta samalla hyvin raskaan ja monumentaalisen pohjan omaavien riffien kanssa. Suurin huomio instrumentaalisuoritusten osalta on kuitenkin levyä kuunnellessani pyörinyt bändin tuoreimman jäsenen, rumpali Daniel Davisonin ympärillä. Viime vuoden alussa bändiin liittynyt, Norma Jeanin perustajajäsenistöön ja muun muassa Underoathiinkin kuuluneen muusikon aggressiivinen ja vauhdikas ulosanti on hyvinkin erilaista kuunneltavaa verrattuna bändin aiempiin rumpaleihin, mutta sopii täydellisesti bändin musiikkiin. Tästä kovana esimerkkinä toimii ”Just As Real But Not As Brightly Lit” -kappale, jonka äänityksestä bändi julkaisi kevään puolella videomateriaaliakin. Levy sisältää myös bändille tuttuun tapaan vierailevia artisteja, joista nimekkäimmän virkaa toimittaa Panic! At The Disco -vokalisti Brendon Urie ”It Remembers” -kappaleessa. Urien huomattavan vahva ja varma ääni toimii tässä pelkkää puhdasta laulua sisältävässä kappaleessa mahtavana kontrastina Buckleyn raaempaan vaikerrukseen nostaen kappaleen yhdeksi levyn ehdottomista helmistä.

Mitäpä tästä voikaan enää sanoa. Bändi on julkaissut jälleen yhden täydellisyyttä hipovan levyn täynnä toinen toistaan muistettavampia kappaleita. Bändi onnistui kääntämään kovan iskun suureksi voitoksi ja rikkoi sillä korkeimmatkin odotukseni. Sen kunniaksi rikon arvosteluasteikkoa, sillä tämä jos jokin nousee yhteentoista asti.

11/10

Kappalelista:

  1. Fear and Trembling
  2. Glitches
  3. C++ (Love Will Get You Killed)
  4. Two Summers
  5. Awful Lot
  6. I Didn’t Want To Join Your Stupid Cult Anyway
  7. It Remembers
  8. Petal
  9. The Coin Has A Say
  10. Religion of Speed
  11. Just As Real But Not As Brightly Lit
  12. 1977
  13. Map Change

Every Time I Die Facebookissa
Bändin kotisivut

Kirjoittanut: Thomas ”Tom” Frankton

Luetuimmat

Uusimmat