Jyrkkä Rock 2012

Jyrkkä Rock 2012 oli itselleni festarikesän aloitus ja samalla juhlistin kesäloman alkua. Tapahtuma tuli tutuksi viime vuonna ja odotin innolla tämän vuoden festareita. Vuoden 2012 bändikattaus painottui enemmän perinteistä heavy metallia soittaviin bändeihin ja tapahtumassa olikin paljon itselle tuntemattomia bändejä. Selkeästi itse odotin Brüssel Kaupallisen keikkaa, sillä bändin kaksi uusinta levyä pyörähtää usein levysoittimessani. Muuten bändit olivat ns. ”no katsotaan” -kategoriaa.

Parkkeerasimme festaripakumme tapahtuman vieressä olevaan leirintään ja lähdimme rokkailemaan. Olin tehokkaasti unohtanut järkkärikameran akun kotiini, joten kuvaushommia ei päästy tekemään. Perinteinen digikamera sai riittää bändien ikuistamisessa. Reittiä leirinnästä alueelle ei ollut taaskaan merkitty, mutta alue löytyi vanhalta muistilta; pienen jonotuksen jälkeen sisälle alueelle ja oluet kouraan. Jyrkkä Rock järjestetään Jyrkkäkosken Huvialueella, jossa on komea hirsistä tehty ulkolava ja tanssisali tyylinen sisälava. Tapahtuma oli ikärajaton ja alkoholia sai nauttia erikseen aidatulla alueella, josta näki molemmat lavat. Todella hyvä ratkaisu, mutta siinä oli yksi ongelma: olut oli taskulämmintä, mikä on festarien perisynti numero yksi.

Päivän ensimmäinen esiintyjä oli Valentfoe, joka soitti melodista progressiivista metallia. Bändi jätti todella kylmäksi, eikä sitä lämmin olutkaan auttanut. Kolmen biisin jälkeen poistuin ulos odottelemaan seuraavaa bändiä, joka oli Human Temple, josta mielenkiintoisen tekee vokalisti Janne Hurme. Iskelmää ei ollut luvassa, sillä Human Temple paukuttaa 80-luvun heavy metallia todella tiukalla otteella. Bändin soitto alkoi hiukan nykien, johon tuli selitys hyvin nopeasti, bändi oli tullut soittamaan tuuraavalla rumpalilla ja basistilla. Soitto tiukentui jo toiseen biisiin ja pakko myöntää, että ammattilaiset vetivät keikan läpi ihan mallikkaasti. Bändin meno on kuin suoraan 80-luvulta ja soitannollisesti biisit ovat ns. helppoa kuunneltavaa. Janne Hurmeen ääni pääsi yllättämään, sillä kaverihan vetää välillä jopa raskaampaa huutoa. Puhtaat osuudet tulevat ammattilaisen varmuudella ja jätkän ääni toimii metallimusiikkiin. Oikeastaan ainut miinus keikassa oli se, että bändiltä puuttuu tietty ”röyhkeys” mikä oli vanhoilla bändeillä; Human Templen jätkät olivat liian kiltin ja normaalin oloisia lavalla. No pikkujuttu ja hyvä keikka.

Seuraava esiintyjä oli Ruoto, jota jaksoi kuunnella yhden biisin verran. Jotain taiteellista alternative rockia bändin musiikki oli ja se ei toiminut Human Templen jytän jälkeen ollenkaan. Matkasin siis paljon mainostettuun lähiruokakojulle, joka oli ainut ruokapaikka tapahtumassa. Lammaskebab vaikutti herkulliselta, joten sitä sitten tilattiin ja vettä kyytipojaksi. Kymmenen euron ateria oli puolikas kertakäyttölautanen evästä ja puolet salaattia. Katsoin hölmönä lautasta ja teki mieli kysyä, että minne ne loput unohtuivat? Kymmenellä eurolla evästä ja nälkä jäi kurnimaan, se on perisynti kaksi. Ruoasta ärsyyntyneenä hain toisen oluen, joka oli vieläkin lämmintä, mutta vei lopun näläntunteen pois. Tässä vaiheessa ilta kumminkin ryhtyi parantumaan, sillä vuorossa oli haastattelu Brüssel Kaupallisen jätkien kanssa. Mukavia tyyppejä olivatkin ja puolisen tuntia meni nopeasti jutustellessa. Haastattelun aikana taivaalla pyöri lentokone, josta hyppi ulos ilmeisesti alastomia miehiä laskuvarjoilla – hauska veto.

Ainiin, tässä vaiheessa voisin sanoa sanasen tapahtuman juontajasta Anne-Mari Bergistä, joka oli aivan täysin turha lisäys festareille. Neiti ei ollut opetellut bändejä, myyntikojujen paikkoja tai oikeastaan mitään ennakkoon ja luki takellellen lapusta seuraavan juontonsa. Berg oli ilmeisesti innoissaan, että oli päässyt raskaamman musiikin festareille ja aloittikin juontonsa aina: Pudasjärvi Perkele!” -huudolla. Täysin amatöörijuontaja, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä, olkoot perisynti numero kolme.

The Freza oli seuraavana esiintyjänä ulkolavalla; bändi oli jäähyväiskiertueella ja sitä olikin saapunut katsomaan yllättävän paljon ihmisiä. The Frezan musiikkia voisi kuvata olevan raskasta pop rockia ja biiseissä oli ihan hyvä meno. Sinänsä harmi että bändi on lopettamassa, sillä kuten vokalisti itse asian ilmaisi: ”Ollaan jäähyväiskiertueella ja silti suurin osa tutustuu vasta nyt bändiin”. The Frezan menevä rock kaipaisi ehkä lisää vaihtelua, jotta sitä jaksaisi kuuntelemalla kuunnella, mutta kyllä bändi oli livenä katsomisen arvoinen.

Sisälava oli suhteellisen tyhjä saksalaisen Hellride Accusticin aloittaessa soittoa, mutta pian lavan edusta täyttyi ihmettelevistä ihmisistä. Kahdella akustisella kitaralla ja vokalistilla varustettu bändi soitti lainavetoja mm. Slipknotilta, Iron Maidenilta, kuin myös Heaven And Helliltä. Bändin versiot olivat yllättävän uskollisia alkuperäisille ja toimivat hyvin kahdella akustisella kitaralla säestettynä. Hienointa bändissä oli kumminkin vokalistin tulkinta, joka veti vertoja Bruce Dickinsonin ja jopa Ronnie James Dion äänille. Veto oli festareiden parasta antia ja sitä olisi voinut kuunnella vaikka pitemmänkin keikan ajan.

Sitten koittikin itselleni illan kohokohta ja Brüssel Kaupallisen keikka päälavalla. En ollut aikaisemmin nähnyt bändiä, joten minulle tuli yllätyksenä kuinka energisen keikan kaverit veti. Vokalisti Janne Helttunen ravasi koko keikan edestakaisin lavalla ja toi mieleeni Napalm Deathin Barney Greenwayn esiintymistyylin. Bändin omintakeisen kuuloinen punkin ja metallin sekoitus toimi livenä ja bändin tylyn aggressiivinen soitanta sai yleisönkin mukaan pienimuotoisen ”jumppapitin” muodossa. Äärettömän kova keikka ja bändi olisi ansainnut täyden tunnin setin.

Loppu illan keikat eivät itseäni innostaneet, lämmin olut ei maistunut ja ruokaan ei ollut enää rahaa, joten päätimme mennä takaisin festaripakulle lepäämään. Leirintään päästyä huomasin, että naapurissa parkissa olevalla asuntovaunuporukalla oli täydet bileet käynnissä. Klamydia soi täysillä ja samat kappaleet soitettiin varmuuden vuoksi uudemman kerran. Vitutuskäyrän noustessa tutkailin seuraavan päivän bändikattausta, joista Kilpi ja Domination Black olivat itselleni ainoat katsomisen arvoiset. Hetken pähkäilyn ja alkometriin puhalluksen jälkeen festaripaku starttasi ja lähti kotia kohti. Syyllistyin itse viimeisiin perisynteihin, eli olin: liian vanha, väsynyt ja selvin päin.

Jyrkkä Rock 2012 tarjosi perinteisestä heavy metallista pitäville varmasti paljon enemmän kuin itselleni. Tapahtuma on pienimuotoinen, joten järjestelyissä oli odotettavissa pientä säätöä, mutta tietyt ratkaisut ihmetyttävät. Kaljakaapit olisi voinut täyttää jo aamulla ja laittaa päälle hyvissä ajoin, tuolloin olisi juomat ollut jo alussa kylmiä. Ruokapuolelle olisin toivonut jämäkämpiä annoksia, sillä esimerkiksi Jalometallissa saa kahdeksalla eurolla niin ison annoksen, että sillä syöttää useamman tyypin tyytyväiseksi. No vuonna 2013 tapahtuma siirtyy Juhannukselle ja tulee olemaan isompi kuin koskaan. Toivon, että bändivalintoihin otettaisiin joko useampi tunnetumpi bändi tai muutama raskaampi rykäisy. Festarialue oli edelleen äärettömän hyvä ja muut järjestelyt toimivat niin kuin pitkääkin. Jyrkkä Rockilla on ensi vuonna näytön paikka ja oikeilla bändivalinnolla tapahtuma on hyvä vaihtoehto Juhannuksen muille festareille. Katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan.