Holy Life tuo suomalaiseen raskaaseen rockiin uutta virtaa

Lahtelainen Holy Life julkaisi hiljattain debyyttialbuminsa ”Down With The Lordin”. Yhtye on itsessään suhteellisen tuntematon suuremmalle yleisölle, joten yhtyeen esittely pienen haastattelun muodossa on paikallaan. Jos suosikkiyhtyeisiisi lukeutuu Peer Günt tai Black Sabbath, kannattaa sinun lukaista haastattelu ja kuunnella ”Down With The Lord”-albumi.

Morjens! Yhtyeenne Holy Life julkaisi tänä keväänä debyyttialbumin ”Down With The Lordin”. Mitkä ovat fiilikset julkaisun jälkeen?

AV: Hei vaan hei! No fiilikset ovat ihan mukavat, levyä tehtiin niin kuin sitä legendaarista Iisakin kirkkoa, joten oli oikein mukava saada pitkäaikainen projekti valmiiksi. Ja täytyy sanoa, että ollaan kyllä oikein tyytyväisiä tulokseen. Se kuvastaa aika loistavasti bändimme tekemisiä ja sitä hetkeä, missä nyt ollaan ja mistä ollaan menossa eteenpäin.

Oliko albumin tekeminen pitkä prosessi? Ja minkälaisen vastaanoton albumi on tähän saakka saanut?

AV: Joo, siis lättyähän tehtiin on-off-meiningillä puolisentoista vuotta. Suurimmaksi osaksi levyn tekoa ja biisiprosessin viimeistelyä hidasti se, että olemme aikuisia äijiä, joilla on muutakin tekemistä kuin rönytä treenauspaikalla aamusta iltaan. Pitää käydä töissä ja pitää perheistä huolta. Loppujen lopuksi itse nauhoittelu meni nopeasti ja kivuttomasti. Vokaalitkin taidettiin purkittaa yhtä kappaletta lukuun ottamatta ykkösellä.

Levy on saanut jopa itseä yllättäneen vastaanoton. Ihmiset ovat tykänneet, eivätkä kaikki kehujat ole edes kavereita. Eli on se vaan edelleenkin outoa, kun tuntematon suomalainen kehuu. Ja vieläpä selvinpäin.

MAKE: Albumin teko oli melko tuskaton prosessi ja tuntui kuin se olisi tehnyt itse itseään. Hieman taustaa siitä, miten levyn teko sai alkunsa: biisien raakileita käytiin jo edesmenneen Roosterin tiloissa eräänä sunnuntai-iltapäivänä kuuntelemassa ennen baarin aukeamista. Tuona päivänä päätettiin, että hyvää materiaalia olisi työstettäväksi ja eiköhän käydä porukalla treeniksellä. Siitä kolmet treenit eteenpäin, niin levyn biisit oli jo demotettu ja yksi kappale jäi vielä ns. reserviin, kun ei sitä saatu syystä tai toisesta toimimaan.

Itse levyn nauhoitukset olivat hyvin simppelit, pannut kasaan ja naru pyörimään… Iso D on sen verran kapuloita pyöritellyt, että lähes kaikki vaan ykkösellä sisään. Kitarat nauhoitettiin melko simppelillä kaavalla treeniksellä, vaikka äänikortti oli vähällä piiputtaa kokonaan… Skeboihin tuli niin iso ja järeä soundi! Bassot meni narulle ”laaki ja vainaa” -taktiikalla, koska hommissa oli ammattimies Soolo. Maustekitarat fiilisteltiin pikku känässä Mikan kotistudiossa ja saatiinkin muutamat aika kieroutuneet kitararaidat aikaiseksi.

Holy Life on käsittääkseni yhtyeenäkin melko tuore tapaus, kertokaapa lukijoille itsestänne. Kuinka yhtye sai alkunsa? Mistä yhtyeenne nimi on peräisin?

AV: Yhtye on perustettu alunperin kitaristi Marko Lehdon, laulaja AV Vedenpään ja kitaristi Mika Ojalan projektina jo kahdeksan vuotta sitten, mutta siitä puuhastelusta ei silloin tullut muuta kuin sanomista. Demoja tehtiin muutamia, mutta ei mitään mainittavaa, silloin oli muutenkin kiireitä tuon Damngod-yhtyeen tiimoilta. Noin pari vuotta sitten saimme levyllä soittavan kokoonpanon kasaan ja siitä sitten aloimme tutkimaan, mitä olisi mahdollista tehdä. Ekat treenitkin olivat lähinnä aivoriihi baarissa, missä fiilisteltiin hyviä bändejä ja ideoita, millaista musaa olisi kiva soittaa.

Yhtyeen nimi tulee niinkin mielikuvituksellisesta jutusta kuin Eyehategodin biisistä. Niillä on biisi Dog’s holy life. Siitä otettiin koira pois ja valmista tuli.

Olette luokitelleet musiikkinne sludgerockiksi. Mitkä artistit ovat vaikuttaneet musiikkiinne eniten?

AV: Musiikin luokitteluhan on perinteisesti tarkoitettu toimittajille ja levykauppiaille asiasta puhumisen helpottamiseksi. Sludge on hyvää musaa, mutta me ollaan selkeesti liian kepeetä kamaa sanoaksemme itseämme pelkäksi sludgebändiksi. Vaikutteissa haisee selkeästi riffin venytys. Black Sabbath, Crowbar, Saint Vitus, Corrosion of Conformity, Acid Bath, Kyuss, Xysma, onhan näitä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä mukavampaa on soittaa hitaammin. Unohtamatta niitä rokkiriffejä, joita luukutetaan autossa luu ulkona.

Oletteko ehtineet soittaa jo monia keikkoja uranne aikana? Onko kesäksi vireillä keikkasuunnitelmia, kuten festareilla soittamista?

AV: Keikkoja ollaan tehty vasta muutamia. Ensisijaisesti keikkojen vähyys johtuu siitä, että meillä on ollut muutakin tekemistä, mutta myös siitä, että levyllä timanttisesti rumpuja soittanut Dani Miettinen jättäytyi sovitusti orkesterin riveistä pois, kun levy oli tehty. Nyt olemme saaneet uuden rumpalin, Hannu Väänäsen, joka vaikuttaa myös Necropsyssä ja keikkakunto alkaa olla kohillaan. Eka veto uudella kokoonpanolla onkin 17.6. Torvessa, missä lämppäämme amerikanihmeitä, Juciferia.

Keikkatarjouksia on pikkuhiljaa alkanut tippumaan, mutta katsellaan miten tässä nyt keretään tehdä. Joka tapauksessa on tarkoitus tehdä keikkaa Suomessa ja miksei myös rajojen ulkopuolellakin, kun kerta sinnekin on kysytty. Kunhan saadaan asioista ensin sovittua. Festareille ei tänä kesänä keretty, mutta jos siellä headlinerit alkavat perumaan, niin voidaan me kyllä tulla. Ei kyllä mielellään juhannuksena, eikä jos on hirmu kylmä tai hyttysiä.

Kiitoksia ajastanne, Holy Life! Olisiko teillä terveisiä jotka haluaisitte välittää lukijoillemme?

AV: Eipä mitään, kiitos itsellesi! Käykäähän keikoilla, ostakaa levyjä ja paitoja, jotta bändeillä on rahaa tehdä keikkoja, levyjä ja paitoja.

Holy Life Facebookissa