Karua metalia vailla punaviinin tahrimaa goottiromantiikkaa – haastattelussa Hooded Menace

Hooded Menace, kuva: Pasi Nevalaita

Vuonna 2007 Joensuussa perustettu Hooded Menace luottaa musiikissaan kahteen peruskulmakiveen, deathiin ja doomiin. Tämän hyväksihavaitun kaavan turvin bändi on julkaissut tähän päivään mennessä viisi albumia, joista uusin, “Ossuarium Silhouettes Unhallowed“, näki päivänvalon noin kuukausi sitten. Lähestyimme bändin kitaristi Lasse Pyykköä sähköpostitse ja kyselimme hieman tulevaisuudensuunnitelmista, ja mitä bändin arkeen kuuluu tällä hetkellä. Tiedustelimme myös, juhlistetaanko bändin debyyttialbumin täyttäessä tänä vuonna kymmenen vuotta?

Morjes! Miten vuosi 2018 on startannut bändin osalta?

Lasse Pyykkö: Moi! Ei valittamista. Uusi levy ilmestyi tammikuussa, ja palaute on ollut todella positiivista. Myös ensimmäinen keikka uuden kokoonpanon kanssa Kuudennella Linjalla Helsingissä on onnistuneesti takana. Tästä on hyvä jatkaa.

Julkaisitte äskettäin studioalbumin, joka kantaa nimeä “Ossuarium Silhouettes Unhallowed“. Levyn nimi suorastaan pyörähtää kielen päällä. Kysynkin tuon nimen merkityksestä ja alkuperästä, mitä nimi siis tarkoittaa?

Lasse Pyykkö: Albumin nimi kuten sanatkin ovat avoimia erilaisille tulkinnoille, niinpä en lähtisi selittelemään niitä. Paljastettakoon kuitenkin, että minulla levyn nimi liittyy the Blind Dead -elokuvien hupullisiin ja uhkaaviin hahmoihin.

Miten kuvailisit uutta levyä lyhyesti niille faneille, jotka eivät ole sitä vielä kuulleet?

Lasse Pyykkö: Teeskentelemätöntä, melodista ja karua death/doomia ilman juustoista ja vaivaannuttavaa,  punaviinin tahrimaa goottiromantiikkaa.

Edellisestä ”Darkness Drips Forth” -levystä on kulunut hieman yli kaksi vuotta. Miten pitkään yleensä kestää albumin julkaisun jälkeen, että uutta materiaalia alkaa syntyä? Vai onko prosessi jatkuva?

Lasse Pyykkö: Yleensä alan säveltää uutta levyä vasta, kun tiedän sen olevan ajankohtaista. En siis sävellä koko ajan. Mielestäni tauot tekevät hyvää, koska sinä aikana kirjoittamiseen tulee lähes pakottava tarve, ja tämä valloilleen päästetty vimma kuuluu yleensä myös uudessa materiaalissa. Se ei ole pakotetun ja väsyneen kuuloista.

Millainen luomisprosessi ”Ossuarium Silhouettes Unhallowedin” taustalta löytyy? Kauanko levyn kirjottaminen kesti, ja oliko nauhoitusprosessi bändille tyypillinen? Vaihteleeko se levyittäin?

Lasse Pyykkö: En nyt muista tarkkaan, mutta olisikohan kirjoittaminen kestänyt noin puoli vuotta.  Mitään kiirettä ei pidetty. Itse äänittämisessä ei ollut mitään erityisen poikkeavaa entiseen nähden, mutta uusi juttu kuviossa oli Jaime Gomez Arellano (Paradise Lost, Cathedral, Ghost), joka miksasi ja masteroi levyn Orgone-studiollaan Englannissa.

Millaisia teemoja levyltä löytyy sanoituksellisesti ja minkälaiset asiat inspiroivat kirjoittamaan sanoituksia?

Lasse Pyykkö: Kuten mainittua jättäisin sanoitusten tulkinnan kuulijalle, mutta tokihan vanhat kauhuelokuvat toimivat edelleen ainakin osittain inspiraation lähteenä. Tarkoitus ei ollut kuitenkaan kertoa jonkun filmin tarina vaan lähinnä hakea eräänlainen alkusysäys tekstin tekemiseen ja jatkaa siitä kohti jotain omaa juttua. Lyriikat ovat tajunnanvirtaista, synkeää fiilistelyä, eivät niinkään tarinoita kuten bändin varhaisemmilla albumeilla.

Levyn kansitaide on hyvin tyylikäs. Kuka on vastuussa kyseisestä kuvasta?

Lasse Pyykkö: Adam Burke. Ollaan erittäin tyytyväisiä kansikuvaan, joka sopii levyn tunnelmaan erinomaisesti.

Levy on ollut ulkona muutamia viikkoja. Millaista palautetta olette saaneet levystä faneilta ja/tai kriitikoilta yleisesti ottaen? Onko kritiikki sellainen asia, johon kiinnitätte huomiota?

Lasse Pyykkö: Palaute, niin faneilta kuin kriitikoiltakin, on ollut todella positiivista – oikeastaan yllättävänkin positiivista, vaikka oli meillä itsellämmekin sellainen kutina, että nyt onnistuttiin tosi hyvin. Varmasti jokainen bändi/artisti, väittivätpä mitä hyvänsä,  kiinnittää huomiota kritiikkiin. Onhan se mahtavaa, jos porukka tykkää. Toki tässä on tarkoitus ensisijaisesti tehdä sellaista musiikkia, jota itse haluaisi kuulla. Jos olisimme esimerkiksi vain miettineet, mitä ihmiset ajattelevat, emme olisi edes uskaltaneet vaihtaa laulajaa. Meillä oli kuitenkin vahva tunne, että Harri on oikea tyyppi mikin varteen, ja siihen päätökseen on kuulijoiden vain sopeuduttava. Nyt, kun albumi on ulkona, on palaute ollut uuden vokalistinkin suhteen tosi hyvää. Ei kukaan usko tekemisiisi, jos et usko niihin itsekään.

Mitä suunnitelmia bändillä on levyn julkaisun lisäksi vuodelle 2018? Keikkailua, mutta onko muuta erityistä?

Lasse Pyykkö: Joo, joitain keikkoja ja toivottavasti Euroopan-kiertue kesällä sekä – yllätys, yllätys – yksi uusi split-julkaisu on suunnitelmissa. Katsotaan nyt, miten sen kanssa käy. Melko kova juttu se tulee olemaan, jos ja kun vain tapahtuu.

Tänä vuonna ensimmäisen levynne, ”Fulfill the Cursen”, julkaisusta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta. Onko sen kunniaksi luvassa jotain spesiaalia keikkaa tai vastaavaa? Kiinnostavatko tällaiset ”juhlakonseptit” lainkaan?

Lasse Pyykkö: Kyllä tällaiset juhlakonseptit kiinnostavat etenkin, kun sellaisia ei ole aikaisemmin päässyt tekemään. ”Fulfill the Cursea“ juhlistetaan soittamalla debyyttialbumi kokonaisuudessaan Hollannin Roadburnissa ja Kill-Town Death Festissä Tanskassa ja kenties muuallakin. Odotamme näitä spesiaali-settejä kovinkin innoissamme. Ekan levyn biisejä on jotenkin erityisen hauska soittaa muutenkin.

Kiitoksia haastattelusta ja hyvää jatkoa koko bändille! Haluatko sanoa  jotain tätä haastattelua lukeville faneille, sana on vapaa!

Lasse Pyykkö: Kiitos haastiksesta ja hyvät jatkot sinnekin! Ostakaa uusi levymme ja tulkaa keikoille, jos satutte olemaan hoodeilla.

Kommentit