Isänmaan Toivot – Uutta metallia Suomesta, osa 37

Aika monta on.

Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä, ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom ja Amorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen kohonneet asemaan, jossa ne nykyään ovat. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.

Balance Breach

Kuva: Tero Valtonen

Elettiin syksyä 2006. Lämmin kesä oli ohi, eikä maailmanloppu tullutkaan 6.6.2006, vaikka kiihkokristillisissä maailmanlopun kulteissa muuta pelättiinkin. Kesäloman riennot oli takana, festareilta jääneet hyvät muistot ja näkemättä jääneet bändit lämmittivät mieltä ja vapauden tunne alkoi väistyä arjen askareiden ja syksyn tieltä. Kuten asiaan kuuluu, myös yläasteelle oli tunkua uusien oppilaiden aloittaessa koulutietään kohti itsenäisempää opiskelua ja murrosiän kohtalokkaita pyörteitä. Ala-asteen Smurffi-bändit saivat jäädä historiaan nuorten miesten löydettyä itsensä hieman raskaamman musiikin parista. Tällä viikolla selvittelemme hieman Balance Breach -nimisen modernia metallia soittavan orkesterin taustoja, muistisairauden pelkoja ja kuinka junalla matkustaminen Venäjälle ja takaisin saattaa olla vaikeampaa kuin miltä se vaikuttaa. Otimme bändin jäsenet haastatteluun kertomaan omasta musiikistaan.

– Harvemmin edes kuulee ystävien tai kuulijoiden sanovan, että ”se teidän biisi X kuulostaa aika paljon siltä bändiltä X”.

Kuva: Kalle Kervinen

Terho: – Bändi sai periaatteessa alkunsa jo vuonna 2006, kun minä ja Antti olimme 12-vuotiaita. Oltiin juuri aloittamassa yläastetta ja alettiin tuohon aikaan tosissaan innostua raskaammasta musiikista. Yhteisten harrastusten kautta noin vuoden päästä Saku löytyi bändiin toiseksi kitaristiksi, ja siitä taas noin vuoden päästä luokkakaveri Joni hyppäsi bassoon. Etsimme pitkään laulajaa, kunnes Sakun toisen yhtyeen (Terhenettären) kitaristi ja laulaja Joona Rautiainen tuli kuuntelemaan meidän treeneihimme ja totesi läpällä, että voisi tulla laulamaan. Kokoonpano oli valmis.
Damion -nimen alla bändi toimi noin vuosien 2008-2014 ajan. Tuona aikana äänitettiin pari demoa ja yksi EP sekä soitettiin joitain keikkoja. Vuonna 2014 tulimme yhteistuumin siihen päätökseen, että Joonan on parempi keskittyä Terhenetär-yhtyeeseensä ja me jatkaisimme uuden laulajan kanssa bänditoimintaa eteenpäin. Aleksi astui innolla Joonan saappaisiin lähes saman tien, ja ”Incarceration” -EP:n  julkaisun yhteydessä vuonna 2015 vaihdoimme bändin nimen Balance Breachiksi. Tuona hetkenä aloitimme bändinä tietyllä tapaa puhtaalta pöydältä, sillä aloimme viedä toimintaamme eteenpäin määrätietoisemmin, emmekä enää soittaneet vanhaa tuotantoa keikoilla.

Aleksi: – Yksittäisiä bändejä on vaikea nostaa musiikillisiksi vaikutteiksi, sillä bändin jäsenet ottavat ennemmin omaan ulosantiinsa vaikutteita omista sen hetken suosikeistaan, jotka yhdistyvät lopullisessa tuotoksessa. Harvemmin edes kuulee ystävien tai kuulijoiden sanovan, että ”se teidän biisi X kuulostaa aika paljon siltä bändiltä X”.

Kuva: Tommi Kirvesniemi

Saku: – Viimeistään ensimmäiset keikat nykyisellä kokoonpanolla herätti kunnolla huomaamaan miten valtavia elämyksiä musiikin tekeminen ja esittäminen tarjoaa. Aleksin mukaantulo sekä hartaasti kypsytelty ”Incarceration” -EP esitteli aiempaa modernimman uudesti syntyneen yhtyeen. Ensimmäisen keikan jännityksen tilalle on tullut luotto omaan tekemiseen, ja usko siihen, että meillä on annettavaa yleisölle jokaisella keikalla. Samalla toteutamme suurinta unelmaamme, ja yritämme tarjota jokaiselle paikallaolijalle jonkinlaisen yhteenkuuluvuuden kokemuksen.

Terho: – Samaan aikaan yksi huonoimmista ja parhaimmista keikkamuistoista on vuosi sitten keväältä Venäjältä, jossa esiinnyimme isossa venuessa Pietarin Aurora Concert Hallissa. Reissun suunnittelun piti olla helppoa ja yksinkertaista, mutta pääsiäisruuhkien vuoksi emme lopulta meinanneet saada junalippuja ostettua keikkapäivälle, eivätkä viisumit meinanneet saapua ajoissa. Tämän lisäksi osalla meistä olivat passit menneet jo vanhaksi, joten se aiheutti vielä lisää hikipisaroita otsalle. Jouduimme lopulta perumaan myös hotellimajoituksen Pietarista ja tulemaan yöjunalla takaisin Suomeen junan ollessa loppuunmyyty seuraavalle päivälle.

– Paikan päällä kaikki järjestelyt oli hoidettu erinomaisesti ja venäläisten uskomaton meininki keikan aikana muutti kaikki vastoinkäymiset merkityksettömiksi. Keikan jälkeen pakattiin kamat nopeasti kasaan, otettiin paikallisten fanien kanssa selfiet, siirryttiin juna-asemalle ja siitä takaisin Suomeen samana iltana.

Antti: – Myös meidän viimeisin keikkamme Wilhelmissä kotikaupungissamme Mikkelissä jäi mieleemme yhtenä parhaimpana. Yleisöä oli tullut paikalle todella hyvin, mikä teki meihin suuren vaikutuksen sekä meininki oli poikkeuksellinen, mitä emme ole Mikkelissä vielä toistaiseksi nähneet.
– Itse musiikin tekemisessä on tietty taikansa, jota on vaikea selittää. Tunne on poikkeuksellinen, kun kokoonnumme yhteen ja uppoudumme uusien biisien tekemiseen. Se on jotain suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta, jossa jokainen tuntee olevansa juuri oikeassa paikassa sillä hetkellä. Vaikka uuden musiikin tekeminen onkin raskas prosessi, on se aina yhtä palkitsevaa, kun katselee matkaa taaksepäin ja päästää uuden tuotoksen maailmalle ihmisten kuultavaksi.

”Tuona iltana saapui kesän suurin ukkosmyrsky ikään kuin merkiksi, että nyt olimme saaneet jotain poikkeuksellista aikaiseksi. Fiilikset olivat melko euforiset saunan terassilla istuessa, jotain uuttaa luoneena, luontoäidin pitäessä näytöstään.”

Kuva: Alena Fadeeva

Antti: – Viimeiset kaksi julkaisuamme ovat syntyneet suurimmaksi osaksi vanhempieni mökillä. Yleensä Terholla on muutama riffi jo valmiina ennen mökille menoa, mutta itse biisiksi se muodostuu yhdessä ideoimalla ja jokaisen tuomalla oman saundinsa siihen. Viimeisimmään singlejulkaisumme ”Mementon” syntyyn liittyy hieno tarina. Yhtenä heinäkuun viikonloppuna tulimme mökille tekemään uutta biisiä. Koko lauantaipäivän teimme flow-tilassa biisiä ja saimme saatettua sen hyvin pitkälle lopulliseen muotoonsa ennen auringon laskemista. Tuona iltana saapui kesän suurin ukkosmyrsky ikään kuin merkiksi, että nyt olimme saaneet jotain poikkeuksellista aikaiseksi. Fiilikset olivat melko euforiset saunan terassilla istuessa, jotain uuttaa luoneena, luontoäidin pitäessä näytöstään.

Aleksi: – Sanoitukset kumpuavat hyvin pitkälti omasta elämästäni: kokemuksista, ajatuksista ja fiiliksistä. Uskon, että tämän tyyppiseen lyriikkaan kuulijan on helppo samaistua, ja peilata omaan elämään.
– Musavideobiisi ”Babylonin” sanoituksissa puidaan henkilökohtaisia ajatuksiani niin sanotuista pintaliitäjistä, jotka rahan, materian, oman aseman ja sosiaalisen statuksensa kohottamisen kustannuksella kohtelevat ihmisiä ilman arvostusta, ja näin karkottavat rakkaimmatkin ympäriltään. Kaikkein kiiltävintä jahdatessa siis unohdetaan muiden tunteet, ja näin päädytään lopulta tilanteeseen, jossa ympäriltä on viety tuolit, ja istutaan siellä tornissa aivan yksin.
– Viimeisin julkaisu ”Memento” käsittelee muistisairautta, joka aiheena liippaa itseäni läheltä. Lähisuvussani on sairastettu alzheimeriä, ja taudin etenemistä vuosia vierestä seuranneena koin, että minulla on teemasta sanottavaa. Sanoituksissa on kerronnallista kuvausta sairauden kanssa painimisesta ja omista ajatuksistani sekä pelosta sen periytyvyyteen.

Antti: – Meille oikeastaan mitkä tahansa asiat voivat toimia inspiraation lähteinä. Ne voivat olla kokonaisia biisejä tai ihan vain hyvän kuuloisia saundeja ja fiiliksiä mitä voimme spottailla kappaleista genreistä riippumatta. Tietenkin saamme inspiraatiota myös visuaalisesti ympäröivästä maailmasta, väreistä sekä esimerkiksi leffoista.

Kuva: Aleksandra Majak

Aleksi: – Tavoitteenamme on saada tuoreiden julkaisujen myötä musiikkimme mahdollisimman monien uusien korvaparien kuultavaksi. Hyvä pöhinä muun muassa Spotify-soittolistoilla on edesauttanut uusien kuulijoiden löytämisessä, uskomme kuitenkin räjähtävien livekeikkojemme olevan ehdottomasti se paras ja tehokkain tapa ihmisten vakuuttamiseksi. Tässä vaiheessa nimekkäämpien metallibändien lämppäys-slotit esimerkiksi kotimaan kiertueella olisi varmasti kullan arvoisia. Viimeisimmät kaksi singlejulkaisua on vieneet yhtyettä isoja harppauksia eteenpäin, ja ennen kokopitkän albumin valmistelua suunnitelmissa on julkaista vielä ainakin yksi single ja musiikkivideo.

Terho: – Parasta tässä hommassa on se, kun pääsee parhaiden ystävien kanssa toteuttamaan itseään ja pitämään hauskaa. Oli se sitten biisien teko, niiden äänittäminen tai keikoilla soittaminen. Joskus tulee vastaan esteitä ja asioiden eteen joutuu näkemään paljon vaivaa, mutta kyllä se kaikki on aina sen arvoista. Ensimmäisiä keikkoja esimerkiksi tuli stressattua paljon ja ne menivät vähän suorittamisen puolelle. Nykyään on hirveä palo lähteä aina keikoille nimenomaan nauttimaan tilanteesta ja antamaan kaikkensa, näyttämään muille miten hyvä juttu meillä on tässä.

Aleksi: – Jutun lukijoille haluaisimme sanoa, että bändimme ja musiikkimme on ehdottomasti tutustumisen arvoista, genremieltymyksistä välittämättä. Aito meininki, painavat lyriikat, ja musiikillinen kunnianhimoisuus muodostavat paketin, jolle kannattaa antaa mahdollisuus. Bändin keikkameininki on vakuuttanut lähes poikkeuksetta uppiniskaisimmatkin rokkipoliisit, joten jos Balance Breach sattuu kaupunkiisi keikalle, meitä ei kannata missata!

Balance Breach
Aleksi Paasonen – Laulu
Terho Korhonen – Kitara
Saku Heimonen – Kitara
Antti Halonen – Rummut
Joni Härkönen – Basso

Julkaisut
”Incarceration” (EP, 2015)
”Babylon” (single, 2017)
”Memento” (single, 2018)

Balance Breach Facebookissa

Balance Breach Instagramissa

Balance Breachin Youtube -kanava

Kommentit