Isänmaan toivot – Uutta metallia Suomesta, osa 43

Jossain tuolla kartalla on maailman Metallipääkaupunki.

Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä, ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom ja Amorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen kohonneet asemaan, jossa ne nykyään ovat. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.

Falling From Grace

Kuva: Jari Miettinen

Vantaalainen post-thrash/groove metal -bändi Falling From Grace sai alkunsa vuoden 2013 syksyllä. Jani Heikkinen (ex-Genosive Vagener) ja Timi Tonteri (ex- Before the Disengaged) huomasivat olevansa toimettomia edellisten bändiensä hajottua, ja tahto musiikin tekemiseen ja bändissä soittamiseen oli kova. Toimettomat, mutta motivoituneet Jani ja Timi päättivät lyödä viisaat päänsä yhteen ja perustaa uuden bändin,  Falling From Gracen. Otimme yhteyttä bändin suuntaan ja kyselimme hieman bändin historiasta ja siitä mitä bändille kuuluu nykyään.

Bändin ensimmäisessä kokoonpanossa hääräsivät Timo Salminen (basso), Timi Tonteri (kitara), Atte Väisänen (kitara), Niki Tonteri (laulu) ja Jani Heikkinen (rummut). Tämän kokoonpanon ensimmäinen demo ”Fallen” nauhoitettiin nopealla aikataululla jo bändin perustamisen jälkeen samana talvena Vantaan Hiekkaharjun Nuorisotalo ”36”:n studiossa, ja julkaistiin omatoimisesti internetiin vuoden 2014 alussa. Timo soitti bändissä demolla “Fallen” bassoa, kunnes vuoden 2014 keväällä Timon ja bändin tiet erkanivat Timon halutessa soittaa progressiivisempaa metallia ja rockia. Timon poistumisen jälkeen bändi löysi uuden basistin, Lauri Köngäksen. Tällä kokoonpanolla Falling From Grace meni nauhoittamaan EP:n “Shadows of the Past” Hämeenlinnaan Sound Supreme studiolle vuoden 2014 syksyllä.

Lauri Köngäs erosi bändistä 2015 syksyllä omasta elämäntilanteesta johtuen. Kitaristi Atte Väisänen tarttui bassoon siksi aikaa, kunnes uusi basisti löydettäisiin. Vuoden 2015 lopussa Jani Heikkisen ja Falling From Gracen tiet erkanivat, koska Jani halusi enemmän aikaa perheelleen ja itselleen, joten Jani väistyi rumpalin pallilta ja tilalle tuli Pasi Menna, joka löytyi nopeasti, koska Lauri oli tutustunut Pasiin jo aiemmin samana vuonna. Vuoden 2016 alussa bändi kiinnitti lahjakkaan basistin Toni Jokelaisen rosteriin.

Saman vuoden syksynä Falling From Gracen ensimmäinen EP ”Shadows of the Past” nauhoitettiin syksyllä Hämeenlinnassa Sound Supremen -studiolla tiukan ja tarkan Janne Saksan ruoskinnan alla. EP julkaistiin omakustanteena kaikkiin mahdollisiin suoratoistopalveluihin internetin syövereihin. Muutaman vuoden keikkailtuaan ja omaa soundiaan kypsyteltyään bändi suuntasi 2016 loppuvuodesta uuden basistin (Toni Jokelainen) sekä rumpalin (Pasi Menna) kanssa pitkän äänitystauon jälkeen Hämeenlinnaan samaiselle Sound Supreme -studiolle nauhoittamaan ”Poseur” -nimisen kappaleen.

Välillä tuntuu, että biisejä tulee kerta rysäyksellä todella paljon ja ollaan siinä tilanteessa, että meillä on ns. “liikaa” biisejä. No mielummin näin päin, saadaan valinnan laajuutta ja vaikeutta myös keikoille.

– Meillä on ollut meidän mielestä niin monia hyviä keikkoja, että paha lähteä nostamaan juuri sitä yhtä ja unohtumattominta keikkaa ylitse muiden. Nykyisellä kokoonpanolla täytyy nostaa Falling From Gracen toinen keikka Vantaan Bar Rock Bearin keikka esiin, ihan vain senkin takia, että se meni ihan helvetin hyvin, mitä nyt vähän Timin kitarasta katkesi kieli setin alussa. Mutta kokonaisuutena uudella kokoonpanolla ja noin viikon varoitusajalla saatu keikka, ehdittiinköhän yhdet treenit ennen keikkaa vetää, menimme siis paikkaamaan illan tyhjää slottia, kun eräs bändi joutui viime tingassa perumaan oman keikkansa, meni alusta loppuun todella hyvin. Vaikkakin tuo ilta oli ns. folk-ilta ja olimmehan “hieman” erityylistä musaa, yleisö tykkäsi ja oli täysillä mukana meidänkin setin aikana. Taisi sieltä hieman setin lopussa myös yleisön puolelta kuulua yhteislaulua ”Abandoned Hopen” tahtiin.

– Jos yksi parhaista pitää nostaa esiin, niin sen on pakko ja ehdottomasti olla Heavy Metal Heart Festival 10 Helsingin On The Rocksissa. Timi ja Pasi olivat kevään ja kesän aikana usein puhuneet treeneissä, kuinka hienoa olisi päästä soittamaan yhdessä Profane Omenin kanssa. Kesällä oli joku HMH10 -kilpailu, mihin lähdettiin koittamaan vähän tikulla jäätä meiningillä. Meidän yllätykseksi HMH:n järjestäjä ottikin yhteyttä, että “tuletteko soittamaan On The Rocksiin Profane Omenin ja Reflection Diesin kanssa?”
– Siinä ei ollut kahta sanaa, että tullaanko vai ei.

Kuva: Juha Piensalmi

Pasi: “Oli siinä vähän meillä Timin kanssa naurussa pidättelemistä, kun juuri pari kuukautta aiemmin puhuttu asiasta, että olis makeeta päästä soittaa Omenin jätkien kaa yhteiskeikka ja nyt se oikeasti tapahtuu.”

Siinä oli Timille ja Pasille vähän jo sellaista henkilökohtaista “Bucket list” -tyylistä rastia ruutuun meininkiä, ovat kuitenkin Omenia kuunnelleet ja seuranneet jo monia vuosia. Siihen kaupan päälle vielä keikka On The Rocksissa, mihin ei yleensä tämän kokoluokan bändeillä ole asiaa. Vähän kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. No itse keikkaan, alustusta oli varmaan jo ihan tarpeeksi. Kaikkiahan jännitti ihan vain senkin takia, että nyt ollaan Rockissa, tuossa yhdessä Helsingin yöelämän rock- ja heavy pyhätössä. Kaikki olivat vähän jännityksestä pihalla ja ihmetteli missä mennään ja mitä tehdään seuraavaksi. HMH:n ja Rocksin henkilökunta kuitenki oli paikalla ja neuvoi, mitä tehdään ja missä vaiheessa, niin eipä enää paniikista ja jännityksestä ollut soundcheckin jälkeen tietoakaan. Eipä!

Samaisessa tapahtumassa oli myös mukana Finnish Heavy Metal Fans -ryhmän perustajat Sami ja Kaisa Sunqvist tekemässä ryhmäänsä ja youtube -kanavalleen haastatteluja kyseisestä tapahtumasta mihin Timi ja Niki menivät vastailemaan Samin ja Kaisan kysymyksiin.

– Keikka alkoi ja loppui, kaikki tapahtui todella nopeasti. Äänentoisto ja tekniikka toimi, joten kaikki oli kiinni enää meistä. Todettakoon, että hiki tuli, hymy naamalla lähdettiin lavalta, yleisöä oli ja yleisö oli mukana. 110 prosenttisen hien valutuksen jälkeiset tärinät takahuoneessa ja yleisöön morjestamaan tuttuja ja katsomaan RD:n ja Omenin vetoja. Yleisön positiivinen palaute sai lisää hymyä naamalle ja todella positiivinen fiilis jäi keikasta, paikasta ja tapahtumasta. Mikäs sen hienompaa, kun käydä soittamassa oma keikka, hikoilla ja antaa sen 110 % itsestään yleisölle, saada positiivista palautetta ja pääsee katsomaan vielä Reflection Diesin ja pitkän ajan jälkeen Profane Omenin keikat. Hymyilytti kyllä vielä aamuyöstä, kun omaan sänkyyn pääsi nukkumaan kamojen roudauksen jälkeen.

– Tällä hetkellä uusia keikkoja ei ole tiedossa, mutta keikkoja haetaan aktiivisesti ja otetaan aina mahdollisuuksien mukaan vastaan. Katsotaan mitä kesä tuo tullessaan.

Kuva: Kalle Kervinen

”Parasta on esittää yleisölle omaa musaa. Musiikin tekeminen meille on pieni pakomatka arjesta sekä toimii terapisena toimintana.”

– Timi Tonteri (Kitara) toimii biisien rakentajana, mutta biisit tehdään ja muurataan kasaan kyllä yhdessä. Suurin osa biiseistämme on syntynyt treeniksellä yhdessä jammailemalla. Jos treeniksellä on syntynyt esimerkiksi hyvä riffi, sitä jammaillaan ja sen pohjalta lähdetään rakentamaan biisien runkoja. Esimerkiksi “Poseur” on täysin treenikseltä huvittelujammailusta lähtenyt biisi. Soitimme ihan jotain muuta kuin yleensä. Kaikki totesivat, että riffit ja melodiat toimivat ja Pasi koitteli erilaisia komppeja kitaroiden joukkoon. Kompit ja riffit löysivät toisensa, Atte Väisänen lisäsi melodioita toiselle kitaralle ja näin saatiin kokonainen biisi kasaan.

– Jokaisella jäsenellä on tietysti omat henkilökohtaiset vaikutteet ja vaikuttajat. Jos näitä lähtisi listaamaan, niin tämäkin sivu olisi täynnä ranskalaisia viivoja täynnä erilaisia nimiä. Yhtyeenä suurimmat vaikuttajat ja inspiraationa toimivat isosta maailmasta varmasti Lamb of God, Meshuggah, Pantera, Devildriver, The Haunted sekä Mokoma. Kaiken kansakunnan tuntemat 80-luvun thrash-metal yhtyeet. Omaksumme ja kerromme muille soittavan groove- /thrash -metallia. Mutta kysymykseen ei ole suoranaisesti tarkkaa vastausta, koska emme ole genrerajoitteinen bändi, vaan yhdistelemme musiikkiimme eri genrejä, välillä vähän mahtipontisestikkin. Jos se toimii meidän korvaamme niin teemme sen, onhan se kuitenkin meidän musaa, jota me haluamme tehdä ja esittää.

– Täysin suoraa vastausta ei voi kyllä antaa, vuosien saatossa, mitä tietokonedemoja kuuntelee, näkyy kyllä kuka on kuunnellut mitäkin biisejä ja artisteja, kun omia biisejä on tehty. Läpileikkauksena näkyy bändin kehitys sekä se, kuinka laajalta skaalalta meidän inspiraatioita tulee. Biisejä on tullut niin laidasta laitaan, että ei aina pysy mukana, että missä mennään nyt. On raskaista ja nopeatempoista moshaus- sekä tamppausbiiseistä hitaampaan ja todella erilaisiin ellei jopa melodisiin biiseihin. Bändin kasvaessa ja kehittyessä on kyllä huomattu, että soittotaidot on kehittynyt ja näin osasta biiseistä on tullut huomattavasti teknisempiä. Niki Tonteri hoitaa sanoitukset ja sovitukset. Nikillä on tänä päivänä varmaan yksi pieni musta vihkollinen täynnä valmiita lauseita ja sanoituksia, joten kun biisi runko löytyy niin ei kestä kauan, kun Niki saa kasaan valmiit sanoitukset ja sovitukset biiseihin. Sovitukset käydään yhdessä läpi treeneissä.

Kuva: Petri Sara

– Meidän biisit kertovat yhteiskunnan epäkohdista, elämästä ja kuolemasta. Nykyiset sanoitukset ovat lähempänä henkilökohtaisia tuntemuksia ja kokemuksia. Toni Jokelaisen (Basso) remmiin astumisen jälkeen Toni toi omia sanoituksiaan mukana, joista saatiin monelle lähes valmiille biisille sanat. Tonin sanat ovat huomattavasti metoforisempia ja monisäikeisempiä, kuin bändin alkuaikojen sanoitukset. Biisien sanat ovat tänä päivänä lähempänä sitä mitä juuri silloin on ollut mielen päällä, kun sanoja on tehty. Sanoitukset ja niiden tarinat eivät välttämättä ole enää tiettyä aihealuetta, vaan käsittelevät yksittäisessä kappaleessa enemmän juuri sen hetken ajatusmaailmaa ja kokemuksia. Välillä tuntuu, että biisejä tulee kerta rysäyksellä todella paljon ja ollaan siinä tilanteessa, että meillä on ns. “liikaa” biisejä. No mielummin näin päin, saadaan valinnan laajuutta ja vaikeutta myös keikoille.

– Bändin suurimpana tavoitteena on saada keikkoja ja ja totta kai nimeä Suomessa ja miksei jatkossa myös ulkomailla. Kehittyä bändinä ja yksilöllisesti muusikkoina. Ja tietysti kaikilla muusikoilla, ketkä edes vähänkään tosissaan tätä hommaa tekee, niin se levytyssopimus.

Meidän live-esiintymisen on aina saanut hyvää palautetta. Varmasti siksi, että jokainen jäsen antaa vähintään 110 % esiintyessään. Falling From Grace on livebändi isolla L:llä. Välttämättä meidän biisien oikea energia ei äänitteillä välity samalla tavalla kuin me sen haluaisimme. Livenä esiintyessä se oikea tunnelma ja fiilis välittyy kuuntelijalle paremmin. Pidetään katseet tulevaisuudessa. Biisejä olisi ensimmäistä täyspitkää varten valmiina enemmän kuin tarpeeksi, mutta studiolle pitäisi päästä ne äänittämään.

Falling From Grace
Timi Tonteri – Kitara
Niki Tonteri – Laulu
Atte Väisänen – Kitara
Toni Jokelainen – Basso
Pasi Menna – Rummut

Julkaisut
”Fallen” (demo, 2014)
”Shadows Of The Past” (EP, 2014)
”Poseur” (single, 2016)

Facebook
Spotify
Bandcamp
Youtube

Kommentit