Isänmaan toivot – Uutta metallia suomesta, osa 46

Tällä viikolla aiheena Sapata.

Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä, ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom ja Amorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen kohonneet asemaan, jossa ne nykyään ovat. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.

Sapata

Kuva: Aarno Vuorinen & Sami Raiskio

Tällä viikolla saattelemme tietoisuutemme kohti Tampereella alkunsa saanutta doom metal -bändi Sapataa. Bändin perusti Sapatan basisti T.T. vuonna 2014, halunaan tehdä helvetin raskasta rokkia. Hauskanpitoon perustuva toiminta tapahtui tuolloin omakotitalon ullakkohuoneessa kitaristi Felixin kanssa. Varsinaisen muotonsa Sapata sai saman vuoden syksyllä Antun ja Saaran tullessa mukaan kuvioihin. Ensimmäinen keikka soitettiin 3. tammikuuta 2015 Pystyyn kuolleitten hippien kanssa Vastavirta-klubilla Pispalassa. Alun alkaen Satanibator-nimen alla synkkiä vesiä raskaissa tunnelmissa soudellut bändi vaihtoi nimensä kuitenkin vuonna 2017 Sapataksi.

Muutama vuosi soittohommia shamaanin viittansa alle keränneenä bändi suuntasi viimein vuoden 2017 toukokuussa Suomenlinnan studiolle. Siellä bändi äänitti tuottaja Mauri Syrjälän kanssa debyyttinsä, ”Satanibator”-nimeä tottelevan levyn. Romanttisen mystistä, raskasta ja hypnoottista doom metalia. Otimme telepaattisen etäyhteyden bändin solisti Saara Šamanen suuntaan ja kyselimme hieman bändin musiikista.

Kuva: Jenni Koivula

”Pelko kuolemasta alkaa vääristämään ajatuksia.”

– ’Satanibatorilla’ ei ollut teemaa, vaan se syntyi omalla painollaan, eikä musiikille annettu ennakko-rajoitteita tai odotuksia. Se levy kuulosti enemmänkin siltä, mitä me sillä hetkellä rehellisesti oltiin; kokeilunhaluisia, vähän naiiveja, täynnä hauskanpitoa ja uhmaa. Levyä tehdessä me asuttiin Suomenlinnan studiolla äänitysten ajan, mikä auttoi keskittymään olennaiseen. Oikean tunnelman luominen on itselleni tärkeä osa äänitystä, ja sen puute vaikeuttaa eläytymistä ja vaikuttaa lopputulokseen: musiikki on kuitenkin ollut aina apuväline tunteiden käsittelyyn ja ilmaisuun. Etenkin laulussa tunteen puutteen kuulee heti, sillä sen on tarkoitus tulkita ja välittää tarinaa, ja jos laulaja epäonnistuu vakuuttamaan kuulijan tunteen aitoudesta, kappale muuttuu tavallaan muoviseksi ja kuolee pystyyn jo ensi kättelyssä. ”Satanibator” onnistui meidän mielestä lunastamaan rehellisyytensä, etenkin, jos sitä osaa tarkastella avoimin silmin ja nähdä siihen ripustetun metaforaverhon läpi. ”Sex magik” kaatuu puhtaasti pimeälle puolelle, ja se lähetettiinkin kulttuuriprojekti ”Okkultismia ja erotiikkaa” -biisiskabaan, jossa se tuli kolmannelle sijalle. Tuomaristoon kuuluivat kirjailija/muusikko Kauko Röyhkä, Svart Records -levy-yhtiön Jarkko Pietarinen sekä Infernon päätoimittaja Matti Riekki. Noihin aikoihin me etsimme levylle kuumeisesti julkaisijaa. Soitettiin keikkoja Suomessa sekä tehtiin lokakuussa 2016 kahden viikon Kroatia-Serbia-Bosnia-rundi Black Royalin kanssa.

– Uutenavuotena 2017 bändin nimi vaihtui Satanibatorista Sapataksi. Bändi oli kasvanut nimestään ulos ja tuntui, ettei se kuvannut meidän musiikkia enää niin kuin me haluttiin sen kuvaavan. Nimi ’Sapata’ tarkoittaa ’tanssivaa karhua’ Miwok-intiaanien kielellä, ja se kuulosti meidän korvaan siltä, miltä meidän musiikkikin, hieman unenomaiselta. Me järjestettiin ennen virallista nimenvaihtoa Satanibatorille hautajaiset. Me tehtiin Tampereella kaksi hautajaiskeikkaa, joita varten Saara rakensi puusta ison mustan arkun ja paikka koristeltiin hautakynttilöillä. ”Satanibator” haluttiin debyyttilevyn nimeksi. Kesäkuussa 2017 se julkaistiin Inverse Recordsin kautta. Samalla julkaistiin Aleksi Kiiskilän tekemä ”Sex magik” -musiikkivideo.

Kuva: Niina Virtanen

”Me kaikki kuollaan ja maadutaan, luonnossa se tapahtuu joka syksy.”

– ’Satanibatorin’ julkaisun jälkeen sävellettiin koko ajan uutta musiikkia. Päätettiin tehdä talvella 2018 omakustanne-EP ”Reflections” tuottaja Aleksi Kiiskilän (Grave Pleasures) kanssa. EP julkaistiin meidän oman Time to Decay Recordin kautta. EP käsittelee todella henkilökohtaisella tasolla masentuneen ajatuksia, kuolemaa ja kuolemanpelkoa sekä kuoleman hyväksymistä. ”Reflections” on kokonaisuus, jonka kaikki elementit; äänimaailma, sanat, grafiikat ja video on tarkoitettu elävöittämään toisiaan.

– Käytän usein metaforia teksteissäni, sillä niiden avulla pystyn tarkastelemaan ja kuvailemaan laajemmin tunteitani. Esimerkiksi ”Cyrenessä” masentuneen mielessä tapahtuvaa lamaantumista kuvaillaan vuodenaikojen ja luonnon pysähtyneisyyden avulla. ”Cyrenen” musiikkivideolla haluttiin visualisoida minun masennusta ja pelkoja, ja siksi minulle oli tärkeää käsikirjoittaa ja editoida video itse. Kuvauksesta vastasivat Aarno Vuorinen ja Sami Raiskio, jotka tajusivat heti, mitä me haluttiin tältä videolta. Videossa kuolema on välttämätön ja lamauttava, sitä kuvaa videon hidastempoisuus. Pelko kuolemasta alkaa vääristää ajatuksia.

– Masentuneena ei näe enää värejä ja kokee itsensä jähmettyneeksi, ja aika pysähtyy. ”Cyrenen” videolla mustaksi maalatut kasvot symboloivat sitä, kun aloin nähdä itseni maatuneena unissa ja hereillä. EP:n nimeä kantava kappale ”Reflections” on taas oikeestaan minun ajatuksia kirjoitettuna ylös sellaisina kuin ne ovat päässäni olleet, ilman sensurointia, metaforia tai tarinaa. Olen löytänyt tämän myötä uuden aika vapauttavan tavan kirjoittaa.

Kuva: Jenni Koivula

– ”Reflections”-EP on täynnä korullisia ja koruttomia lauseita peloistani ja siitä, kuinka yksin ja peloissani olen kokenut olevani ahdistukseni kanssa. Se on täynnä pelkoja, unia ja kuolemaa. Sen maailma on kaunistelematon ja unenomainen. EP:n pääaiheena on masentuneen ajatukset, kuolemanpelon käsittely ja kuoleman hyväksyminen. Me kaikki kuitenkin kuollaan ja maadutaan, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Luonnossakin se tapahtuu joka syksy. Aikaa ei vaan voi pysäyttää, ei sille ole mitään kosmista parannuskeinoa tai tapaa välttää väistämätöntä. Tää aihe on mulle tosi tärkeä koska oon kirjoittanut tekstit mun omista peloista ja masennuksesta, enkä halua sen sotkeutuvan ”Satanibatorin” aihesiin, eli okkultismiin, seksiin tai magiaan. Nyt viimein meidän musiikki on pikku hiljaa löytäny oman juttunsa ja lähteny muualle kuin salatieteiden poluille.

Sapatan musiikki on raskasta, melankolista ja unenomaista mutta samalla ilkeästi groovaavaa. Lavalla meillä on vahva, vangitseva energia. Keikat ovat yleensä todella intensiivisiä. Hyvä keikka on yleisön ja bändin vuorovaikuttamista niin, että kummankin energiat ruokkivat toisiaan. Silloin tuntee olonsa vapautuneeksi ja pystyy antamaan itsestään kaiken, lavalla on osittain kuitenkin haavoittuvaisessa asemassa. Kun sen kääntää voimaksi, lopputulos on intensiivinen. Esimerkiksi viimeisimmät keikat ovat olleet todella upeita, mainittakoon niistä vaikka 2. kesäkuuta Vastavirta-klubilla Getšemanen ja Jess and the Ancient Onesin kanssa.

– Nyt bändissä tapahtuu uusia tuulia, sillä TT on päättänyt lähteä maailmalle. Lähtö on tapahtunut kaikessa yhteisymmäryksessä. Elämä kuljettaa, ja sitä on jokaisen seurattava. Bassoon hyppää ystävämme Iida Seppälä. Tulevaisuudessa aiotaan tehdä sitä, mitä rakastetaan eli luoda meidän kuuloista musiikkia ja kehittää itseämme bändinä ja soittajina. Halutaan pysyä kokeilunhaluisina ja antaa musiikin tulla, tietysti kokemuksen tuomalla hienovaraisuudella. Ollaan valmiita kulkemaan tämän bändin kanssa niin pitkälle kuin meillä on kuljettavaa.

Sapata seuraavan kerran keikalla 14.7. tapahtumassa Spraycankontrol – Meeting of styles, Hiedanranta, Tampere.

Sapata
Saara Šamane – laulu
Felix Voltti – kitara
Iida Seppälä – basso
Anttu Puutio – rummut

Julkaisut
”Satanibator” (albumi, 2017)
”Reflections” (EP, 2018)

Facebook
Instagram

Kommentit