Tajusin aikoinaan välittömästi, että ”The Haunted Made Me Do It” on tulevaisuuden klassikkomateriaalia. Melodinen death nivoutui saumattomasti thrash metalliin, joista jälkimmäinen nousi esille yleisen kannan mukaan Slayeriin viittaavina riffimyrskyinä. ”One Kill Wonder” liikkui suoraviivaisemmalla tyylillään lähemmäksi perinteisempää thrash metallia. Loistavan levykaksikon jälkeen laulaja Marco Aro vaihtui alkuperäiseen Peter Dolvingiin ja The Haunted ajautui vuonna 2011 julkaistuun ”Unseeniin” mennessä keskelle määrittelemätöntä nykyisten metallikaikujen suota.

Ilmeisesti tehty työ katsottiin epäonnistuneeksi, ainakaan levy ei vakuuttanut yleisöä ja The Haunted käytännöllisesti katsoen hajosi kolmen jäsenen lähdettyä kävelemään (mukaan lukien Peter) kokoonpanosta. Alusta asti yhtä pitänyt kaksikko Patrik Jensen (kitara) ja Jonas Björler (basso) saivat kuitenkin houkuteltua takaisin originaalin rumpalin (Adrian Erlandsson) ja yllättäen itsensä Marco Aron. Lopputulos on kuultavissa 25.8. kun uusi pitkäsoitto ”Exit Wounds” julkaistaan Century Median kautta ja käyn nyt läpi kappale kappaleelta, että mitä voi tapahtua, kun tutut naamat saadaan takaisin samaan yksikköön toteuttamaan yhteistä päämäärää.

1. ”317” (1:31)

Albumin intro, joka palauttaa välittömästi mieleen levyt joilla Marco Aro oli edellisen kerran keulilla. Sydämen lyöntien kautta mennään pikaisesti jonkinlaiseen industriaaliseen maisemaan josta heilahdetaan vanhan koulukunnan riffiaallokkoon. Aloitus lupaa hyvää, mikäli odottaa The Hauntedin paluuta juurilleen.

2. Cutting Teeth (3:24)

Mylly lähtee käyntiin välittömästi ja ”Cutting Teeth” on yhdistelmä rumputulta sekä riffejä, jotka muistuttavat välillä Slayerista. Mieleen nouseva visio hampaiden leikkaamisesta ei ole ehkä miellyttävä, mutta tehokas ja jäljen jättävä se on. Tässä toteutuu se, minkä perään olen huudellut monen julkaisun kohdalla. Kun ei pelata melodioilla, pitää pystyä luomaan iskeviä riffejä ja rakentaa kokonaisuus niin, että se on kuin sarja iskuja naamaan. ”Cutting Teeth” onnistuu näissä lähes täydellisesti ollen hyvä esimerkki turboahdetusta thrash metallista. Soolo korvataan lyhyen ”hengähdystauon” antavalla väliosalla.

3. My Salvation (4:02)

Hitaammasta ja kierosti maalailevasta raskaasta alusta siirrytään thrashin ja asenne/groove metallin yhdistelmään. Vaikka biisi varioi rytmiosastolla aloitusta enemmän, menee myös ”Salvation” pitkälti kaasu pohjassa ja samalla voimalla, mitä 2000-luvun alku tarjosi. Melodinen Göteborg joko loistaa poissaolollaan tai on erittäin taitavasti piilotettu.

4. Psychonaut (3:24)

Suora turpaanveto jatkuu. Tivolia väritetään tarttuvalla ”kertosäkeellä” ja levyn ensimmäisellä varsinaisella kitarasoololla, joka tarjoaa lyhyen hetken melodisempaa vanhan koulukunnan vääntöä. Turboruuvia löysätään loppupuolella, ja melodisempi elementti pääsee paremmin esille. Aloituskolmikko ottaa luulot pois, tosin syvemmälle meneviä melodisia osioita ja haasteellisempia koukkuja jään kaipaamaan.

5. Eye Of The Storm (3:49)

Tahtia rauhoitetaan raskaudesta kuitenkaan tinkimättä. Rytminvaihdokset tapahtuvat saumattomasti ja samalla lyödään tiskiin rikkaampaa kitaroiden maalailua suoran runttaamisen rinnalle, kuin aloituskolmikon aikana. Myös Marco Aro löytää ääneensä muutakin sävyä kuin hurjimman ärjymisen. ”Eye Of The Storm” on thrashin ja death metallin risteytystä, jossa on mukana melodinen lähestymistapa. Erittäin toimiva paketti, joka on julkaistu aiemmin ainakin Spotifyssa.

6. Trend Killer (3:12)

”Trend Killer” poikkeaa muusta levystä musiikillisesti ja tunnelmaltaan ollen lähimpänä 1980-luvun thrash metallia ja vokaaleissa vierailee itse Chuck Billy. Vierailulla tosin on enemmän kuriositeetti- kuin musiikillista arvoa, mutta toki Chuck on mukana hengeltään oikeassa kappaleessa. Biisi alkaa industrial-hälyllä, joka rynnistää nopeasti oikeille vanhan koulukunnan kulmille ollen tarttuva, kulkeva ja jopa rockaava hetki, jossa on sen verran mutkaa ja vääntöä, että läpiluennan hetteikkö vältetään. Todellinen herkkupala niille, jotka kaipaavat sitä originaalia suorempaa jyystämistä. ”Killer” tarjoaa muuhun levyyn nähden vähemmän angstista näkökulmaa. Uskon trendin tappajan toimivan piristävänä nostatuksena keikoilla.

7. Time (Will Not Heal) (3:41)

”Time” on tähän mennessä vastaan tulleista lähimpänä ”Made Me Do It” -aikaista The Hauntedia ollen samanaikaisesti raivokas ja hitaammin päällekäyvä riffimyrsky. Melodinen Göteborg nostaa taas päätään, tosin mainitun levyn puhtaasti lauletut osiot loistavat kokonaisvaltaisesti poissaolollaan.

8. All I Have (3:04)

Tulokulma muuttuu siten, että tässä yhdistellään groovea melodiseen death metalliin. Biisi kasvaa hienon soolon jälkeen kalmanhajuiseksi hyökyaalloksi. Vaikuttava hetki.

9. Temptation (3:17)

Tunnelma siirtyy vahvasti thrash-myllytyksen puolelle. Hieman alkaa puuduttaa, vaikka Marco Aro kaivaa hetkeksi toisenlaista näkökulmaa lauluunsa ja lopun lyhyt soolo sekä riffittely toimivat kuin tauti.

10. My Enemy (1:00)

Jo kappaleen pituus kertoo, että nyt liikutaan ärjymmillä vesillä. ”Enemy” on alkukarjaisuaan myöten silkkaa hardcorea, nopeasti ohikiitävä hetki silkkaa raivoa. ”My Enemy” ja ”Time (Will Not Heal)” muodostavat levyn ääripäät ollen hyvinkin kaukana toisistaan.

11. Kill The Light (4:08)

Paluu keskinkertaisen thrashin maailmaan, jossa koukeroiset riffit on siirretty turboahdettuun muotoon. Biisi ei ole erityisen mieleenjäävä ja ”Temptationista” alkanut tasonlaskeminen jatkuu. Loppuosan louhiminen kohottaa yleiskuvaa.

12. This War (2:28)

Jälleen nopea ja raivokas rykäisy, joita on sijoitettu liikaa tähän kohtaan kokonaisuutta. Ymmärrän, että tämä levy halutaan alleviivata lausuntona juurille palaamisesta, mutta voiman lisäksi tarvittaisiin jotain koukkua tähän kohtaan kokonaisuutta.

13. Infiltrator (3:32)

Voisi todeta, että katso näkemykset neljästä edellisestä kappaleesta. Kysymys on tietenkin myös mieltymyksistä. Suoraviivaisen äärimetallin ystävät löytävät tämän levyn tästä laidasta muotovalioiksi määriteltäviä purkauksia. Itse jään kaipaamaan rönsyilevämpää lähestymistapaa.

14. Ghost In The Machine 3:36)

Lyhyestä kestostaan huolimatta ”Ghost” on eeppisempää Hauntedia ja samalla kokonaisuuden pelastava päätös levylle. Hitaampi lanaaminen vuorottelee ankaramman puristuksen kanssa ja samalla tarttuvuus tekee paluun juuri oikealla hetkellä. Sopivasti hidastava väliosa, soolo ja lopun fiilistely auttavat nostamaan biisin levyn kärkitaisteluihin.

Slayer ei ole enää niin näkyvästi esillä, kiero riffittely on mukana enemmänkin pikanttina lisämausteena. Näin on ollut mielestäni aiemminkin. Kerry King nyt vain sattui aikoinaan kiinnittämään huomionsa bändiin positiivisella tavalla. Kokonaisuuden ääripäät ovat kaukana toisistaan, mutta kolmijakoisuudestaan huolimatta (kolmijakoisuus tarkoittaa vanhemman koulukunnan elementtien maustamista modernimmalla/industriaalisella äänimaisemalla) ”Exit Woundsia” kovempaa latinkia en lähihistoriasta löydä kenenkään tekemänä, ja tämän levyn kuuluisi kaiken järjen mukaan nostaa The Haunted takaisin esille ja kärkikahinoihin kertarytinällä. Elokuussa jyrähtää muukin kuin ukkonen.

”Exit Wounds” on perusteellinen paluu siihen äärimetalliseen ruotuun, jonka ehdotonta kärkeä The Haunted oli 2000-luvun alkuvuosina. Lausunto on vain välillä turhan alleviivattu. Turboruuvin hölläämisellä olisi voinut korvata osan raivotautikohtauksista ja silti kokonaisuus tyydyttäisi pahimman brutaaliuden nälän. Vaikka levyn pituus on optimaalinen 44:16, uhkaa rankimman rymistelyputken tiimellyksessä iskeä päälle tympääntyminen. Silti, negatiivissävytteisestä kritiikistä huolimatta, tämän jälleenkokoontumisen lopputulos nousee heittämällä yhdeksi tämän vuoden metallisemmista kärkijulkaisuista. On itse kunkin oma näkökanta, pitääkö puhtaiden lauluosuuksien poissaoloa positiivisena vai negatiivisena yksityiskohtana. Oma näkökantani on, että vähäisempikin perinteinen laulu loisi kontrastia, jota jään nyt kaipaamaan.

8+/10

Kappalelista:
01. 317 (1:31)
02. Cutting Teeth (3:24)
03. My Salvation (4:02)
04. Psychonaut (3:24)
05. Eye Of The Storm (3:49)
06. Trend Killer (3:12)
07. Time (Will Not Heal) (3:41)
08. All I Have (3:04)
09. Temptation (3:17)
10. My Enemy (1:00)
11. Kill The Light (4:08)
12. This War (2:28)
13. Infiltrator (3:32)
14. Ghost In The Machine (3:36)
Bonus tracks:
15. As The Poison Sets In (3:57)
16. The Manifestation (4:01).

The Haunted Facebookissa
The Haunted Official

Kirjoittanut: Miikka Tuovinen