Hollywood Undead sai The Circuksen sekaisin

Keikan tietää olleen erityisen onnistunut siitä, kun ääriään myöten täyteen ahdettu The Circus hoilaa biisejä kovempaa kuin lavalla esiintyvä bändi. Juuri tällaisten iltojen takia jaksaa käydä kerta kerran jälkeen keikoilla ja uskoa vielä viihdyttävän live-musiikin voimaan.

Viime vuosina tiheään tahtiin Suomessa vieraillut vaihtoehtometallin, rockin ja rapin suuntauksia sekoitteleva Hollywood Undead saapui jälleen kuluneella viikolla kahdelle loppuunmyydylle klubikeikalle Suomeen. Edellisen kerran bändi nähtiin näillä kulmilla Provinssissa viime kesänä ja puoli vuotta aiemmin loppuunmyydyllä klubikeikalla Helsingin The Circuksessa. Tällä kertaa ensimmäinen ilta vedettiin Tampereen Pakkahuoneella, ja perjantaina oli vuorossa bändille jo ennestään tuttu The Circus.

Ennakko-odotukset olivat kovat, sillä vuonna 2014 The Circuksessa vedetty setti oli ainakin itselleni sen vuoden parhaimpia keikkoja. Oli mielenkiintoista nähdä, onnistuisiko bändi nousemaan tällä kertaa samoihin sfääreihin ja olisiko settilistaa jaksettu paljoa uusia vai kuultaisiinko lavalla samat vanhat läpät.

Euroopan keikkoja avaamaan Hollywood Undead oli ottanut Yhdysvalloista kotoisin olevan party hardcorea soittavan Attilan. Etukäteen odotukset lämppäristä olivat korkealla, eikä bändi suinkaan pettänyt odotuksia vedollaan. Bändin laulaja Fronzilla tulkitsi biisejä yhtä villin mallikkaasti livenä kuin levylläkin. Tässä kohtaa on pakko huomauttaa ainoasta iltaa himmentäneestä seikasta. Onhan se nimittäin kurjaa, että Attilan aloittaessa puolet yleisöstä jonotti vielä klubin ulkopuolella. Ystäväni olivat saapuneet paikalle hyvissä ajoin jonottamaan, mutta missasivat silti lämppärin setistä ensimmäisen vartin. Eritoten loppuunmyydyillä keikoilla tämä on ollut aina Circuksen ongelma, eikä alimiehitys narikoilla ainakaan auttanut asiaa. Bändit siis vetivät hienosti, mutta järjestelyt ontuivat.

Hollywood Undeadille tyypilliseen tapaan keikka alkoi jätkien saapuessa lavalle vetämään ensimmäiset biisit pseudonyymit ja yksilölliset maskit päällä. Old school -faneille saattoi yhä olla vaikeaa, että bändi ei aloittanutkaan keikkaa perinteisesti ”Undead”-biisillä, joka soitettiin vasta illan avanneen uudelta levyltä löytyvän ”Usual Suspectsin” jälkeen. Tästä uudistuksesta selvittiin lopulta yleisön puolella pelkillä olankohautuksilla, sillä uudella avausraidalla on ehdottomasti aineksia seuraavaksi bändin klassikoksi.

Hollywood Undead julkaisi viime vuonna neljännen studioalbuminsa ”Day of the Dead”. Settiin upotetut uudet kappaleet upposivat yleisöön yhtä railakkaasti kuin vanhat hititkin. Bändillä tuntuu tänä päivänä olevan niin paljon hittejä, että on varmasti vaikea mahduttaa niitä kaikkia yhteen iltaan. Itse todella vanhana yhtyeen fanina nautin erityisesti hauskasta mash up-metleystä, jossa vedettiin sekaisin bändin vanhimpia hittejä. Alunperinhän Hollywood Undead aloitti uransa vuonna 2006 MySpace-yhteisössä, josta se ponnahti lyhyessä ajassa valtavaksi ilmiöksi. Bändi julkaisi debyyttinsä ”Swan Songs” vuonna 2008, ja sittemmin Hollywood Undead on myynyt pelkästään Jenkeissä yli kaksi miljoonaa albumia.

Fanien ikisuosikiksi noussut toiselle asteelle säröisillä kitarariffeillä ja elektronisilla elementeillä kohotettu ”Bullet” oli illan timanttisinta antia. Samoin aivan hillittömiä jammailusuorituksia nähtiin uusimmalta levyltä löytyvän ”War Child” -biisin kohdalla niin yleisössä kuin lavallakin. Yleisön pauhu peitti alleen bändin myös ”Comin’ in Hotin” kohdalla, jonka aikana myös yleisöstä nostettu Batman- pukuun sonnustautunut fani sai bilettää bändin kanssa lavalla. St. Patrick’s Dayn kunniaksi jätkät soitti myös yllärinumerona vain kerran ennemmin livenä vetämänsä – ja silloin kuulemma poskelleen menneen – coverin Dropkick Murphysin hitistä ”I’m Shipping Off to Boston”. Illan päättänyt ”Hear me Now” jätti kaikki hyvällä tuulelle. Siitä oli hyvä jatkaa viikonlopun muihin villeihin rientoihin.

Hollywood Undead järjesti taas kerran unohtumattoman illan. Juuri tällaisten keikkojen jälkeen iskeekin ehkä maailman pahin keikanjälkeinen masennus. Parasta vain toivoa, että yhtye jatkaa tutulla linjalla ja saapuu taas pian ilahduttamaan suomalaisia fanejaan yhtä huikealla setillä.

Raportti: Fanni Parma
Valokuvat: Markus Helander