Iron Maidenia, Judas Priestia, King Diamondia: Evil-lÿnin kitaristi Anssi paljasti Kaaoszinelle suurimmat musiikkilliset vaikutteensa

Kuva: Saara Kujansu

Vuodesta 2007 alkaen perinteistä heavy metalia esittänyt tamperelainen Evil-lÿn julkaisee debyyttialbuminsa ”Disciple of Steel” 25.5.2018 No Remorse Recordsin kautta. Yhtyeen kitaristina toimiva Anssi Salonen listasi Kaaoszinelle näin albumin julkaisun kynnyksellä viisi albumia, jotka ovat toimineet miehelle itselleen uran suurimpana musiikillisena vaikuttajana. Voit katsoa Anssin valinnat tästä:

1. King Diamond – ”Abigail” (1987):

”Meikäläisen kirjoissa kaikkien aikojen kovin levy. Huikeita sävellyksiä, loistava kauhutarina, virtuoosimaisia suorituksia ja aivan täydellinen tunnelma. Ja pelkästään jo kansitaide plus takakannen bändikuvat vangitsivat aikoinaan nuoren jannun mielenkiinnon. Tunnelman kuitenkin nostaisin tämän levyn osalta framille; se nyt vaan on jotenkin todella maaginen.

Kingin ja Mercyful Faten vaikutus kuuluu omasta mielestäni paikoin aika selvästikin tietyissä Evil-lynin biiseissä. Abigail on kyllä sellainen levy, että joka kuuntelulla löytää jotakin inspiroivaa; loputon lähde nerokkaille sävellajin ja tempon vaihdoksille, hidastuksille jne.”

2. W.A.S.P. – ”Winged Assasins – s/t” (1984):

”Niin ikään täydellinen levy. Ainoa, pieni, kosmeettinen särö on B-puoleksi ja bonusbiisiksi päätynyt julmetun kova ”Show No Mercy” joka on mielestäni parempi biisi kuin ”The Flame”, joka sekin on tosin aikas hyvä biisi. Tosi vahva kokonaisuus samalla tavalla kuin Abigail. Tavallaan aika simppeleistä palikoista kasattu lätty, mutta voi pojat kuinka valtavia koukkuja täynnä koko levy. Ja kansitaide on myös tällä lätyllä sellainen, että pikkupoikana riitti ihmettelemistä. Mitenkä voikin olla noin coolin näköistä touhua. Vaan eipä näitä tosiaan jaksaisi vuodesta toiseen pelkän kansitaiteen vuoksi pyöritellä, sisältö täyttä priimaa.

Laulajamme Lassen kaikkien aikojen suosikkibändi, joten jos W.A.S.P.-vaikutteita Evil-lynin musasta bongaa, niin kenties laulumelodioista. Ja toki kappalerakenteista; verse, bridge, chorus, jne – mitä sitä välttämättä sen mutkikkaammin etenemään.”

3. Judas Priest – ”Defenders of the Faith” (1984):

”Pakkohan se oli Priestiä listalle laittaa. Se on joko tämä tai ”Painkiller”, jotka kisaavat meikäläisen Priest-lempparin tittelistä. ”Painkiller” on loistava malliesimerkki täydellisestä 90-luvun hevilevystä, ja Defenders vastaavasti 80-luvun hevilevyn arkkityppi. Kolmas suosikkini, eli ”Stained Class” taas sitten malliesimerkki 70-luvun hevilevystä. Uudistumiskykyinen bändi siis. No joo, takaisin Defendersiin, tältä levyltä löytyy about kaikki mitä voi kovalta kasarihevilevyltä toivoa. Jos pitäisi tiivistää heavy metal yhteen biisiin, niin se olisi joko Maidenin ”Hallowed Be Thy Name” tai tämän lätyn ”The Sentinel”. Aivan täydellinen hevibiisi.

Priest ei omasta mielestäni kuulu Evil-lynin musassa kovinkaan suoraan, Downing/Tipton/Halford -kolmikko säveltää jokseenkin eri tavalla kuin meikäläinen, esimerkiksi kromaattisuutta en osaa käyttää lainkaan, ja niin vaan toimii loistavasti osaavissa käsissä mm. ”Jawbreakerin” soolontaustassa. Priest on sikäli älyttömän tärkeä osanen Evil-lynin taustaa, että Lassin kanssa ollaan aloitettu yhdessä musisointi juurikin Priest-coveroinnin merkeissä.”

4. Omen – ”Battle Cry” (1986):

”Vaikeaksi meni, vaihtoehtoja olisi vaikka millä mitalla Mercyful Faten ”Melissasta” Manowarin ”Hail To Englandiin”. Valikoin nyt kuitenkin viiden joukkoon tämän Omenin ”Battle Cry:n”, koska levy avasi aikanaan meikäläiselle aivan uuden maailman. Ehdin nimittäin tyhmästi luulemaan, että olin kuullut kaikki hyvät olemassa olevat hevilevyt, kunnes ”Battle Cry” vetäisi niin sanotusti maton alta. Ensimmäinen ulkomaan festarireissu on tehty juurikin Omenin vuoksi. Hemmetin hyvä levy, ja vähän yllättäen listan ainoa yhden kitaran levy/bändi. Valitettavasti edesmenneellä laulajalla, J.D. Kimballilla, on muuten järjettömän makea ääni – poikkeaa vähän kovaa ja korkealta -osastosta, mutta kyllähän tällainen matalampi raspiääni toimii tällaisessa kamassa yhtä lailla.”

5. Iron Maiden – ”Live After Death” (1985):

”Jouduin sen verta venyttämään sääntöjä, että nostin listalle yhden livelevyn. Enkä mitä tahansa livelevyä, vaan mielestäni kaikkien aikojen parhaan livelevyn kaikkien aikojen kovimmalta bändiltä. Siinä perusteluja riittämiin. Tämä levy muutti elämäni siinä noin 11 ikävuoden paikkeilla. Mitä Evil-lyniin tulee, niin Maiden on mielestäni se vaikute, joka kaikkein selkeimmin kuuluu meidän musasta. Tavallaan sopii genreen, että listalle pääsi myös yksi livelevy. Livelevyt ovat kuitenkin olleet aika isossa roolissa juuri tässä genressä: Purplen ”Made In Japan”, Scorpparien ”Tokyo Tapes”, Kissin ”Alive”, Priestin ”Unleashed” jne, esimerkkejä löytyy aika lailla. Vaikea äkkiseltään nimetä toista genreä, jossa tietyt livelevyt olisivat saavuttaneet samanlaisen aseman kuin nuo edellä mainitut.”

Kommentit