Kalliosalin henkiin herätys – Egotrippi ja Trees esiintyivät jylhässä Punkaharjun luolastossa

Kuva: Jussi Silvennoinen

Ajatus konserteista luonnon kauniissa Punkaharjussa sijaitsevassa 30 metrisessä luolastossa on kiehtova. Kultaisena 80-lukuna louhittu konserttisali on jylhännäköinen ilmestys, jonne on rakennettu tanssilattia ja puolikaaren muotoinen parvi. Olo oli kuin amfiteatterissa, paitsi ettei nyt oltu ulkona eikä paikalle oltu tultu katsomaan näytelmiä tai gladiaattoritaisteluja.

Luolaston sisäänpääsy avattiin puoliyhdeksältä ja Trees aloitti esiintymisensä yhdeksän maissa. Savonlinnalaisyhtyeen aloittaessa soittonsa ihmisiä ei ollut vielä paljon, mutta oli salissa varmaan jo satakunta ihmistä. Olin etukäteen tutustunut yhtyeen tuotantoon ja huomasin sen käsittävän vain yhden EP:n verran musiikkia. Ennen keikkapaikalle saapumista mietinkin minkähän mittaisen esityksen yhtye pitää. Onneksi esitys ei kuitenkaan ollut lyhyt.

Trees, kuva: Jussi Silvennoinen

Saimaafolkia soittava yhtye aloitti keikkansa rauhallisella ja melankolisella musiikillaan. Triona esiintynyt yhtye esiintyi itsevarmasti suurella lavalla ja yhtyeen vokalisti-kitaristi Santeri Vänttinen hoiti yhtyeen ja kappaleiden esittelyt. Kappaleiden aikana lavan takana oleviin graniittiseiniin heijastettiin erivärisiä valoja, jotka sointuivat upeasti kallion tekstuuriin.

Esiintymisen aikana Trees soitti myös uudempaa musiikkia syksyllä julkaistavalta levyltään. Muutama uusista kappaleista oli jopa pirteän oloisia, mutta ei kuitenkaan niin pirteitä etteikö niitä olisi tunnistanut Treesin käsialaksi. Yhtyeen musiikki on pääsääntöisesti kevyttä rockia, jota kuunnellessa ajatukset lipuvat vääjäämättä Saimaalle. Treesin musiikki sopii mainiosti kesällä tunnelmoitavaksi – ja miksei talvellakin.

Trees, kuva: Jussi Silvennoinen

Olin etukäteen miettinyt myös miltä konsertit mahtavat kuulostaa isossa kalliosalissa. Treesin keikan aikana sain huokaista helpotuksesta, kun huomasin ääniteknikkojen osaavansa työnsä erinomaisesti. Treesin soundi soi kirkkaasti ja selkeästi eikä jättänyt toivomisen varaa. Yhtye soitti noin kolmenvartin verran, jonka jälkeen alkoi Egotrippin odottaminen.

Minun täytyy tunnustaa, etten ole useaan vuoteen kuunnellut Egotrippiä enkä ole yhtyeen uudemmasta tuotannostakaan perillä. Olin ennen keikkaa hieman varautunut, sillä en ollut aivan varma millaisen shown Egotrippi tulisi tarjoamaan. Tämän epäilys oli kuitenkin turha ja se tuli hyvin pian selväksi. Ajanhammas ei ole päässyt nakertamaan 25-vuotista uraansa juhlistavaa yhtyettä.

Egotripin aloittaessa esiintymisensä 11 maissa oli konserttisaliin kertynyt vihdoin runsaasti yleisöä. Konsertti lähti liikkeelle reippaasti ja yleisö vaikutti olevan mukana heti alusta alkaen. Ihmisiä valui saliin luonnollisesti lisää konsertin aikana ja ilmapiiri muuttui entistä lämpimäksi. Tämän noteerasi myös yhtyeen vokalisti-kosketinsoittaja Mikki Kauste, joka totesi että yleisö oli tuonut mukanaan lämmön. Egotripin yleisö koostui pitkälti keski-ikäisestä, joihin tuntui uppoavan etenkin yhtyeen vanhempi tuotanto. Nautin kyllä itsekin vanhemmista kappaleista yhtyeen energisesti esittämänä. ”Sininen”, ”Unihiekkaa”, ”Älä koskaan ikinä”, ”Mustat varjot” ja tietenkin ”Matkustaja” herättivät kunnolla nostalgisia tuntemuksia.

Egotrippi, kuva: Jussi Silvennoinen

Luonnollisesti kun Egotrippi esitti useamman hitin peräkkäin, Kalliosali muuttui tanssimereksi, jota oli mukava seurata parvelta. Myös yhteen valoshow:sta pääsi nauttimaan täysivaltaisesti parvelta katsoessa. Tämän jälkeen tunnelmaa rauhoitettiin ”Nämä ajat eivät ole meitä varten” -kappaleella, jonka jälkeen yhtye poistui lavalta encoren ajaksi. Koska Kalliosali on iso eikä lavalta pääse pois yleisön näkemättä, päätti yhtye jäädä kalliosyvennykseen hetkeksi. Oli hauska seurata kun varjot loittonivat, pysähtyivät ja pian yhtye palasikin yleisön luo. Encoren aikana Egotrippi esitti vielä kolme kappaletta päättäen illan ”Gloriaan”.

Kokonaisuudessaan Treesin ja Egotripin avaama Kalliosali-ilta oli onnistunut. Paljon komeampia puitteita on vaikea keksiä keikoille (ehkä Olavinlinna voisi kyetä kilpailemaan tämän rinnalla). Kalliosali oli suorastaan juhlallinen miljöö, jota valaisivat kauniisti kellertävät valot. Vessoja, istumapaikkoja ja baareja tuntui olevan riittävästi. Erityiskiitos on annettava myös jämäköille järjestyksenvalvojille, jotka varmistivat säntillisesti, että parvella istuvat pystyivät seuraamaan konsertteja ilman, että parven kaide olisi muurautunut ihmisistä. Luola Events teki mainion debyytti-iltansa, joka saa toivon mukaan jatkossakin haalittua yhtä runsaasti yleisöä.

Egotrippi, kuva: Jussi Silvennoinen

Luola Events Facebookissa

Trees Facebookissa

Egotrippi Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentit