Foreseen

Etelä-Suomen keikkakapakoissa muutaman vuoden vihaisena liveorkesterina mainetta niittänyt helsinkiläiskvintetti Foreseen on juuri julkaissut debyyttialbuminsa nimeltään ”Helsinki Savagery”. Yhtye loksahtaa sentilleen thrash-metallin, hardcore punkin, sekä crossoverin keskelle jäävään muottiin, ja se on edellisillä EP:illään tullut tunnetuksi aggressiivisista, mutta soundiltaan erittäin tiukoista pyrähdyksistä, joissa kitarasoolot, sekä millintarkasti dempatut riffit yhdistyvät armottoman animistiseen punk-mylvintään. Kaaoszine tavoitti yhtyeen sähköpostilla uuden albumin tiimoilta ja kyseli tuoreimpia kuulumisia sekä odotuksia yhtyeen tulevaisuuden suhteen. Haastattelun voit lukea tästä:

Tervehdys Foreseen! Keitä te olette, ja mitä te oikein teette?

– Erkka ja Lauri kitarassa, Tatu bassossa, Mårten soittaa rumpuja ja Mirko laulaa. Me käydään töissä ja tehdään Foreseenia, kun töiltä keretään.

Facebookissa ilmoitatte ensimmäiseksi vaikutteeksenne ”84-89”. Avaisitteko tätä vuosihaarukkaa, ja muita vaikutteitanne hiukan?

– Tuolla välillä tehtiin eniten meidän soundiin vaikuttaneet hardcore punk- ja heavy metal-levyt. Cro-Magsin ”Best Wishes”, Agnostic Frontin ”Cause For Alarm”, Razorin ”Violent Restitution”, NYHC ja sen kytköksen hevimmät bändit, kuten Carnivore ja Nuclear Assault ovat isoimpia vaikutteita.

Jos käytössä olisi vain yksi sana, määrittelisittekö itsenne thrash, hardcore, vai crossover yhtyeeksi?

– Crossover tuntuu loogiselta. Kaikki muut termit tuntuisi harhaanjohtavilta, koska musa on suoraan kahden tyylin välistä.

2000-luvun thrash-buumi tuntuu olevan pikkuhiljaa hiipumaan päin. Oletteko samaa mieltä? Mitkä ovat tällä hetkellä kohtalaisen suuresta tarjonnasta kovimmat uuden sukupolven crossover/thrash nimet?

– Oli buumia tai ei, se ei ole meihin vaikuttanut, koska emme ole sitä kliinistä triggeri-mainstreamia. Power Trip, Forced Kill ja Nekromantheon ovat hyviä esimerkkejä tämän sukupolven bändeistä, jotka ovat keskittyneet luita murskaavan musan tekemiseen ja jättäneet patchien määrästä murehtimisen muille.

Kertokaa juuri julkaistusta täyspitkästänne, millainen levy on ”Helsinki Savagery”?

– 37 minuuttia barbarismia Helsingistä. Vaikutteet New York hardcoresta ja heavy metallista. Lyriikat kertovat oikeista asioista, työttömyydestä, huumeisiin kuolemisesta ja rasismista.

”Helsinki Savageryllä” on mukana kaksi kappaletta edellisiltä julkaisuilta. Onko kyseessä enemmän kokoelma yhtyeen tähän astisesta olemassaolosta, vai uusi kokonaisuus? Kertokaa vähän kirjoitusprosessista.

– LP:n biisejä alettiin tehdä jo 2011, mutta suurin osa LP:n matskusta tuli valmiiksi vuoden sisällä ennen studioon menemistä. ”Structural Oppression” 7″:n biisit oli alunperin tarkotettu LP:lle ja nimibiisi sopi täyspitkän kokonaisuuteen, joten päätettiin tehdä se uudestaan. ”Paving The Way” ”Upright”– splitiltä on aina ollut meidän mielestä kova biisi, mutta soundit ja toteutus ei onnistuneet aikanaan, joten päätettiin laittaa sekin tälle levylle.

Onko musiikillinen linjanne pysynyt samanlaisena viisivuotisen uranne aikana vai onko tyylissä havaittu muutoksia matkan varrella?Ainakin visuaalinen ilmeenne muuttui dramaattisesti uuden albumin kansikuvan myötä värilliseksi kolmen mustavalkokannen jälkeen.

-Luonnollista kehitystä tullut matkan varrella. Suurin muutos oli kuitenkin meidän toinen rumpalimme, Mårten, joka toi tuli lisää nopeutta ja tiukkuutta ihan uudella tavalla. Helsinki Savagerylla on meidän matskun äärimmäisempiä juttuja hardcoren ekalta aallolta ja jopa juttuja, jotka lähentelevät death metallia, että kai tätä voisi sanoa meidän äärimmäisimmäksi julkasuksi kaikkien vaikutteiden suhteen. ”Structural Oppression” 7″:lla on itse tulostetut A4-insertit, pienemmissä julkasuissa tuollainen pieni käppäsyys toimii paljon paremmin. Olihan tuo ekan täyspitkän tekeminen ihan eri juttu kaikella tapaa. Ekaa kertaa ikinä taidettiin edes miettiä biisien järjestystä, kun on kokonaisuus ihan eri luokkaa. Meidän kaverilta ja luottotaiteilijalta, Eetu Blomqvistilta tuli konsepti ja sketchi tuohon kanteen, jonka pohjalta toinen kaveri, Chad Keith teki tuon maalauksen. Jotkut netissä huuteli, että kannen on pakko olla Ed Repkan tekemä, mikä ei ole ollenkaan totta hah!

Olitte lokakuun lopussa ”European Savagery” -kiertueella. Kertokaas reissusta, minne asti pääsitte? Mikä meininki? Syntyikö ”legendoja”? Jos pitäisi valita paras keikkakokemus tai tarina kiertueelta, niin mikä se olisi?

– 6500 km kahdessa ja puolessa viikossa. Ruotsi, Tanska, Saksa, Belgia, Iso-Britannia, Sveitsi ja Norja käytiin läpi. Lontoon, Leedsin ja Malmön keikat oli helposti reissun parhaat. Ashfordissa keikkajärkkääjä oli maininnut, että päästäisiin hotelliin yöksi. Todellisuudessa kyseessä oli keikkapaikan yläkerrassa ollut huone, jossa ei ollut edes sisustusta, taikka ovea. Odotukset sängyssä nukkumisesta ja suihkussa käymisestä musertui aika äkkiä siinä homeelta haisevalla kokolattiamatolla maatessa.

Teillä on maine melko äkäisenä livebändinä, missä teidät voi nähdä keikalla tulevaisuudessa?

-Helsinki Savagery LP-julkkarikeikka Oranssilla Perjantaina 9.1. ja Nosturissa seuraavana päivänä Uprightin kanssa. Kouvola, Jyväskylä, Oulu, Turku, Lappeenranta, Joensuu ja Seinäjoki myöskin työn alla tälle vuodelle!

Entäpä bändin tulevaisuus muuten, missä Foreseen yhtyeenä on vuoden päästä?

– Parin viikon jenkkitouri ja iso läjä Suomen keikkoja takana siinä vaiheessa. Väsätään jo uutta matskuakin, joten eiköhän sieltä joku uusi julkasu tule vielä ensi vuonna.

Suuret kiitokset haastattelusta ja onnea tulevaisuudelle! Haluatteko lähettää vapaamuotoisia terveisiä lukijoille?

– Kiitos sulle, Jonni! Tsekatkaa Forced Killin ”Hard Death” 7″ ja lopettakaa himassa istuminen ja tehkää jotain konkreettista oman skenen eteen!!

Haastattelu: Jonni Karlsson