Käärmeen lainauksesta Tuskan lavalle: haastattelussa juuri uuden albuminsa julkaissut Lordi

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 21.9.2016

Lordi 2016Kohta 25 vuotta kasassa ollut kotimainen hevirockyhtye Lordi julkaisi 16. syyskuuta uuden ”Theaterror vs. Demonarch” -albuminsa AFM Recordsin kautta. Kaaoszine tavoitti puhelimitse albumin julkaisun kynnyksellä itse Mr. Lordin ja keskusteli miehen kanssa tulevasta albumista sekä yhtyeen suunnitelmista levyn julkaisun jälkeen:

Kuinkas kesä 2016 sujui Lordin leirissä?

Mr. Lordi: Tuossahan se sujui levyn kansia tehdessä, ja muutama festarikeikkakin tuli soiteltua. Aika tyypillinen kesä siis kaikkineensa bändille.

Soititte keikan Tuskassa, jossa teillä oli mukana myös aika iso produktio. Millaiset tunnelmat keikasta jäivät?

Mr. Lordi: No, siitähän jäi todella hyvät fiilikset. Idea keikkaan saatiin jo viime vuoden kesällä, kun lainasin lemmikkikäärmettäni Alice Cooperille. Meillä ei kuitenkaan ole Tuskasta kauhean hyviä muistoja: kun vuonna 2003 käytiin siellä soittamassa, vastaanotto oli todella hämmentynyt ja jopa aggressiivinen. Nyt 13 vuotta myöhemmin meininki oli kuitenkin katossa, mikä kyllä yllätti todella positiivisesti. Ihmiset tuntuivat todella nauttivan keikasta, ja meininki yleisössä oli kohdillaan!

Tuskan keikallahan juhlistettiin ”The Arockalypse” -albumia ja koko lavashow oli sitten sijoitettu sille aikakaudelle.

Uusi albuminne ”Theaterror vs. Demonarch” julkaistaan syyskuun 16. päivä, ja albumin toinen puolisko on ensimmäistä kertaa bändin historiassa konseptialbumi. Mistä idea moiseen alun perin tuli?

Lordi Theaterror vs Demorarely 2016Mr. Lordi: Jotkin tahot ovat kyselleet konseptialbumin perään tässä vuosien varrella, mutta me olemme aina olleet vähän sitä mieltä, että turha sitä hyväksi havaittua kaavaa on lähteä muuttamaan. Mutta nyt sitten päätimme kuitenkin kokeilla konseptialbumin tekoa, vaikkakin vain puolen levyn verran, kun meillä kuitenkin on miltei puolissa teksteistä jonkinlainen kauhutarina. Mitä tulee musiikilliseen puoleen, niin meillä on sellainen positiivinen ongelma, että meillä on jokaista levylle tullutta biisiä kohden 5-6 hyllytettyä, joten materiaalista ei niin sanotusti ole pulaa. Yleensä kirjoitamme albumia varten noin 30 kappaletta, joista sitten valitaan lopulta albumille päätyvät biisit. Alkuaikoina joitain biisejä jouduttiin myös jättämään pois ihan teknisten ongelmien takia, koska meidän ex-rumpali Kidalta (kaikki kunnia hänelle) ei tuplabasaripaukuttelu oikein luonnistunut. Toinen syy biisien hyllytykseen on ollut se, mitä me olemme aina hokeneet: “Eihän AC/DC:kään voi lähteä tekemään diskoa.” On aika hauskaa, kun porukka on kysellyt, miksi meidän piti lähteä tekemään jotain uutta, mutta totuus on, että olen oikeasti jo 20 vuotta tehnyt sellaisia biisejä. Tällainen raskaampikin puoli Lordia on aina ollut olemassa, mutta sitä ei vain ole uskallettu tuoda liikaa esille. Olemme ilmeisesti vieläkin aika nyhveröitä, koska emme uskaltaneet tehdä kuin puolesta albumista konseptia. Ehkä paras kuvaus tästä albumista olisi, että siinä on kaksi EP:tä samassa paketissa.

Kahdella aikaisemmalla albumillamme olemme jo hieman kosiskelleet tuota modernimpaa metallisoundia, josta osa on tykännyt ja osa taas valittanut bändin muuttuvan liikaa. Tällä kertaa päädyimme sitten lopputulokseen, että tehdään puolikas levyä klassisemmalla otteella ja toinen puolikas modernimman metallin ehdoilla.

Konseptialbumin tekeminen osottautui lopulta huomattavasti haasteellisemmaksi, kuin oletin sen olevan. Siinä sai ihan kättelyssä unohtaa kaikki vanhat biisien valintametodit, koska konseptialbumissa tarina ja sen eteenpäin vienti ovat niitä tärkeitä juttuja eikä niinkään kertosäe tai hyvä riffi. Se pisti siis koko paletin aika lailla uusiksi ja oli totta kai myös opettavainen prosessi.

Oliko tästä albumista tarkoitusta tehdä tavallaan se jakava albumi niin, että toinen puolisko on raskaampaa tavaraa ja toinen kevyempää, ja sitten päätetään tulevaisuudessa, kumpaanko suuntaan bändin musiikkia viedään? Voisitko kuvitella Lordin joskus julkaisevan pelkästään metallia sisältävän albumin?

Mr. Lordi: Tavallaan voisin ja tavallaan en. Kyllä me ihan katsomme, mitä jengi tykkää uudesta tyylistä, mutta emme me kuitenkaan genreä rupea vaihtamaan. Kyllä Alice Cooper ja Kiss tulevat aina olemaan mukana musassamme, vaikka tekisimmekin välillä vähän jotain muuta musiikkia. Jos jengi nyt tykkää, antaa se minulle biisinkirjoittajana tulevaisuudessa vapauksia enemmän tehdä vähän tämmöstä ei niin tyypillistä Lordia, mutta kyllä niitä kasarimelodiapainotteisia kolmen minuutin rallatuksia tullaan aina kuulemaan, sillä ovat ne kuitenkin lähinnä mun sydäntä.

Lordia fanittava arvostelijamme kertoi minulle, että tuolla levyn ensimmäisellä puoliskolla on aika vahvasti Alice Cooper -vaikutteita. Hän totesi myös, että ”Race you Fist and Yell” -albumi olisi jotenkin kuuluvissa tuon alkupuoliskon soundista. Voitko itse samaistua tähän ajatusmaailmaan?

Mr. Lordi: Mielenkiintoista. Itse en kyllä ehkä sanoisi niin, koska kuitenkin ”Hey Stoopid”, ”Constrictor” ja ”Trash” ovat lähimpänä omaa sydäntäni Alicen tuotannosta. Kyllähän minä siitäkin levystä tykkään mutta en kyllä sitä oikein tässä kuule. Emmekä me muutenkaan koskaan yritetä tietoisesti plagioida mitään levyä musiikkia tehdessämme, korkeintaan soundireferenssinä voimme joitain levyjä käyttää ja esimerkiksi Alicen ”Hey Stoopidia” tai ”Trashia” olemme käyttäneetkin. Tällä uudella levyllä ei kyllä tarvittu minkäänlaista referenssiä soundeille. Vaikka sekä alkupuoliskolla että konseptipuolella oli ihan omat soundinsa, niin kyllä tuottaja osasi hoitaa ne ilman mitään esimerkkiä.

Nino Laurenne, joka tuotti myös ”Deadache”-albumin,  vastasi levyn tuotannosta. Millainen rooli Ninolla oli albumia nauhoitettaessa?

Mr. Lordi: Nino on muidenkin suomalaisten tapaan niitä tuottajia, jotka eivät hirveästi puutu biisien sovituksiin ja sisältöön tai rakenteeseen. Nino kuuluu siihen kategoriaan, joka arvostaa – muusikkona itsekin – bändin omaa näkemystä. Totta kai hänkin antaa kommenttia etenkin kitaroiden osalta, kun hänkin on kuitenkin eräänlainen kitarasankari. Michael Wagener on sitten taas ihan toinen ääripää: hän esimerkiksi haluaa olla mukana jo ihan alkutuotannosta asti. Hän tulee ihan treenikselle ikään kuin kuudenneksi jäseneksi seuraamaan  meininkiä ja puuttuu joka instrumenttiin kerrallaan. Hän kyseenalaistaa lähes kaiken ihan yksittäisistä soinnuista ja oktaaveista lähtien. Tämä on loppujen lopuksi hyvä asia, mutta hyvin erilainen tapa lähestyä levyn nauhoittamista. Totta kai on olemassa ihmisiä, joille tämä toimintamalli ei käy, mutta ainakaan meidän kanssa siinä ei ole ollut mitään ongelmaa. Ei Michael kuitenkaan sellainen jätkä ole, joka alkaa valittaa, jos bändi ei ole ihan samaa mieltä hänen kanssaan; hän vain kyseenalaistaa asioita. Nino enemmänkin toimii ikään kuin filtterinä sen valmiin tuotoksen ja bändin välillä.

Kun sinä olet aika suuri KISS-fani, niin mitäs mieltä olet tämmöisestä ajatuksesta, että Kiss jatkaisi joskus ilman yhtään alkuperäistä jäsentä? Tätähän on jopa haastatteluissa Kissin jätkiltäkin kysytty.

Mr. Lordi: Minullehan Kiss on yhtä kuin Gene Simmons, ja jollekin toiselle se taas on Paul Stanley; tai yhtä lailla se voi myös olla Ace Frehley, joka nyt ei kyllä enää pitkään aikaan ole bändissä soittanut ja oli välissäkin pois. Mutta se, että sieltä ottaisi vielä loputkin alkuperäiset jäsenet pois, olisi kyllä hyvin vaikea ajatus. Vaikka biisit olisivatkin niitä samoja tuttuja, niitä esittäisivätkin jotkut eri kaverit ja bändiä kutsuttaisiin Kissiksi. Ehdoton ei siis vastaukseksi.

Oletko nähnyt videon, jossa Wacken Open Airissa Dio esiintyi hologrammina? Miltäs kuulostaisi ajatus nähdä KISS lavalla hologrammien muodossa?

Mr. Lordi: Ei ole kyllä oma juttu se.  Kyllä minua häiritsisi se, että ne ovat hologrammeja eivätkä oikeasti lavalla.

Kiitos ajastasi ja onnea vielä uuden levyn johdosta. Haluatko vielä lopuksi sanoa jotain Kaaoszinen lukijoille?

Mr. Lordi: Ei kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä ja lisää paskaa housuun. Pitää kyllä nyt vakavasti vielä sanoa suomalaisille faneille, joita on semmoinen aika pieni mutta lojaali porukka, että olen itsekin ollut samassa tilanteessa 25 vuotta sitten kylän ainoana Kiss-fanina. Se ei ole helppoa. Varmasti etenkin vähän pienemmissä kaupungeissa asuvilla faneilla on ollut vaikeita valintoja sen kanssa, fanittaako julkisesti, koska siitä helposti seuraa itseaiheutettua erakoitumista etenkin nuorten keskuudessa, mikä on surullista sinänsä. Nostan teille isosti hattua!

https://www.facebook.com/LordiOfficial/

Haastattelu: Arto Mäenpää

Luetuimmat

Uusimmat