Haavekuvia, kirosanoja ja ylilyöntejä – Dream Theater Helsingin Jäähallissa

Maanantaina 27.2.2017 jokainen itseään kunnioittava proge-fani otti suunnan pääkaupunkiseudulle, sillä progressiivisen metallin jättiläinen Dream Theater toi massiivisen ”Images, Words and Beyond” -kiertueensa Helsingin jäähalliin. Luvassa ei ollut mikä tahansa tusinakeikka, sillä tarkoituksena oli juhlia 25. vuosipäivää viettävää ”Images and Words” -albumia, ja mikäpä tälle paremmin kunniaa tekisi kuin koko kiekon esittäminen alusta loppuun. Eikä suuruudenhulluudestaan tunnettu yhtye tyytynyt vain tähän, sillä sekaan oli heitetty aimo annos muitakin herkkupaloja.

Liki kolmetuntinen konsertti oli jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen puolikas keskittyi esittelemään yhtyeen monipuolisen tuotannon helmiä jälkimmäisen pysytellessä tiukasti ”Images and Words” -albumin äärellä. Olipa huipennukseksi ympätty encore-veto ”A Change of Seasons”, joten tarjolla oli varsinainen jättilataus progetulitusta. Harmillisesti paperilla hyvältä kuulostanut keikkakokemus ei kuitenkaan lunastanut niitä valtaisia odotuksia, jotka sille oli asetettu.

Sitä ei kukaan voi kiistää, etteikö Dream Theater nykyisellään ole erinomaisesti öljytty kiertuemasiina, joka tarjoaa koko rahan edestä teknisesti moitteettoman show’n, mielenkiintoisia kappaleita sekä virtuoosimaisesti esitettyä musiikkia. Tätä oli myös nyt tarjolla, enkä usko yhdenkään nuotinvahtaajan pettyneen yhtyeen taidokkaaseen soitantaan. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui kuitenkin kaikesta huokuva rutiininomaisuus, jonka takia keikka tuntui vain yhdeltä vedolta monien muiden joukossa. Suuret tunteet jäivät kokematta.

Ei yhtyeen lavaesiintyminen koskaan ole ollut mitään ylienergistä heilumista, mutta nyt lavalla seisoi turhan aneeminen pumppu. En tiedä, mikä on syy ja mikä seuraus, mutta yleisökään ei pahemmin auttanut tunnelman nostattamisessa. Muutamat raikuvat aplodit, lavan edessä villiintynyt ydinpoppoo sekä satunnaisesti innostunut yleisö edustivat keikan kovinta meininkiä. Luonnollisesti ilmapiiri syttyi täysin eri tavalla ”Images and Words” -setin aikana, muttei tällöinkään mistään hurmiosta ollut tietoa. Kyllä tämänlaisen kattauksen äärellä olisi koko jäähallin pitänyt olla kuin kihisevä hornankattila, jonka katto uhkaa räjähtää irti hetkenä minä hyvänsä. Kyseessä on kuitenkin yhtyeen suurin arvostelumenestys ja rakastettu klassikko, johon kaikkea tämän jälkeen tehtyä verrataan edelleen.

Toinen merkittävä ongelma oli vokalisti James LaBrien ääni, joka ei missään vaiheessa tuntunut olevan täydessä iskussa. Liekö mies potenut flunssaa vai oliko valmistautumisessa mennyt jokin pieleen, mutta nyt ei lähtenyt kunnolla: korkeasta ylärekisteristä puuttui kaikki voima, ja kun mies yritti tätä välillä kompensoida huvittavan kuuloisella, hieman honottavalla vokalisoinnilla, oli lopputulos melkoisen tuskallista kuunneltavaa. Paljon muutenkin ristiriitaisia mielipiteitä herättävä vokalisti on aina saanut osakseen arvostelua, mutta nyt lavalla tuntui olevan täysin eri henkilö kuin esimerkiksi vuoden 2014 jäähallikeikalla.

Kokonaisuuden ajautumisen pakkasen puolelle pelasti mielenkiintoinen biisikattaus, josta jokaiselle löytyi varmasti jotain. Keikan aloituskummajainen ”The Dark Eternal Night”, kaunis ”The Bigger Picture” sekä instrumentaalihäröilyä sisältävä ”Breaking All Illusions” ovat vain muutamia esimerkkejä keikan runsaudesta. Puhumattakaan kokonaisuutena esitetystä ”Images and Words” -albumista, josta löytyy tunnelmia laidasta laitaan, vaikka yhtye ei nyt saanutkaan valjastettua kiekon voimavaroja kunnon hyötykäyttöön.

Parhaimmillaan Dream Theater on silloin, kun sen ulosannissa on vilpitöntä tekemisen riemua, joka välittyy yleisöön saakka. Nyt tätä oli tarjolla valitettavan vähän. Keikasta jäi mieleen vain muutamia huippuhetkiä, kuten loistavan ”As I Am” -kappaleen loppupuoli, jossa lennosta vaihdettiin soittoon Metallican ”Enter Sandman”. Tämänlainen veijarimainen yllätyksellisyys nostatti hymyn myös bändin jäsenten huulille, ja hyvä fiilis tarttui yleisöönkin. Tätä konsertti olisi tarvinnut lisää ollakseen muutakin kuin ammattimuusikoiden ylitsepursuavan moitteeton, mutta muuten turhan tasapaksu iltapuhde. On harmi, ettei näistä aineksista saatu kasaan ikimuistoista kokemusta, sillä ”Images and Words” on yksi niistä albumeista, joka olisi ansainnut paremman käsittelyn.

Settilista:

1. The Dark Eternal Night
2. The Bigger Picture
3. Hell’s Kitchen
4. The Gift of Music
5. Our New World
6. Portrait of Tracy (Jaco Pastorius -cover)
7. As I Am
8. Breaking All Illusions

Väliaika

1. Pull Me Under
2. Another Day
3. Take The Time
4. Surrounded
5. Metropolis part I: The Miracle and the Sleeper
6. Under a Glass Moon
7. Wait for Sleep
8. Learning to Live

Encore: A Change of Seasons

Raportti: Jesse Kärkkäinen / Kuvat: Anssi Ruuska