Inferno Metal Festival @ Rockefeller & John Dee, Oslo, 1.–4.4.2015, osa 1/2

Jälleen saapui pääsiäinen ja oli aika hiljentyä viettämään uskonnollisia pyhiä. Tai no, vaihtoehtona oli suunnata Osloon nauttimaan 15. kertaa järjestettävästä Inferno-festarista, joten sinnepä siis aprillipäivän aamuna valmiina neljän päivän metallikoitoksiin.

Keskiviikko 1.4.2015 @ John Dee ja Blå

Inferno alkoi perinteikkäästi klubipäivällä, jolloin metallimusiikkia oli kuultavana useissa pienemmissä paikoissa Oslossa. Alkuillasta otettiin vauhtia festarihotelli Clarionin terassilta, mutta illan edetessä pääsi heti tositoimiin. Valitettavia päällekkäisyyksiä klubi-iltaan aina kuuluu, joten mm. islantilaiset bändit, Arcturus ja Naglfar jäivät harmillisesti näkemättä. Todistajalausunnon mukaan kuitenkin Svardidauđi ja kumppanit olivat tehneet vaikutuksen Pokaleniin paikalle tulleisiin.

Itse aloitin tämän vuoden Infernoni John Deestä, jossa brasilialainen Patria jo oli täydessä vauhdissa sisälle päästyäni. Bändi ei ole täysin vakuuttanut minua levyillään, mutta live-kokemus oli kyllä varsin maittava. Patria sahasi menemään ketään kumartelematta ja sai ainakin oman jalkani nappasemaan tahtia John Deen parkettiin. Bändi oli tarpeeksi raaka, mutta silti jollain tavalla atmosfäärisen maalaileva. Hyvä aloitus tämän vuoden Infernolle!

Minua miellyttää suuresti, että yhden miehen bändi Blodhemn on aktivoitunut myös live-esiintyjänä. En valitettavasti päässyt bändiä Mayhemin lämppärinä Suomessa todistamaan, joten tämä oli ensimmäinen kerta, kun bändin livenä näin. Ja kylläpä muuten jytisi hienosti! Bändin debyytti ”Holmengraa” on pysynyt henkilökohtaisella soittolistallani kestosuosikkina, ja nyt vihdoin tämän sai kokea myös livenä. Musiikki toimi loistavasti vanhan liiton bläkkiksen hengessä, mutta kuitenkin raikkaan tuoreella tavalla. Blodhemn edusti ehdottomasti illan parhaimmistoa. Invisus on koonnut ympärilleen sopivat live-muusikot, joiden kanssa homma saadaan toimimaan lavallakin. Lisää tätä, kiitos!

Tämän jälkeen oli aika vaihtaa paikkaa. Nappasimme pikaiset välikahvit Revolverista, joka ei tänä vuonna enää ollut klubi-iltana keikkapaikkana. Sen jälkeen oli hyvä suunnata Blåhon, jossa vietettiin Dark Essence Recordsin iltaa. Muutama bändi oli ehtinyt keikkansa jo heittää, ja saavuimme paikalle sopivasti Krakow´n aloitellessa omaa settiään. Bändin raskassoutuinen musisointi ei itseäni ole suuresti koskaan miellyttänyt, eivätkä mieltymykseni tämänkään illan perusteella suuresti muuttuneet. Sinällään bändin osaamisessa tai esiintymisessä ei ole mitään moitittavaa, mutta kun ei vain iske. Mutta paikalla ollut väki selvästikin tykkäsi, ja melkoinen väen vaihdos paikassa kävi Krakow´n ja illan päättäneet Taaken välissä – ovathan bändit musiikillisestikin melko kaukana toisistaan, vaikka samalta kylältä ponnistavatkin.

Kun Taake hiukan ennen yhtä aloitti oman keikkansa, olikin Blå viimeistä nurkkausta myöten täyteen tupattu. Onnistuin keplottelemaan itseni kuitenkin lavan sivulle seuraamaan aitiopaikalta, kuinka jo yli 20 vuotta black metallin saralla vaikuttanut bändi suoriutui Infernon setistään. Ja eipä pettänyt bändi tälläkään kertaa! Tuntuu, että Høest kumppaneineen vain paranee vuosien myötä. Høest jaksoi hienosti viedä keikkaa eteenpäin, ja hänen intensiivinen esiintymisensä ei jättänyt varmaan ketään paikalla ollutta kylmäksi. Vaikka uusin ”Striden Hus” ei mikään napakymppilevy olekaan, toimi Taake jälleen livenä loistavasti. Tässä bändissä on sellaista nerokkuutta, ettei siihen kyllästy millään. Vierailevana tähtenä lavalla nähtiin keikan loppupuolella Frode Kilvik (mm. Krakow ja Aeternus), joka ajoittain on toiminut Taakenkin live-basistina. Hienosti sujui Høestin ja Froden yhteistyö. Kiitos jälleen kerran Taakelle nautinnollisesta illan lopetuksesta. Blåsta pystyi tämän jälkeen poistumaan erittäin tyytyväisenä.

Torstai 2.4.2015

Ensimmäinen festaripäivä Rockefeller Music Hallin puolella alkoi osaltani kreikkalaisen Septicfleshin musisoinnilla. Hiukan etukäteen olin ihmetellyt bändin sijoittamista Rockefellerin päälavalle, mutta hyvältähän se kuulosti ja sai väen mukaansa jo ihan mukavasti alkuillasta. Yleisöä oli valunut jo tässä vaiheessa paikalle tuvan täydeltä, ja ensimmäistä kertaa muistan hetken aikaa Rockefellerin ovella jopa jonottaneeni. Loppuunmyyty festari ei tainnut yhtenäkään päivänä olla, mutta tuskin siitä paljon puuttuikaan. Kolmen ja neljän päivän festaripasseja ei ollut enää aikoihin saanut, mutta yksittäisille päiville kyllä myytiin lippuja vielä festaripaikan ovelta. Mutta takaisin musiikkiin: Septicflesh näytti Infernolle, että kyllä se on yksi oman genrensä isoja nimiä ja kuuluu isoille lavoille. Tässä vaiheessa oma mielenkiintoni kohdistui lähinnä etsimään tuttuja naamoja ympäriltä, mutta Septcifleshin musiikki ei suinkaan tätä aktiviteettia haitannut vaan antoi siihen oman rytmityksensä.

Seuraavaksi oli aika kömpiä alakertaan John Deen puolelle, jossa ruotsalainen Antichrist esitteli omaa black metal -vaikutteista thrashiään Infernon festarikansalle. Bändi saikin jo pään nytkymään musiikkinsa tahdissa mukavalla sykkeellä. Vuoden 2011 debyytti voisi tämän keikan perusteella jo saada seuraajan, johon täytyy ehdottomasti tutustua tarkemmin. Tutustu sinäkin! Ja jos Ruotsin Antichrist sattuu kohdalle keikalla, niin mene ihmeessä tsekkaamaan, koska bändi tuuttasi ainakin Infernossa menemään täysillä keikan alusta loppuun.

Sitten olikin aika päästää helvetintuli valloilleen päälavalla, jonne asteli näyttävästi (ja odotetulla tavalla) tulensyöksennän saattelemana kotikenttäedusta nauttiva 1349. Bändi on viimeisimmän ”Massive Cauldron of Chaos” -levyn myötä ollut hyvin aktiivinen keikkarintamalla, ja nyt Inferno sai todistaa, mitä bändillä on livenä annettavanaan. Bändi soitti tällä kertaa kokonaisuudessaan uusimman levynsä sekä lisäksi vielä jotain ekstrabiisejä. Hyvältähän tämä kuulosti elävänäkin, mutta valitettavasti keikan loppupuolta kohden 1349 alkoi jo hiukan puuduttaa tasapaksuudellaan. Pyroja ei keikalla säästelty, mutta valitettavasti niillä ei pelastettu aivan kaikkea. Ei 1349 Infernossa missään tapauksessa huono ollut, mutta se olisi voinut rakentaa keikkansa hiukan toisin, niin mielenkiinto ei olisi setin loppupuolellakaan herpaantunut.

Seuraava ihmettelyn aihe oli Ensiferumin sijoittaminen John Deen puolelle. Bändi kuitenkin nauttii melkoista suosiota maailmallakin, joten varmasti se olisi ansainnut paikkansa päälavalla. Tämä ajatus vahvistui entisestään, kun edellisen bändin jälkeisen tauon jälkeen lähdin liikuttamaan luitani John Deen puolelle. Matka pysähtyi jo portaiden yläpäähän, koska väkeä ei päästetty enemmän alakertaan. Jonkin aikaa siinä sai odotella, mutta onneksi alhaalta tuli koko ajan väkeä myös pois (varmaankin tungokseen tympääntyneenä). Ja kyllähän se tungos melkoinen olikin: oli turha edes kuvitella, että lähtisi ryysimään itselleen paikkaa jostain salin keskiosilta. Katsoin siis Ensiferumia jonkin aikaa oven suulta, ja tutultahan se kuulosti. Väkimäärä tuntui saavan bändiin lisävauhtia, sen verran hyväntuulisia ja eläväisiä bändiläiset lavalla olivat. Esimerkiksi viimekuisella Nosturinkin keikalla miehistössä nähty Netta Skog oli mukana lavalla Oslossakin ja toi oman hymyileväisen lisänsä bändiin. ”From Afarin” alkaessa oli kuitenkin aivan pakko antaa periksi ja lähteä haukkaamaan happea kattoterassin puolelle.

Kauan ei ehtinyt kattoterassin antimista nauttia, sillä salin kajareista kajahti jo ”Blow Your Trumpets Gabriel” eli lavalla oli saapunut Behemoth. Bändin ensimmäisestä kokopitkästä oli keikkapäivänä kulunut aikaa hyvinkin tarkalleen 20 vuotta, mutta kyllä tällä kertaa kuitenkin keskityttiin uudempaan materiaaliin tältä vuosituhannelta. Itse pidän tästäkin Behemoth-materiaalista todella kovasti, joten keikka oli yhtä riemujuhlaa aina alkusoinnuista viimeiseen ”O Father O Satan O Son!” -encoreen asti. Behemoth osaa luoda musiikillisen ilotulituksen lisäksi esiintymisilleen myös hienot visuaaliset puitteet – vaikka tämä saattaa ajoittain tuntua hyvinkin laskelmoidulta ja harjoitellulta koreografialta, täydentää se mielestäni keikkakokemusta loistavasti. Myös Infernossa Behemoth loihti yleisölle kokonaisvaltaisen keikan, joka ehdottomasti jäi koko festarin parhaimmistoon.

Eihän tähän voinut iltaa vielä lopettaa, vaan entisten vuosien tapaan iltaa jatkettiin vielä jonkin tovin ajan kattoterassin baarissa, jossa Metal Hammerin dj. Espen soitteli vieraineen tuttuun tapaan vähän kevyempää kasarihelmimetallia. Meno hurjiintui melkoiseksi tanssiksi torstai-iltanakin tuossa tilassa. Infernon aikana Espenin kanssa levyjä nähtiin soittamassa mm. Frode Kilvik, Abbath ja King ov Hell, joten tuonkin baarin tarjonta toi oman lisänsä festareille.

Teksti: Rudi Peltonen

Inferno Metal Festival