John Carpenterin musiikki loi The Circukseen painostavan kauhun ilmapiirin

21.8.2016 Helsingin The Circus -klubille saatiin todella arvostettu vieras, kun elokuvaohjaajalegenda John Carpenter saapui yhtyeineen esittämään elokuvamusiikkiaan sekä kahden uuden levynsä kappaleita. Carpenter on siis itse säveltänyt musiikit moniin kauhu- ja sci-fi-elokuviinsa. Tuloksena on ollut persoonallista ja elokuvan tunnelmaa hyvin tukevaa musiikkia. Viime vuodet Carpenter onkin keskittynyt lähinnä musiikkiuraansa – viime vuonna julkaistu ”Lost Themes” -albumi ja tänä vuonna julkaistu ”Lost Themes II” sisältävät hänen ensimmäiset sävellyksensä, joita ei ole tehty elokuvia varten, vaikka tyylillisesti ne ovatkin lähellä elokuvamusiikkia. Vasta tänä vuonna hän aloitti keikkojen soittamisen ja onneksemme saapui myös Helsinkiin.

John Carpenter ja hänen poikansa Cody soittivat syntetisaattoreita, ja ”Lost Themes” -levyjen teossa mukana ollut ammattimuuskikko ja Carpenterin kummipoika Daniel Davies toimi lead-kitaristina. Rytmiryhmänä vaikutti Tenacious D -yhtyeestä tutut John Konesky kitarassa, John Spiker bassossa ja Scott Seiver rummuissa.

John Carpenterin työn merkityksestä elokuvalle voisi jauhaa vaikka kuinka paljon, mutta tyydyttäköön tässä yhteydessä sanomaan, että kauhun ja sci-fin ystävät ovat hänelle valtavassa kiitollisuudenvelassa. ”They Live”, ”The Fog”, ”The Thing”, ”Escape from New York”, ”Christine”, ”Halloween” jne. jne… Carpenterin musiikki on aina ollut isossa roolissa hänen elokuviensa tunnelman ja yleisen ilmapiirin luomisessa, esimerkkinä hänen tunnetuin elokuvansa ”Halloween”. Kaikki tunnistavat sen ikonisen pianon pimputuksen, joka saa karvat pystyyn ja kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin. Kuvassa näkyy idyllinen asuinalue, jossa on komeita omakotitaloja, joissa asuu varsinaisia kiiltokuvaperheitä. Kirkkaan vihreä pihanurmikko on leikattu siististi, linnut laulavat ja aurinko paistaa. Visuaalinen ilme ei muutu mihinkään, mutta muutama nuotti muuttaa tunnelman aivan täysin. Tai vaikka ”They Live”: elokuvan humorisinen puoli saa tukea rennosti groovaavasta soundtrackista.

Ennen keikkaa tutustuin myös ”Lost Themes” -albumeihin ja yllätyin siitä, kuinka hyvin ne toimivat. Vahvasti tunnelmointiin painottuva musiikki on kuin soundtrack kauhuelokuvalle, jota ei koskaan tehty: painostavaa ja ahdistavaa, mutta todella kaunista ja vangitsevaa. Tämä on jotain täysin omanlaistaan. Sitä on todella vaikea selittää, se pitää itse kuunnella.

John Carpenterin ja yhtyeen kävellessä lavalle suosionosoitukset raikuivat todella äänekkäinä. ”Escape from New York” -elokuvan tunnusmusiikki alkoi soida ja äänen ja visuaalisten elementtien yhdistelmä löi tajuntaan täysillä. Vaikka bändin esiintyminen ei ollut sen kummempaa kuin soittamista ja paikallaan pönöttämistä, valoshow oli yksi hienoimpia koskaan näkemiäni ja bändin takana olleelle valkokankaalle heijastettiin pätkiä elokuvista. Elokuvatunnarit ja ”Lost Themes” -levyjen musiikki saivat livenä syvyyttä ja tuntuivat niinsanotusti heräävän henkiin. Alkuperäiset versiot on soitettu lähes pelkästään syntetisaattoreilla ja toimivatkin elokuvissa ja levyltä kuunneltuna loistavasti sellaisenaan. Liveolosuhteissa taustabändi sai musiikin kuulostamaan vielä sitäkin paremmalta. Musiikki oli pääosassa ja elokuvat taustalla. Esimerkiksi ”The Fog” -elokuvan karmiva musiikki yhdistettynä valkokankaalla pyöriviin elokuvan pätkiin loi Circukseen painostavan kauhun ilmapiirin, ja samaan aikaan kylmät väreet kulkivat selkää pitkin. Vähän kuin olisi itse ollut elokuvan sisällä pakenemassa merenpohjasta nousseita ruumiita. Tällaiseen pystyy vain todellinen kauhun mestari.

En olisi koskaan arvannut, että elokuvamusiikki toimii livenä soitettuna näinkin hyvä. Ennakkoon odotin ”Lost Themes” -levyjen musiikkia enemmän, mutta keikalla elokuvamusiikki vei voiton. Jotkin uudet kappaleet kuten ”Distant Dream” onnistuivat luomaan tunnelmaa, mutta suurin osa ”Lost Themes” -levyjen musiikista toimii paremmin levyltä kuunneltuna. Ei toki sillä, että ne olisivat livenäkään huonolta kuulostaneet. Kuulin mielelläni uusiakin kappaleita. Ne ovat elävä todiste siitä, että Carpenterin ainutlaatuinen taiteellinen näkemys ja raja-aidat kaatava luovuus ovat edelleen voimissaan. Ne muodostavat yhdessä sen voiman, joka ajaa kaikkea Carpenterin luomistyötä riippumatta siitä, mikä on yleisen mielipiteen mukaan muodikasta, hyväksyttävää ja tavoiteltavaa.

Olen nähnyt suhteellisen monia keikkoja, mutta en ole koskaan kokenut mitään tällaista. Tämä oli täysin ainutlaatuinen kokemus. Jokaisen soitetun kappaleen jokainen nuotti sykähdytti ja säväytti aivan uskomattomalla voimakkuudella. Tuntui, kuin kaikki ympäriltä katoaisi ja pystyisi vain näkemään lavalla olleet henkilöt ja kuulemaan aivan omissa sfääreissään seikkailevan musiikin. Tämä on kokemus, jonka tulen muistamaan ikuisesti. Enkä usko, että tulen kovin usein kokemaan mitään vastaavaa, näin suurta kokemusta, jonka edessä on lähes sanattomana. Minun käy sääliksi kaikkia, jotka jättivät tämän spektaakkelin väliin. John Carpenterin nerokkuus ei selvästikään rajoitu vain elokuvien ohjaamiseen, vaan hänessä on myös maestron ainesta.

Settilista:
1. Escape from New York: Main Title
2. Assault on Precinct 13: Main Title
3. Vortex
4. Mystery
5. The Fog: Main Title Theme
6. They Live: Coming to L.A.
7. The Thing: Main Theme – Desolation (Ennio Morricone -cover)
8. Distant Dream
9. Big Trouble in Little China: Pork Chop Express
10. Wraith
11. Night
12. Halloween Theme – Main Title
13. In The Mouth of Madness: In The Mouth of Madness
Encore:
14. Prince of Darkness: Darkness Begins
15. Virtual Survivor
16. Purgatory
17. Christine: Christine Attacks (Plymouth Fury)

Teksti: Jyri Kinnari
Kuvat: Jani Kormu