”Isi kuuntele, viemälimölkö!” – Doom/death-jyrä Hooded Menace avaa vuoden astetta raskaammalla tohvelilla

Lapsen suusta kuulee yleensä totuuden, mutta tässä tapauksessa vain osittaisen. Siinä missä Pekka Perusviemärimörkö ottelee höyhensarjassa, vääntää Hooded Menace tosissaan raskaan sarjan mestaruudesta.

Joensuulaislähtöinen yhtye perustettiin vasta vuonna 2007, mutta tästä huolimatta yhtye on sylkenyt laadukkaita julkaisuja pihalle tasaisen tappavaan tahtiin. Nyt ollaan menossa jo viidennen kokopitkän tiimoilla, kun ”Ossuarium Silhouettes Unhallowed” julkaistaan 26.1.2018.

Suomessa jostain kumman syystä yhtyeen olemassaolosta tietävät vain valveutuneet genren seuraajat, siinä missä ulkomailla yhtye on hyvinkin kunnioitettu omassa lajissaan. Ehkäpä viime vuonna solmittu levytyssopimus Season Of Mistin kanssa raottaa verhoa myös laajemman yleisön tietoisuuteen. Sietäisi ainakin, sen verran varteenotettavasta orkesterista on kyse.

Kuten nohevimmat arvata saattavat, ei pumppu tälläkään kertaa ole tullut pyytelemään anteeksi. Ihmispolo murskataan heti kättelyssä, ja naamaa hakataan asfalttiin levyn koko reilun 40 minuutin keston ajan. Ainoastaan levyn päättävä ”Black Moss” – jonka funktiota levyllä ihmettelen hieman edelleen – antaa hitusen armoa jyräämisen päätteeksi. Levyä kokonaisuutena voi kuvailla kauniilla savolaisella sananlaskulla ”Some people just need a high five. In the face. With a chair.”

Bändi on käynyt läpi melkoisen jäsentenvaihtomankelin viime aikoina. Sen enempää asiaan kantaa ottamatta voi vain todeta, että ensimmäistä kertaa yhtyeen täyspitkällä kurlaava Harri Kuokkanen on varsin onnistunut rekrytointi. Herran brutaali korina sopii bändin soundiin kuin talikko naamaan, eikä sovituspuolellakaan jää mitään sijaa valittamiselle.

Yhtyeen taktiikkaan kuuluu kuulijan vaivuttaminen totaalisen melankolian syövereihin erittäin raskailla, epätoivoa täynnä olevilla melodioilla, ja tämän jälkeen saaliin yllättäminen death-painotteisella tykityksellä. Ja kun puhun raskaista melodioista, en tarkoita ”huh, painaapas tämä paljon” -raskasta, vaan ”joku heitti mua kauhakuormaajalla” -raskasta. Epäuskoisimmat voivat laittaa vaikkapa Cathedral of Labyrinthine Darkness:n alkusoinnut soimaan, pointtini avautunee varsin nopeasti.

Kuten aiemmin mainitsin, yhtye on ollut kasassa nyt reilun kymmenisen vuotta ja täyspitkää on puskenut ulos noin joka toinen vuosi. Täytyy ihmetellä, kuinka yhtye on pystynyt säilyttämään näin kovan tason julkaisuissaan, kovin yksinkertaisesta kappalemateriaalista ei kuitenkaan ole kyse. Pääsääntöisesti yhtye varioi biisejään juuri sopivasti pitääkseen paletin mielenkiintoisena.

Mikäli pidät musiikistasi sen verran raskaana, että levyn siirtäminen kaupasta autoon tapahtuu trukilla, on Hooded Menacen uutukainen juuri sinulle. Melkoista murhaa, hieno tapa aloittaa vuosi.

8+/10

Kappalelista:

  1. Sempiternal Grotesqueries
  2. In Eerie Deliverance
  3. Cathedral of Labyrinthine Darkness
  4. Cascade of Ashes
  5. Charnel Reflections
  6. Black Moss

 

Kommentit