Kaaoszinen Isänmaan toivot – Abhordium

Abhordium. Ne on Salosta!

Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä, ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom ja Amorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen kohonneet asemaan, jossa ne nykyään ovat. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.

Abhordium

Lukuisia vastoinkäymisiä, hienoja keikkoja ja kaaosta, kuolemaa sekä tinkimätöntä asennetta musiikkia kohtaan. Salolainen vuonna 2005 perustettu Abhordium kuuluu niihin kotimaisen death metallin nimiin, jotka monet raskaamman musiikin suurkuluttajat tietävät, ovat nähneet keikalla ja omistavat levyjä, mutta bändi on silti jäänyt jokseenkin tuntemattomalle tasolle. Tämän haastattelun kautta pyrimme kuitenkin tekemään tähän muutoksen. Raskaan ja misantrooppisen maailmankuvansa Suomen metalliskenelle Abhordium päätti avata vuoden 2005 tietämillä. Bändin perustajajäsenet olivat Sauli Heikkilä, Jarkko Neuvonen, Jon Inkinen, Riku Kaukonen ja Arttu Aalto, joista nykyään bändissä jäljellä on ainoastaan Arttu. Alunperin vuosi ennen perustamistaan black metal -bändinä aloittanut Abhordium syntyikin sivuprojektina, mutta pian Jarkko Neuvosen liittymisen jälkeen black metal sai jäädä, ja death metalin maailma vei mukanaan. Kaaoszine kyseli, Abhordium vastasi.

– Aloitettiin old school death metal bändinä, mutta ollaan pikku hiljaa kehitytty blackened death metal -hybridiksi, mitä nykyään ollaan. Olimme noin vuosi aiemmin soitelleet black metallia demotellen biisejä, mutta vuonna 2005 päätimme, että olisi kova veivata myös death metallia. Vaikuttajina alussa olivat old school, modernimpi death metal ja etenkin toisen aallon black metal bändit, mutta toki vaikutteita otettiin muualtakin.

Ensimmäiset demot julkaistiin vain netissä vuosina 2005 ja 2006. Vuoden 2006 julkaisun jälkeen suurin osa bändistä lähti armeijaan ja tuo aika oli tietenkin hiljaiseloa. Pian sen jälkeen Jarkko ja Arttu päättivät, että touhulle on otettava uusi suunta, jonka seurauksena miehistönvaihdoksia tehtiin ja Sauli, Riku sekä Jon lähtivät bändistä. Jarkko ja Arttu sävelsivät uusia biisejä, kunnes vuonna 2008 Kari Laaksonen (Mental Transformation) liittyi yhtyeeseen. Jarkko jatkoi kitarassa ja basistin virkaa tuli toimittamaan Mikko Hellström.

– 2008 aloimme äänittämään ”Declaration of Perdition” -EP:tä. Teimme rumpuäänitykset toukokuussa mökillä Kiskossa ja kun olimme saaneet rummut purkitettua ja roudanneet kamat takaisin Saloon, niin siinä vaiheessa jollekin tuli idea eheyttää kovalevy, jonka vuoksi sitten kahden biisin rumpuraidat haihtuivat kuin pieru saharaan. Siinä sitten tuumailtiin, että no perkeles, ei auta muu kuin roudata kaikki kamat takaisin mökille ja paukutella ne pari biisiä uudestaan narulle.

”Keikan saldo oli siis palovammoja ja yksi murtunut käsi yleisöstä. Kova setti oli.”

– 2009 keväällä saimme tilaisuuden lähteä kiertueelle Eurooppaan, joten ei muuta kun kamat kasaan ja reissun päälle. Bändikattaus koostui suurimmaksi osaksi death metallin eri alagenreistä. EP:tä emme saaneet mukaan, sillä kansitaide oli vielä kesken. Ennen rundia saimme riveihimme toisen kitaristin Antti Oksasen. Rundilla oli kaksi Nightliner -bussia, seitsemän bändiä ja se käsitti 15 keikkaa kahdeksassa maassa: Saksa, Itävalta, Puola, Belgia, Alankomaat, Slovakia, Tsekki ja Italia (toinen Italian keikka peruuntui kesken reissun, sillä ilmeisesti keikkapaikka oli mennyt jo muutama kuukausi sitten konkkaan ja asiasta ei oltu infottu edes kiertueen järjestäjää). Samassa Nightlinerissa meidän lisäksi oli Irlannista Warpath, Kreikasta Nordor ja toisessa bussissa olivat USA:sta Lividity, Coffin Syrup, Beneath The Flesh sekä Sveitsiläinen Requiem. Kiertue sujui huuruisesti, mutta suurimmalta osin ongelmitta. Päällimmäisenä mieleen on jäänyt Belgiassa sijaitsevan klubin paska lava, tai pikemminkin eniten paskana olevin lava, jossa on soittanut. Siinä oli jalan mentäviä reikiä rumpusetin kohdilla eikä asiaa auttanut se, että ilmassa leijui homeen ja kusen yhdistelmän katku. Myös backstagella rotat mussutteli tyytyväisenä safkoja naamaan kun ovi aukastiin. Toinen paikka, joka jäi mieleen, oli Berliinissä sijaitseva K-17 klubi, jossa oli eri genreille omat kerrokset sekä sisäpihalla sijaitseva nuotiopaikka ja baaritiski.

– ”Declaration of Perdition” -EP julkaistiin vasta kiertueen jälkeen (Tuska 2009 aikoihin) ja myimme sitä lähinnä itse festivaaleilla sekä netin kautta. 2009 lopulla äänitimme kaksi kappaletta: yhden vanhan kappaleen uusiksi ja yhden uuden kappaleen, jotka julkaistiin myöskin vain netissä.

– Karuista keikkakokemuksista sen verran tähän väliin, että järkkäsimme noina vuosina Salossa myös omia ug-keikkoja. Yhdellä niistä Kari puhalsi liekkiä sen verran tuiterissa, että onnistui sytyttämään oman kätensä palamaan. Melkoinen showhan siinä lähti käyntiin ja soihtu lensi palavana yleisön joukkoon. Hetken aikaa ilmassa oli aivan helvetisti kaljaa kun kaikki koittivat sammuttaa soihtua, vaikka sammutinkin olisi ollut muutaman metrin päässä. Keikan saldo oli siis palovammoja ja yksi murtunut käsi yleisöstä. Kova setti oli.

– Toinen mieleenpainunut kokemus oli vuonna 2010 keikka Turun S-Osiksella. Roudatessamme kamoja keikan jäljiltä takaisin Jarkko sanoi polttavansa tupakan ja järjestelevänsä tavarat autoon samalla kun muut roudaavat niitä sisältä. Jarkon nostaessa vahvistinta autoon viereisestä baarista ulos heitetty örveltäjä päätti raukkamaisesti lyödä kitaristiamme täysin varoittamatta takaapäin. Siitä se sitten kehkeytyi painimatsiksi ja muiden jäsenten tullessa paikalle olivat sivulliset jo erottaneet kitaristimme sekä tämän kusipään. Tilanne rauhoittui, vaikka oli sitä Jarkossa pitelemistä ja päätimme, että nyt vaan kamat kasaan ja himaan. Kuitenkin saatuamme auton pakattua huomasimme, että muutaman kymmenen metrin päässä oli kerennyt alkamaan kunnon joukkotappelu ja pian joku huusikin jotain puukosta. Jotenka takaisin keikkapaikkaan sisälle odottelemaan pölyn laskeutumista. Päätimme lähteä kun reitti näytti selvältä, mutta kurvatessamme S-Osiksen pihalta pois automme kimppuun hyökättiin ja tämän seurauksena pelkääjän puolen ikkuna hajosi tuhannen pillun päreiksi. Oli hienoa ajaa aamuyöllä lumisateessa, ikkuna paskana takaisin Saloon. Kyllä vitutti, mutta toisaalta onni onnettomuudessa, sillä olisihan se puukko voinut viuhua jo kitaristimme kohdalla. Heh,  ja tosiaan yhdestä minirundauksesta jäi rahat saamatta täällä Suomessa, kovat oli lupaukset, mutta eipä näkynyt koskaan kahisevia…

– 2010 tuli jälleen muutoksia. Mikko lähti opiskelemaan ja Antti lähti erimielisyyksien vuoksi pois yhtyeesta keskittyen omaan bändiinsä, joten jatkoimme sitten kolmen miehen voimin. Biisejä tulikin nopeaan tahtiin ja 2011 aloimme äänittämään ensimmäistä pitkäsoittoamme. Äänityspaikaksi valittiin vanha pappila ja vanhassa saarnasalissa olikin hyvä takoa saastainen rienaus purkkiin. Tällä kertaa äänitykset meni suht rivakasti ja levy julkaistiin omakustanteena samana vuonna sekä myöhemmin Inversen kautta. ”When Depravity Incarnates” -levyllä aloimme ottamaan enemmän black metallin elementtejä biiseihimme ja levyn viimeinen kappale ”Abyss Portal” olikin siihen asti tekemistämme eniten black metal -tyylinen. Se on myös ainoa biisimme, jossa on suomalaista lyriikkaa. Siinä välissä teimme satunnaisesti keikkoja ja kärsimme miehistönvajauksesta oikeastaan koko ajan. Basistin virkaa tuli väliaikaisesti toimittamaan Jussi Saarinen ja hänen jälkeensä Pasi Virtanen, kunnes lopulta Henry Jalava liittyi vakiojäseneksi loppuvuodesta 2012.

– Seuraavana vuonna kesällä treenikämppäämme tuli paha vesivahinko paskan sadevesiviemäröinnin ja kunnon myrskyn johdosta. Vettä oli lattialla noin 15cm ja kyllä oli surullinen näky, kun tavarat uivat vastaan. Saatuamme treeniksen jälleen kuivaksi ja kamat kuntoon saimme vielä kenkää kyseistä paikasta, emmekä löytäneet Salosta järkevää treenistä ennen vuotta 2015.

”Uusin albumimme käsittelee ihmiskunnan rappiota ja tuhoa sekä ihmisen tekopyhyyttä.”

– Sävellyskynä kuitenkin sauhusi ja aloimme pikku hiljaa nauhoittamaan ”Omega Prayerin” biisejä studiolla, jossa Kari työskentelee (Raja-Audio). Kaikki olikin valmista vuoden 2015 loppuun mennessä. 2016 aloimme kuvaamaan musiikkivideota ”Obsidian Chamber” -biisistä ja kitaristimme Jarkko väsäsi vielä lyriikkavideon ”Dreary Touch Of The Void” -kappaleesta. Toiseen kitaraan päätimme ottaa pitkäaikaisen ystävämme Markus Hiitolan Misanthropic Forestista, jonka jälkeen teimme muutamia kotimaan keikkoja. Levyn julkaisu kumminkin venähti ja alkuperäisjäsen Jarkko Neuvonen päätti jättää bändin 2016 marraskuussa. Hänen tilallensa tuli Tommi Koivula. Vihdoin 2017 syksyllä julkaisimme uusimman albumimme ”Omega Prayerin” sekä kyseiset videot. Levyn jakelijana toimii englantilainen Plastic Head Distribution.

– Tänä syksynä oli tarkoitus lähteä rundaamaan, mutta keväällä koitti taas fuck up vastoinkäyminen. Olimme menossa treeneihin yksi lauantai ja ihmettelimme, että miksi emme saa Markusta kiinni. Hän oli valitellut huonoa oloaan ja kipeyttään jo muutaman viikon ja harvoin jätti vastaamatta puheluihin, jotenka paha aavistus hiipi äkkiä mieleen. Kävimme hakemassa avaimen hänen kämppiksensä työpaikalta ja menimme sisälle asuntoon. Löysimme hänet sohvaltaan nukkumassa ikiunta. RIP Markus Hiitola. Kiitämme kaikkia läheisiä osanotoista ja tuesta, eläkööt hän pitkään muistoissamme! Olimme kuitenkin kerenneet sopimaan muutaman keikan ja vaikka tapahtuma oli suuri kolaus meille sekä muille salolaisille bändeille, joissa hän soitti, niin ei tullut kysymykseenkään perua keikkoja. Salon keikasta järjestimmekin muistotilaisuuden hänelle.

– Jos pitäisi kuvata musiikkiamme yleisesti, niin olemme koittaneet aina yhdistää kaaosta ja groovea enemmissä tai vähemmissä määrin, mutta mukaan mahtuu myös melodioita sekä rituaalimaisuutta. Alkuaikojen matskun lyyriset teemat lukeutuivat perus goreen, mutta nopeasti se kävi tylsäksi ja tuntui, että tässä on pirusti muutakin sanottavaa. Eli alettiin raapimaan myös hieman pintaa syvemmältä. Ihmiskunnan historia on kautta aikain ollut synkkä ja verinen, joten se on inspiroinut suuresti myöhempiä tuotoksia ja uusin albumimme käsittelee ihmiskunnan rappiota ja tuhoa sekä ihmisen tekopyhyyttä. Mukana on kuitenkin myös mielen syövereiden tutkimusta ja osa lyriikoista on myös henkilökohtaisia kokemuksia sekä näkökulmia maailmasta.

– ”Omega Prayerin” -levyn lyriikat ovat Artun ja Karin käsialaa, ja esimerkiksi inspiraatio ”Perpetual Desertificationin” fiilikseen tuli pitkälti siitä, kun Kari kuunteli 1349:n ”Atomic Chapel” biisiä treeniksellä. Erittäin kolkko tunnelmahan siinäkin biisissä on ja lyriikat käsittelevätkin toivottomuutta, mutta mukaan on otettu myös inspiraatiota Atsteekkien ihmisuhrauksista sekä rituaaleista. Toinen mainitsemisen arvoinen biisi on ”From The Depths I Slithered”, jossa lyriikat ovat Artun käsialaa. Ne käsittelevät mielen syövereihin uppoutumista ja täten itsensä vahvistamista yksilönä, metamorphoosin kautta tuhon julistajaksi. Itse levyn musiikki syntyi suurimmalta osin ensin treeneissä jammaillessa ja lopulta treenikämpän menetettyämme kotona säveltämällä. ”Omega Prayeriin” tehtiin tarkoituksenmukaisesti alkuun aggressiivisempia biisejä, puoli väliin hitaampia ja loppua kohden taas nopeampaa matskua.

– Keikkoja loppuvuodelle ei ole lyöty lukkoon, sillä suurin osa ajasta menee tällä hetkellä vanhan materiaalin treenaamiseen uuden kitaristin kanssa sekä uuden materiaalin säveltämiseen, josta osa onkin jo valmiina. Vielä toistaiseksi on levy-yhtiö hakusessa uudelle materiaalille. Mitään tarkkaa aikataulua uuden materiaalin julkaisemiseen emme uskalla vielä toistaiseksi sanoa, mutta tavoitteena on saada kova tohina päälle heti vuoden alusta ja uusia biisejä tullaan varmasti soittamaan tulevilla keikoillamme.

Abhordium
Kari Laaksonen – Vokaalit
Tommi Koivula – Kitara
Henry Jalava – Basso
Arttu Aalto – Rummut

Julkaisut
Demo (2005)
”Declaration Of Perdition” (EP, 2009)
”When Depravity Incarnates” (LP, 2011)
”Omega Prayer” (LP, 2017)

www.abhordium.com

https://www.facebook.com/Abhordium/

www.instagram.com/abhordium/

https://abhordium.bandcamp.com/

https://www.youtube.com/user/Abhordiumofficial

Kommentit