Fadeout pyrkii musiikillaan parantamaan maailmaa, jopa häiritsevyyteen asti. Tietynlainen kantaaottavuus lyriikoissa on mielestäni jopa enemmän kuin suotavaa, mutta asian liian suora julistaminen  ja esiin nostaminen saa jutun kuulostamaan vähän tekopyhältä. Tarina “Palestinen” taustalla kuulostaa valitettavasti enemmän huomionhakuisuudelta kuin oikealta kannanottamiselta. Biisi ja koko ajatus maailman parantamisesta toimisi paremmin ilman turhaa korostamista. Väkisinkin hiipii mieleen ajatus, että moniko bändi voi suoraan laulaa sotatiloista ja pommituksista kuulostamatta kornilta. Vertauskuvallisuus tuntuisi keinona huomattavan paljon tehokkaammalta, kun musiikillisestikaan materiaali ei ole aivan niin raikasta ja tuoretta, kuin bändi antaa mainospuheissaan odottaa.

Soitannollisesti levy kulkee eteenpäin jopa puuduttavan tehokkaasti. Paljon puhuttua kokeellisuutta tässä levyssä on korkeintaan nimeksi, eikä biiseissä valitettavasti ole riittävästi eroavaisuuksia, jotta niistä oikeastaan jäisi mieleen mikään kovin tehokkaasti. Paitsi tuo yllämainittu “Palestine”, johon ilmeisesti on panostettu muuta levyä enemmän, kun biisiin on hankittu melkoinen määrä vierailijoitakin. Biisi on ryyditetty muun muassa jousisoittimin ja naisvokaalein. Tämä lienee itse asiassa suurin syy siihen, miksi biisi jäi mieleen, olenhan jousisoitinten suuri ystävä.

Myös levyn ensimmäinen ja viimeinen biisi on varustettu vierailevalla instrumentilla, trumpetilla. Levyn avaavassa “Solar Lightsissa” trumpetti varastaa lähes koko huomion, vaikka se ei koko aikaa ole esilläkään, se vain pistää korvaan siinä määrin, että muu biisi oikeastaan unohtuu. Viimeinen biisi “Painter” puolestaan kestää reilut kymmenen minuuttia, ollen siten lähes neljänneksen koko levystä. Viimeistään puolessa välissä alkaa odottaa biisin loppumista, kun se ei tunnu etenevän mihinkään.

Levyn keskivaiheilta löytyvän “No More Hypocrisyn” kertosäe on lähes huomiota herättävä, mutta valuu kuitenkin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eikä siitä jää mieleen tekstiä kuin nimen verran ja sävelestäkin sama pätkä. Muut biisit eivät yksinkertaisesti herätä senkään vertaa mielenkiintoa, vaikka mitään inhoreaktioitakaan ne eivät aiheuta.

Muuan varsin ärsyttäväksi muodostuva piirre levyssä on vokalistin vaillinainen englannin kielen artikulaatio. Kuulijan olisi huomattavasti helpompi sisäistää sanoma, mikäli sanoista saisi oikeasti selvää. Tämän tyyppisessä musiikissa se lienee kuitenkin tarkoitus, erityisesti kun siitä sanomasta tehdään melko suuri numero ulkomusiikillisessakin yhteydessä.

5 / 10

Kappalelista:
1. Solar Lights
2. One Way Track
3. Grey
4. Shepherd and the Wolf
5. No More Hypocrisy
6. Puppets and Dolls
7. Palestine
8. Painter

www.facebook.com/FadeoutBand

Kirjoittanut: Nina Hurme

01. Let Them Fall
02. The Bleeding Ground
03. Vertigo
04. Blessed Night
05. The Waste of Time
06. Dependence
07. Withdrawal

Invasionen aloitti nimellä The Lost Patrol Band, mutta vaihtoi muutama vuosi sitten nimensä samalla kun yhtyeen laulukieli vaihtui englannista ruotsiin. Yhtye julkaisi viime syksynä toisen albuminsa ”Saker som jag sagt till natten”, jonka soundia on kuvattu eeppiseksi, mutta ärhäkäksi, juurten ollessa tiukasti kiinni krautrockissa ja postpunkissa.

Invasionenin laulaja Dennis Lyxzén tunnetaan parhaiten vuonna 1998 hajonneen, mutta tänä kesänä paluukeikkoja tekevän hardcore-punkbändi Refusedin nokkamiehenä. Lähtemättömät jälkensä punk-kansaan jättänyt Refused lopetti suosionsa huipulla pian ”The Shape Of Punk To Come” -albumin julkaisun jälkeen. Refusedin hajoamisen jälkeen Lyxzén perusti garagerock-bändi The (International) Noise Conspiracyn, joka kiersi maailmaa Yhdysvaltoja myöden. Samanaikaisesti Lyxzén kasasi myös The Lost Patrol Bandin, joka siis sittemmin muuntautui keväällä Suomessakin keikkailevaksi Invasioneniksi.

To 10.5.2012 Helsinki, Tavastia
Liput alk. 13,50 € (ovelta 14 €), K-18
Lipunmyynti alkaa pe 24.2 klo 09.00.

Tiketin voimassaolevat toimitus- ja palvelumaksut lisätään lipunhintoihin. Palvelumaksut on luettavissa täältä

“Recently, bassist Jeroen Paul Thesseling (NUFUTIC, OBSCURA) and drummer Yuma van Eekelen (EXIVIOUS, THE NEW DOMINION) have decided to work more intensively on their main projects.Therefore, bassist Stephan Fimmers (NECROPHAGIST) and drummer Tim Yeung (MORBID ANGEL, DIVINE HERESY, VITAL REMAINS, HATE ETERNAL) will join PESTILENCE for the upcoming new album, ‘Obsideo’, and live performances.”

‘[I] would like to thank Jeroen Paul Thesseling and Yuma van Eekelen for their hard work and great musicianship on the ‘Doctrine’ album and live shows and we (Mameli and PESTILENCE guitarist Patrick Uterwijk) wish them both good luck in the future with their projects.”