Haastattelussa kirjailija Timo Isoaho – Trio Niskalaukausta, Nightwishia ja Juho Juntusta

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus – Tuska 2018.

Aloitellaanpa ihan perushommalla, eli kuinkas on kesäsi mennyt? Onko tullut oltua tien päällä Nightwishin kanssa, vai oletko valmistellut kirjan julkaisua?

Timo Isoaho: Sekä että, viikonloput menevät aika pitkälti festareilla ja viikoilla ehtii muuta. Nightwishin kanssa on oltu joillain keikoilla, Wackenissa tuli juuri kaksi viikkoa sitten oltua. Lähdimme painoon heinäkuun puolivälissä, joten kesäkuu siinä tietysti meni. Ei nyt koko ajan, mutta olihan siinä nyt paljon hommaa. Tämmöistä tämä työ on joka suuntaan.

Piditkö ensin taukoa Nightwish-kirjan valmistuttua, vai lähditkö heti tekemään seuraavaa?

Timo Isoaho: Kuten ehkä tiedät, tämä on uusi versio siitä vanhemmasta Niskalaukaus-opuksesta, joka julkaistiin 2003. Bändin uuden tulemisen myötä tuli sitten bändiltä idea, että ehkä tästäkin voisi sitten tehdä uuden version. Nightwish-kirja tuli helmikuun alussa julkaisuun, mutta sain sen tietysti jo aiemmin valmiiksi, joten melkein saman tien. Helmi-maaliskuussa suunnittelu alkoi, eli suunnilleen suoraan projektista toiseen.

Minkälainen projekti tämä sitten oli? Onko paljonkin asioita kirjoitettu uudestaan, vai onko loppua muovailtu?

Timo Isoaho: Alkuperäinen teksti on luettu ja fiksailtu uusiksi, joten samat asiat sieltä löytyvät. Toimittajan hommia on nyt viitisentoista vuotta tehty ja matkalla on opittu asioita, joten tekstiä muuteltiin sieltä alkupäästä ja mukana on myös väliluku, jossa käydään läpi mitä bändin jäsenet tekivät välivuosina, kun Niskalaukausta ei ollut olemassa. Sitten on kaksi uutta lukua näistä viime vuosien vaiheista. Visuaalinen osuus ja taitto on myös tehty uusiksi, ja mukana on paljon enemmän kuvia kuin aiemmin, ja niin pois päin. Eli osa on vanhaa tekstiä, joka on laitettu uusiksi, mutta tuskin kovin moni pettyy ja ajattelee, että ”aijaa, mullahan on tää jo”. Tässä puhutaan kuitenkin sinänsä pitkälti uudesta teoksesta.

Kaiken kaikkiaan, oliko tähän helppo tehdä punainen lanka? Tuliko bändiltä idea tähän uuteen teokseen, vai sinulta?

Timo Isoaho: Matti (Riekki) taisi ensimmäisenä heittää ilmoille, että viime kirjahan julkaistiin ennen ”Kylmä tila”-levyä, joka jäi silloin bändin viimeiseksi, ja että sen tarina jää tavallaan kesken. Sitten kun bändi palasi, hän heitti, että eikö meidän kannattaisi tehdä opuksestakin uusi näkemys. Koska Like oli innostunut kustantamaan ja julkaisemaan tämän, niin päähomma olikin siinä. Bändin vastaus siihen olikin, että ”Tehkää vaan!”, koska eiväthän he haastattelujen lisäksi kirjan valmistamiseen osallistuneetkaan. Matilta tuli siis ensimmäinen idea, bändiltä tuli ookoo ja itsekin totesin sen olevan hemmetin hyvä idea, joten siitä se sitten lähti.

Mistä olet sitten alun perin saanut inspiraation lähteä kirjoja kirjoittamaan?

Timo Isoaho: Varmaan Juho Juntuselta! Ei vaan. Jotenkin nämä toimittajan hommat ovat olleet lähellä sydäntä jo hemmetin pitkään, valokuvaaminen myös. En tiedä, onko tästä tämä kirjojen kirjoittaminen sinänsä tullut, mutta kaipa se on tullut, kun on oppinut bändejä tuntemaan ja diggaillut musiikista. Esimerkiksi Niskalaukauksesta – hyvä bändi, hyvät tyypit. Jonkun ehdottaessa kirjan tekemistä ollaan sitten oltu, että ”No tehdään!” ja niin. Kai se on tapahtunut ikään kuin askel askeleelta, tekemällä ensin jonkin jutun lehteen, sitten sama mutta isommin ja kuvilla, ja sitten kirjoitetaankin jo kirjaa. Kaipa se askel askeleelta menee.

Jos tuo kirja olisi kuin jäähalli, niin mikä sitten olisi stadioni?

Timo Isoaho: Noh, en tiedä. Kaipa se Nightwish-kirja oli kuin stadioni. Kuten tulikin jo todettua, tämä Niskalaukaus-kirja on uudistettu versio aiemmasta, mutta Nightwish-hommaa tein nelisen vuotta ja lähdin nollapisteestä. Se oli aika iso projekti, ja tämä Niskalaukaus-opus syntyikin sitten vähän helpommin. Toki siihenkin vaikuttaa se, että on ollut Matti sitä mukana tekemässä, eli en joutunut kaikkea itse tekemään. Nightwish taitaa siis olla minun stadionini ainakin tällä hetkellä. Olen jollekin tässä jo sanonut, etten lähtisi enää tässä elämässä jotain niin isoa kirjaa tekemään, mutta voi olla, että olen väärässä ja teen. Mutta ainakaan tällä hetkellä ei kyllä tunnu hyvältä idealta! Olen todella tyytyväinen siihen ja bändikin ymmärtääkseni on, eikä soraääniä ole toki oikein muualtakaan kuulunut, mutta sen tekeminen oli niin jumalattoman iso urakka, etten ollut varma saisinko sitä valmiiksi. Onneksi oli kuitenkin deadlinet olemassa, joten pakko se oli saada tehtyä ja tulikin tehtyä, mutta välillä tuli kyllä hyvin pitkää päivää tehtyä! Nyt ei kuitenkaan ole mitään kirjaideoita linjalla, eikä puolen vuoden – tai puolentoistakaan vuoden päästä ole ainakaan toistaiseksi tulossa mitään. Ainakaan omasta mielestäni en jätä tekemistäni puolitiehen, vaan tehdään niin hyvin kuin itse vain osataan. Eli ehkä joskus vielä, mutta nyt taidan pitää pientä kirjataukoa.

Oletko itse kova lukemaan kirjoja? Luetko paljon muusikoiden teoksia?

Timo Isoaho: Kyllä aikoinaan, kun kaikki Slashin teokset, tietyt Metallicat ja Slayerit tuli. Ei niitä ole muistaakseni sen jälkeen tullut luettua.

Et ole siis lukenut Dickinsonin elämäkertaa?

Timo Isoaho: Joo, sen luin! Se oli viehättävä, koska olen itsekin pitkän linjan Maiden-fani, joten se tuli kyllä luettua. Sitten olisi Judas Priestin K.K. Downing-kirja, joka kohta julkaistaan. Tottakai niitä mielenkiintoisimpia tulee luettua, mutta niitä ei kovin montaa ole viime vuosina tullut. Ehkä ne itselleni kaikista oleellisimmat tulivat kymmenisen vuotta sitten.

Mikä sinun mielestäsi tekee hyvän musiikkikirjan? Mikä on paras, jonka olet itse lukenut?

Timo Isoaho: Hyvä kirjahan tekee sitä tarinaa. Toki sen tekijän täytyy myös olla jollain lailla tolkuissaan. Esimerkiksi kollega Riekin tehdessä Sentenced-kirjaansa, oksaltahan sitä lähdetään. Eihän se viinanjuonti toki mikään omaperäinenkään aihe ole, mutta jos aihe on yhtään kiinnostava, niin onhan siitä jumankauta kerrottava. Jos on yhtään aiheesta sitten kiinnostunut, niin uskoisin, että siitä sitten diggaa. Jos bändillä on tarinaa ja toimittaja on fiksu päästään, niin ehkä siitä sitten saattaa jäädä käteen jotain hyvää!

Onko mielestäsi joitain suomalaisia bändejä, joista pitäisi saada kirja tehtyä?

Timo Isoaho: No Stratovarius ainakin ehdottomasti, niistä pitäisi ainakin tehdä. Olenhan toki joskus Kotipellolle vinkannut, että voitaisiin tehdä, ja ehkä on joku muukin toimittaja. Mitään ei siis ole koskaan lyöty lukkoon, mutta idean olen joskus heittänyt ilmoille.

Onko vielä joitain viimeisiä viisaita sanoja, joita haluaisit haastattelun lopuksi sanoa?

Timo Isoaho: Lukekaa, se kannattaa. Parempia loppusanoja en keksi!

 

Haastattelu: Arto Mäenpää
Teksti: Thomas Frankton
Kuva: Pasi Eriksson

Kommentit