Ilmassa suuren power metal -juhlan tuntua – Sabaton, Gamma Ray ja Stratovarius Metro Areenalla

Suosiossaan valtaviin mittasuhteisiin kasvaneen Sabatonin vuoden viimeisellä keikalla Espoon Metro Areenalla oli suuren power metal -juhlan tuntua. Pääesiintyjän lisäksi lavalla nähtiin kotimaista väriä Stratovariuksen ja Beast In Blackin muodossa sekä power metalin pioneeri Kai Hansen Gamma Ray -yhtyeensä kanssa.

Illan aloitti Anton Kabasen kipparoima Beast In Black puolisen tuntia ovien aukeamisen jälkeen. Harmi vain, että suurin osa keikalle tulijoista seisoi tuolloin ulkona jonottamassa ala-arvoisten sisäänpääsyjärjestelyiden takia. Itse asiassa suurin osa porukasta seisoi ulkona vielä keikan loppuessakin. Kun tiedetään paikalle olevan tulossa tuhansia ihmisiä, olisi varmastikin syytä hoitaa paikalle tarpeeksi henkilökuntaa, jotta ovia pystytään avaamaan tarpeeksi monta ja varmistamaan suhteellisen kivuton sisäänpääsy. Tietysti ovien aukeamisen ja ensimmäisen bändin aloittamisen väliin olisi voinut jättää myös enemmän aikaa tällaisten välikohtausten varalta. En ole törmännyt yhdessäkään musiikkitapahtumassa näin huonosti järjestettyyn sisäänpääsyyn. Parasta tässä on vielä se, että tapahtunutta ei ole selitetty tai edes pahoiteltu miltään taholta. Haluaisin kirjoittaa ylistäviä sanoja Beast In Blackin keikasta, koska tiedän yhtyeessä olevan taitavia soittajia ja edellisenkin keikan nähneenä osasin odottaa loistavaa soittoa ja esiintymistä. Se on kuitenkin mahdotonta, sillä pääsin itsekin sisään vasta jäsenten kävellessä lavalta pois.

Ensimmäinen näkemäni yhtye oli siis vuodesta 1989 asti toiminut veteraani Gamma Ray. Keikka alkoi huonon miksauksen merkeissä, mutta ongelmasta päästiin pian eroon. Gamma Ray esiintyi elinvoimaisesti soittaen kappaleita laajalta levykirjolta. Itselleni upposi parhaiten keikan eeppisiin mittasuhteisiin nostattanut päätöskappale ”Send Me a Sign”. Myös Hansenin Helloweenissa ollessaan säveltämä ”I Want Out” toimi hienosti, vaikka yleisönhuudatus ja reggaejamit venyivätkin tarpeettoman pitkiksi ja tuntuivat lähinnä kiusallisilta. Nautin keikasta, vaikka Gamma Rayn musiikki on jäänyt minulta hieman pimentoon. Tämän jälkeen yhtyeen musiikkiin tuleekin varmasti tutustuttua tarkemmin, vaikka tästä tuskin uutta lempiyhtyettä saankaan.

Laulaja-kitaristi Kai Hansenin avuksi keikoille on otettu laulaja Frank Beck, joka hoiti hommansa tyylikkäästi. Vahvaääninen mies toimi niin taustatukena Hansenille kuin päälaulajanakin osassa kappaleista. Gamma Rayn faneilla on ymmärrettävästi epäilyksensä uuden laulajan liittyessä yhtyeeseen, mutta suosittelen antamaan mahdollisuuden. Näin Hansen pääsi laulamaan sen, minkä tunsi kykenevänsä, ja toisaalta pystyi keskittymään kitaransoittoon ja lavaesiintymiseen enemmän. Gamma Ray oli kaikin puolin hyvässä vedossa koko yhtyeen esiintyessä antaumuksella. Kyseessä on ainakin esiintymislavoilla erittäin elinvoimainen veteraani, jonka taival kestää toivottavasti vielä pitkään.

Stratovariuksen aloittaessa Metro Areena oli jo huomattavasti täydempi kuin Gamma Rayn soittaessa. Niin kotimaassaan kuin maailmallakin suurta suosiota nauttiva power metal -veteraani sai yleisön otteeseensa jo Timo Kotipellon ensimmäisillä kiekaisuilla. Soundit olivat hieman puuroiset, mutta sekään ei tuntunut haittaavan vannoutuneimpia faneja. Itse en tosin ole sellainen. Siitäkin huolimatta Stratovarius soitti korvani mukaan tiukasti saaden yleisön hienosti mukaan vallitsevaan tunnelmaan. Joku saattaisi kyseenalaistaa Stratovariuksen nykyisen kokoonpanon, mutta uuden ”Eternal”-albumin saaman innostuneen vastaanoton ja toimivan live-esiintymisen huomioon ottaen sanoisin nykyisten jäsenten pystyvän tekemään kunniaa Stratovariuksen nimelle.

Sabatonia odoteltiinkin sitten kuin pikkukakara järkälemäistä tikkukaramellia. Alla on koko mittavan levytysuran paras tekele ”Heroes” ja valtava määrä keikkoja. Tämä on kuudes kerta, kun olin katsomassa Sabatonia, kolmas tänä vuonna, ja uskaltaisin sanoa tämän olevan kaikista näkemistäni Sabaton-keikoista paras. Yksikään niistä ei ole ollut huono, mutta Metro Areenalla meininki oli aivan omaa luokkaansa. Viimeistään nyt tuli vahvasti ilmi, että Sabaton on täysin ainutlaatuinen yhtye, jonka tarjoamille elämyksille vain harva vetää vertoja. Tavaksi muodostuneen avauskappale ”Ghost Divisionin” alkaessa soida kylmien väreiden ja voimakkaan adrenaliiniryöpyn siivittämä valtava hyvänolontunne tuntui valtaavan koko olemuksen. Vuosien aktiivisen keikoilla kiertämisen jälkeen tällainen olotila saavutetaan todella harvoin.

Pääesiintyjän settilista koostui tuttujen ohjelmanumeroiden lisäksi muutamasta nykyisin harvinaisesta kappaleesta. Sabatonin uusi ystävä Hannes oli lähestynyt yhtyettä sähköpostitse ja ehdottanut itseään toistavan settilistan sijaan muun muassa ”Into the Fire” -, ”Wolfpack”-, ”Uprising”- ja ”Panzer Battalion” -nimisiä kappaleita. Hanneksen ehdotuksista kuultiinkin juuri nuo neljä. Kaksi ensin mainittua olivat itselleni erityisen tärkeitä, sillä ne olivat ensimmäiset kappaleet, jotka Sabatonilta aikoinaan kuulin. Huolimatta siitä, että kappaleiden vähäinen livenä esittäminen loisti läpi pariin otteeseen, ne toivat live-kokemukseen kaivattua raikkautta ja saivat juuri tämän keikan tuntumaan eityiseltä. Olisi tietysti toivottavaa, että kappaleista edes osa jäisi settilistaan vähän pidemmäksikin aikaa. Kritiikki itseään toistavista settilistoista oli nimittäin täysin ansaittua. Varsinkin aggressiivinen ”Into the Fire” toimi erittäin hyvin ja toi iltaan uutta energiaa valitettavan löysästi soitetun ”Wolfpackin” jälkeen.

Toki Sabatonilta kuultiin myös paljon vanhoja tuttuja, kuten uusimman ”Heroes”-albumin jo lähestulkoon klassikoiksi muodostuneet parhaat palat ja tietysti Suomi-trilogia. Enkä nyt puhu Aki Kaurismäen elokuvista, vaan trilogiaksi venyneestä Suomi-aiheisten kappaleiden rykelmästä, joka upposi suomalaisyleisöön takuuvarmasti. Eivät vain käsiteltävien aiheiden takia vaan ihan jo siksikin, että kyseessä on ensiluokkaisia ja harvinaisen koukuttavia kappaleita.

Lavarekvisiitta oli kasvanut kahden tankin kokoiseksi, muttei kuitenkaan vienyt huomiota itse esiintyjältä. Samat vanhat vitsitkin olivat ansaitusti kritiikin kohteena, joten stand up -komedia jäi tällä kertaa sopivan vähäiseksi. Keikan loppupuolella Sabatonin jäsenistölle jaettiin kultalevyt ”Heroesin” Suomen myyntien ansiosta. Joulupukin jaettua lahjoja yleisölle keikka sinetöitiin kolmikolla ”Primo Victoria”, ”Talvisota” ja ”Metal Crüe”, joihin oli hyvä päättää lähes yliluonnollisen mahtava keikka. Sabaton soitti intensiivisesti läpi koko reilun puolitoistatuntisen antaen parastaan. Tämän enempää siltä ei olisi voinut pyytääkään. Metro Areenalta poistuttiin väsyneinä, mutta onnellisina.

Teksti: Jyri Kinnari
Kuvat: Antti-Juhani Johansson