Isänmaan toivot – Uutta metallia Suomesta, osa 31

Aika monta on.

Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä, ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom ja Amorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen kohonneet asemaan, jossa ne nykyään ovat. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.

In These Chains

Kuva: Cristina Gregori

In These Chains perustettiin 2015 keväällä Porissa, kun yläasteella tutustuneet bändin kitaristit Toni Setola ja Topi Kivelä yhdessä bändin ex-laulaja Jaakko Huotarin kanssa päättivät alkaa tekemään omia biisejä. Kolmikko oli soittanut keskenään jo kuusi vuotta, kuitenkaan perustamatta varsinaista bändiä. Kuten eräässä televisiosta tutussa mainoksessa sanotaan, siitä se ajatus sitten lähti. Kysymyksiin vastaili bändin kitaristi Topi Kivelä.

”Kelatkaa jos ois oma bändi!”

Ajatus omasta bändistä, joka esittää omia kappaleita alkoikin pomppaamaan yhä useammin esille. Biisejä tehtiin muutama lisää, ja pian bändi haki rumpalia. Topi tunsi jo ennestään Kasperi Pohjolan, joka ilman sen suurempaa suostuttelua päätti lähteä mukaan.

– In These Chainsin perustamisen jälkeen voidaan bändin ensimmäisenä basistina pitää Santeri Polvea, jonka kanssa äänitettiin Soundinkin arvostelussa ollut demo biisistä ”Chained”. Myös laulaja oli jo tässä vaiheessa vaihtunut Ville Rantaseen, joka edelleen tonttia hoitaa. Santeri Polven kanssa tiet erkanivat kesällä 2016 ja tilalle napattiin Jesse Meura.

– Bändin nimi In These Chains, niin kuin sanoituksetkin, on sen hetkistä tunnetta kuvaavia. Pyörittelin nimeä
päässäni kelaillessani kaikkea muuta ja tajusin sen olevan täydellinen nimi bändille. Se kuvastaa hyvin
sitä teemaa, mikä biisien sanoituksissakin esiintyy. Jos mietitään niin kun itsessään sävellystyötä, niin parasta siinä on varmaan se fiilis, kun alkaa saamaan sen riffisikermän johonkin enemmän tai vähemmän järkevään muotoon ja pääsee treenaamaan porukalla lopputuotetta valmiiksi. Prosessi muutenkin meillä on aika vaihteleva, välillä biisi lähtee siitä, että jamitellaan jotain riffiä ja jotenkin se muotoutuu välillä yllättävän nopeasti biisin muotoon, esim. EP:ltä löytyvä ”After Death” tehtiin puolessa tunnissa yhden jamitteluriffin pohjilta. Välillä jollain meistä on jo valmiiksi suunniteltu pohja, mitä porukalla lähdetään muovaamaan ja rakentelemaan.

Sanoitukset lähtevät pääosin Topin kynästä. Teemat pyörivät ihmisten ja tunteiden ympärillä.
– Toistaiseksi ei niihin muuta tunnetta ole päätynyt kuin vihaa ja muuta negatiivista eli tavallaan sellasta tietynlaista teiniangstia. Vihan ollessa kumminkin niin vahva tunne, niin siitä on helppo ammentaa. Eipä sitä juurikaan iloisena tule mitään kirjoiteltua, mutta vihaisena saattaa tekstiä tulla useampikin sivullinen.

Kuva: Cristina Gregori

Tyyliltään bändin musiikki on vauhdikasta, tarttuviin rytmeihin ja kitaramelodioihin pohjaavaa metallia, joka ei varsinkaan livenä jätä ketään kylmäksi. Musiikilliset vaikutteet ja inspiraatio tekemiseen tulevat bändin mukaan Lamb Of Godilta, Children Of Bodomilta, Panteralta, Gojiralta ja Stam1nalta.

– Meidän musa on vihaista, death metal-piirteitä omaavaa groovaavaa metallia ilman sen suurempia erikoisuuksia. Ei taustanauhoja tai muuta kikkailua. Pyritään tarjoamaan katsojalle/kuulijalle mahdollisimman raaka kokemus metallibändistä nykypäivänä kaikkien nykymetallissa vallalla olevien konemusiikkipiirteiden keskellä.

– Paras keikkamuisto, ehkä lähinnä mieleenpainuvin, oli kun järjestettiin 2016 Porissa Anniksella (Kulttuuritalo Annankatu 6) bändi-ilta. Mieleenpainuvin siksi, että saatiin kasattua aikaan mielestämme hieno ilta, mukana oli monia paikallisia bändejä ja monen eri genren edustajia. Keikka itsessään siksi, että se oli meidän ensimmäinen, joten se tietysti tekee siitä unohtumattoman ja meillä oli lavalla mm. bändin ex-laulaja mukana vetämässä yhden encorebiisin. Siistiä oli myös päästä käymään Helsingissä vetämässä keikka Emergenza-bändikilpailussa. Varsinaisesti yhtään paskaa keikkamuistoa ei ole, so far so good mitään ei ole vielä mennyt päin mäntyä keikkojen suhteen. Varmaan ainut, mitä voi sanoa on se, että välillä on soitettu tietysti pienille n. 5 hengen yleisöille, mutta se ei siihen keikkaan sinänsä vaikuta. Voi olla aivan mahtava veto vaikkei sitä kukaan näkisikään.

Kuva: Cristina Gregori

– Yleisesti parasta musassa ja musan tekemissä tietysti on varmaan keikkojen soittaminen. Saadaan se työ mitä ollaan treeniksellä tehty ulos ja ihmisille esille. Varsinkin meillä on se, että ollaan enemmän livebändi kuin studiobändi. Eli parhaan käsityksen meistä saa katsomalla ja kokemalla sen. Tietysti musan tekemisessä on meille se, että tässähän kuitenkin toteutetaan sellasta unelmaa, mikä varmaan jokaisella tätä tekevällä on.

– Tietysti tavoitteena on soittaa mahdollisimman paljon keikkoja. Nyt olisi tarkoituksena päästä kotikaupungin ulkopuolellekin soittamaan enemmän. Työstetään tällä hetkellä esituotantoa tulevalle uudelle EP:lle, joten myös uuden musiikin julkaisu kuuluu lähitulevaisuuden suunnitelmiin. Tällä hetkellä meidän tavoitteet on aika pitkälti siinä, katsotaan mitä tapahtuu kun saadaan viimeinenkin bändin jäsenistä ulos suorittamasta asepalvelustaan ja toimintaa taas intensiivisemmäksi.

In These Chains
Toni Setola – Kitara
Topi Kivelä – Kitara
Ville Rantanen – Laulu
Jesse Meura – Basso
Kasperi Pohjola – Rummut

Julkaisut
”Break The Code” (EP, 2016)

In These Chains Facebookissa

Kommentit