Hieman vanhempaa ja hieman jotain uuttakin – haastattelussa Judas Priestin Ian Hill

Judas Priest

Kuinkas vuosi on lähtenyt bändille käyntiin?

Ian Hill: Tällä hetkellä on aika hiljaista, mutta pian alkaa tapahtua. Saimme levyn tietysti valmiiksi jo viime vuoden puolella, joten tällä hetkellä lähinnä odottelemme, että pääsemme tositoimiin. Viime kiertueesta on hetki ja jokaisella meistä on soittelemista ikävä, joten haluaisimme päästä palaamaan takaisin asiaan.

Kuten mainitsitkin, olette julkaisemassa uutta ”Firepower”-levyä pian. Voisitko kertoa lyhyesti levyn säveltämisprosessista ja omasta panoksestasi siihen?

Ian Hill: Luonnollisesti soitin bassoraidat levylle. Richie, Glenn ja Rob sävelsivät musiikin ja kirjoittivat lyriikat. Scott ja minä sitten kehitimme omat osuutemme kappaleille. Studiolla kokoontuessamme heittelimme esiin omia ideoita ja katselimme toimivatko ne ja lähdimme siitä eteenpäin.

Levy on Richien toinen bändin kanssa, ja uskoisin ensimmäisen levyn olleen hyvin jännittävä kokemus hänelle. Sanoisitko tämän levyn tekemisen olleen rennompaa, sillä hän on nyt ehtinyt olla bändissä hetken aikaa?

Ian Hill: Ehdottomasti, hän on kuin osa perheestä nykyään. Tai olihan hän toki jo siinäkin vaiheessa, kun viimeistä levyä lähdimme tekemään! Muusikkona hän kypsyy koko ajan ja itse sanoisin tämän toisen levyn olleen helpompi tehdä. Viime levyllä hänellä oli toki suuria paineita täyttää niin suuri rooli bändissä, mutta sanoisin toisen rundin olevan helpompaa hänelle. Hän on sopeutunut oikein hyvin bändiin!

Ensimmäinen levyltä julkaistu kappale kantoi nimeä ”Lightning Strike”, josta itsekin pidin suuresti. Onko bändillä syy valita juuri tämä kappale ensimmäisenä julkaistavaksi? Koitteko kappaleen edustavan hyvin koko levyä?

Judas Priest

Ian Hill: Olisimme toki halunneet julkaista vaikka minkä kappaleen levyltä, mutta ensimmäinen julkaisu ei saisi olla liian pitkä. Kappale on yksi levyn lyhyimpiä sekä vauhdikkaimpia ja se tekee tehtävänsä hyvin. Kappale näyttää bändin aggression olevan vielä läsnä, esittelee soittajien taitoja sekä on sanoituksiltaan jännittävä. Joten oikeastaan se oli täydellinen kappale, jolla lähteä liikkeelle!

Maailmalla tapahtuu paraikaa vaikka mitä ja valitettavasti suurin osa on huonoja asioita. Sanoisitko näiden asioiden vaikuttaneen levyyn ja sen sanoituksiin?

Ian Hill: En juuri sanoisi näin. Pyrimme välttelemään politiikkaa ja olemme kaikki asiasta hyvin samaa mieltä. Korkeassa asemassa ollessa ei ole kovin reilua lähteä edistämään omaa poliittista agendaa, eikä semmoinen meno ole koskaan ollut juttumme. Jokaisella meistä on toki omat henkilökohtaiset ajatuksemme, mutta pidämme ne mieluiten hiljaisina.

Levyn on tuottanut yhteistyönä Tom Allom ja Andy Sneap, joista Allomin kanssa työskentelitte viimeksi ”Ram It Down”-levyllä. Miten päädyitte tekemään töitä hänen kanssaan tällä levyllä?

Ian Hill: Emme ole päätyneet tekemään hänen kanssaan töitä sen jälkeen, vaikka olemmekin toki julkaissut levyjä sen jälkeen. Tällä kertaa halusimme kuitenkin ottaa aiemman tuottajan mukaan, eikä kukaan tunne meitä yhtä hyvin kuin Tom Allom. Päätimme siis ottaa häneen yhteyttä ja olimme iloisia hänen suostuessa levyn tekemiseen. Hän halusi tällä kertaa kuitenkin jonkin uudemmankin terän mukaan, joten otimme mukaan Andyn, joka on luonut nimeä uudempien bändien kanssa. Hän oli oikein innoissaan asiasta ja oli jo muutaman päivän sisällä valmis aloittamaan. He päätyivät tulemaan hyvin toimeen ja saavan oikein hyvää työtä aikaiseksi. Tomin aiempi kokemus ja Andyn modernimpi osaaminen toimivat yhdessä älyttömän hyvin.

Kuuntelin itse levyä eilen ja huomasin sen olevan kuin sekoitus klassista ja uudempaa Judas Priestiä. Oliko bändillä visio siitä, mitä halusitte saada levyllä aikaan?

Ian Hill: Pyrimme ottamaan jokaisella uudella levyllä askeleen eteenpäin. Askel ei toki liian suuri voi olla, sillä haluamme tietysti pysyä tunnistettavina. Jokainen levymme on siis sisältänyt vaikutteita edeltävästä levystä uudempien kera, joiden koemme olevan parempia. Kehitymme edelleen muusikkoina kaikkien vuosienkin jälkeen, joten pyrimme rikkomaan rajojamme uusilla levyillä. Joten kyllä, taidat olla oikeassa!

Kun julkaisitte ”Redeemer of Souls”-levyn, muistan lukeneeni haastatteluja, joissa totesitte uuden musiikin julkaisun olevan vielä auki. Miten päädyitte sitten uutta musiikkia tekemään?

Ian Hill: Ajatus oli tietysti jo silloin läsnä, joten parin vuoden sen suhteen taukoilun jälkeen päädyimme näin tekemään. Palo oli edelleen läsnä, joten emme juuri nähneet syytä olla tekemättä näin. Tähän asti vastaanotto on ollut oikein positiivista, joten päätös taisi sitten olla oikea! Nykyään uuden musiikin julkaiseminen ei toki ole kovin tuottoisaa, mutta taiteellisesti se on elintärkeää.

Viime aikoina on ollut paljon puhetta siitä, että pitäisikö Judas Priestin ja Iron Maidenin kaltaisten klassikkobändien soittaa uudempaa materiaalia keikoilla, sillä suurin osa vanhemmista faneista tuntuvat odottavan ”best of”-settejä. Mitä mieltä itse olet tästä, nyt kun olette julkaisemassa uutta materiaalia ja mitä todennäköisemmin soittamassa sitä keikoilla?

Ian Hill: Meillä vanhemmilla bändeillä ehdottomasti on laaja tuotanto ja fanikunta. Keikalla saattaa katsoa alas lavalta ja huomata eturivissä olevan sekä teinejä että 50-vuotiaita, ja heitä kaikkia on tarkoitus yrittää saada tyytyväiseksi. Uudempaa musiikkia on siis pakko soittaa, vaikka peräti vain henkilökohtaiselta kannalta, sillä siihen on kuitenkin käytetty aikaa. Aina settilistaan musiikkia lisätessä on kuitenkin pudotettava siltä jotain ja nämä kappaleet saattavat olla juuri jonkun suosikkikappaleita. Pyrimme ehdottomasti saamaan mukaan mahdollisimman paljon uutta musiikkia ja soittamaan joitain vanhempia kappaleita, joita emme hetkeen ole soittaneet ja pääsemään näiden suhteen oikeaan balanssiin.

Haastattelin hiljattain Bruce Dickinsonia hänen uudesta omaelämäkerrasta ja haluaisin kysyä sinulta, että oletko koskaan harkinnut kirjoittavasi samanlaista? Vai näkisitkö Judas Priestistä kertovan kirjan ilmestyvän joskus tulevaisuudessa?

Ian Hill: Oi, en oikeastaan tiedä. Siinä pitäisi paljastaa asioita, joiden mieluummin haluaisi pysyvän salaisina! Toisaalta, jos joku kirjoittaisi hyvin siveellisen kertomuksen bändistä, kovin montaa ei asia kiinnostaisi. Olen jollain tapaa tyytyväinen, ettei kaikkea historiaamme ole kirjoilla, vaikka osa hauskimmista asioista onkin asioita, joita emme ole maailmalle jakaneet. Koen kuitenkin, että joku Robin tai Glennin kaltainen sopisi kertomaan bändin tarinaa paremmin.

Kiitokset haastattelusta ja onnea tulevaisuuteen! Onko vielä jotain, mitä haluaisit näin lopuksi sanoa suomalaisille faneillenne, jotka ovat teitä tulossa kesällä katsomaan Rockfestiin?

Ian Hill: Emme jaksa odottaa, rakastamme Suomea! Suomalaiset fanimme ovat hulluja, aivan kuten mekin ja odotamme innolla että pääsemme teille soittamaan!

 

 

Haastattelu: Arto Mäenpää
Teksti:
Thomas Frankton

Kommentit