Kipua, tunteita ja kauneutta – Godspeed You! Black Emperor Circuksella

Godspeed! You Black Emperor

Kanadalainen post rock-pioneeri Godspeed You! Black Emperor saapui huhtikuun alkuvaiheilla kolmannelle Suomen keikalleen viime vuoden syksyllä julkaistun ”Luciferian Towers”-levyn myötä. Runsaasti kansoitetussa Circuksessa lämppärinä nähtiin kotimainen Pekko Käppi & K:H:H:L.

Pekko Käppi on ollut minulle muusikkona jonkinasteinen myytti, sillä olen siellä sun täällä törmäillyt hänen nimeensä, mutten ole koskaan kuunnellut kappaleen kappaletta hänen tuotannostaan. Kun sain tietää Suomen kenties ainoan sähköjouhikkovirtuoosin saapuvan lämmittelemään Kanadan vieraita, päätin jatkaa tätä tietämättömyyden linjaa. En halunnut kuunnella ennakkoon yhtäkään kappaletta, vaan halusin kokemukseni olevan puhtaasti uusi.

Ehkä minun pitäisi tulevaisuudessakin tavoitella vastaavanlaiseen suhtautumiseen, sillä Käppi oli illan suurimpia yllätyksiä, eikä setin jälkeen tullut ihmeteltyä sekuntiakaan, miksi juuri hänet ja bändinsä valittiin avaamaan iltaa. Jossain psykedeelisen aavikkobluesin ja kansanmusiikin sfääreissä leijuttiin, ja Käpin ja hänen bändinsä luoma äänimaailma oli vähintäänkin mielenkiintoa herättävä. Osittain se toi mieleen Ghostia muutama vuosi sitten lämpänneen Dead Soulin jykevien, mutta kylmän kolkkojen biittien myötä, mutta vahvoilla folkviboilla. Kaikin puolin keikka jätti haluamaan lisää, mutta taidan olla kuuntelematta levyltä – tämä freesi kokemus oli niin hieno ja erilainen, etten lähtisi sitä mitenkään karsimaan.

Illan pääesiintyjäkään ei itselleni maailman tutuin ole, mutta viime vuonna julkaistu ”Luciferian Towers”-levy on nostanut mielenkiintoani bändin suhteen. Postrock-bändit luovat musiikkinsa verkkaisten ja viipyilevien crescendojen kautta, mutta GY!BE tuntuu vievän tämän äärimmäisyyksiin. Tämän musiikin suurin elementti onkin musiikin maalaileva audiovisuaalisuus, ja siinä mielessä GY!BE on alansa parhaita, sillä bändi ei musiikillaan kiirettä pidä. Tätä saatiin todistaa peräti kaksi tuntia kestäneen setin aikana, jolla kuultiin hulppeat kuusi ”rallia” sekä bändin livesetin vakkari-intro ”Hope Drone” ja outrona toiminut ”String Loop Manufactured During Downpour”.

Mikäli iltaan olisi mitään entuudestaan tietämättä mennyt, olisi koko homma saattanut olla astetta puuduttavampi kokemus. Heti ”Hope Drone”-intron aikana tehtiin selväksi, että tänne ei juuri tultu revittelemään bändin seitsemän jäsenen yksitellen noustessa lavalle liittymään osaksi vellovaa äänimassaa. Ensimmäisenä varsinaisena kappaleena soitetun ”Bosses Hang”-kokonaisuuden jälkeen bändin setistä olikin kulunut jo yli puoli tuntia. Keikan alku koostuikin ”Luciferian Towers”-levystä, mutta hieman erilaisessa järjestyksessä soitettuna, sillä ensin bändi soitti kolmiosaiset kokonaisuudet – edellämainittu ”Bosses Hang” sekä ”Anthem for No State” – jonka jälkeen kuultiin ”Fam/Famine” ja viimeiseksi levyn avaava ”Undoing a Luciferian Towers”. Vaikka levy onkin bändin mitalla varsin lyhyt – vaivaiset 43 minuuttia ja risat – bändi eteni levyn läpi rauhassa, mittaa kertyen noin tunnin verran. Tai siltä se ainakin tuntui, sillä valitettavasti tämä osuus keikasta oli ajoittain hieman puuduttava – ymmärrän nyt melko hyvin, miksi levy ei ole saanut bändin faneilta samaa kehun määrää kuin bändin aiemmat julkaisut.

Keikan paras osuus alkoikin toisen tunnin aikana, jolloin päästiin kuulemaan bändiltä muuta materiaalia. Suurta kappalemäärää ei bändin keikoilta voi juuri odottaakaan, joten muita varsinaisia kappaleita nauhalta soitetun ”String Loop Manufactured During Downpour”-outron lisäksi päästiin kuulemaan vain kaksi. ”Varmojen hittien” suuntaan bändi ei kuitenkaan kulkenut, sillä bändin suosituimmat ”F#A#∞”- ja ”Lift Your Skinny Fists Like Antennas to Heaven”-levyt jäivät tässä huomioimatta ensimmäisenä mainitun (vinyyliversion) outron lisäksi. Tämän sijaan yleisö pääsi kuulemaan bändin ainoan EP:n ”Slow Riot for New Zero Kanada” kokonaisuudessaan, jonka Rate Your Music-sivusto on äänestänyt kaikkein aikojen parhaaksi EP:ksi. Jo huikea ”Moya” riittäisi, mutta viimeisenä soitettu ”Blaise Bayley Finnegan III” sinetöi illan komeasti. Kappaleen aikana nauhalta kuuluneet jorinat katu-vox populin toimesta korostavat hienosti kappaleen hitaasti nousevaa dramaattisuutta. Kappaleen lopuksi yhtyeen jäsenet laskivat kukin yksitellen soittimensa, jättäen efektiluupin soimaan taustalle, joita bändi palasi hitaasti karsimaan pois.

Musiikillisesti keikka oli siis vaihteleva kokemus – ajoittain loistava, ajoittain puuduttava. Entäpä se visuaalinen osuus? Tässä vaiheessa oma lyhyenläntäisyyteni iski vastaan, sillä suurin osa näkökentästäni koostui muun yleisön selistä ja niskavilloista. Circusin yläparvi ei tänä iltana ollut käytössä, sillä bändi heijasti sieltä lavalle neljällä oikein komealla vanhalla filmiprojektorilla visuaalista antia, joka koostui pääosin ”Luciferian Towers”-levyn teemaisesta kaupunkikuvastosta.

Keikalle ei valitettavasti löytynyt kuvaajaa, mutta ainakaan kuvapitistä olisi kuitenkaan tuskin kovin mielenkiintoista materiaalia saanutkaan. Kauempaa katseltuna lavakokonaisuus oli ajoittain komeimpia hetkeen, ja tämän jakaminen parin soittajan kokoisiin palasiin karsisi hienoutta melkoisesti. Aluksi tyydyin kuitenkin lähinnä fiilistelemään silmät kiinni, sillä niskaviltavyöhykkeiden seassa oli liikaa ärsykkeitä, mutta keskivaiheilla onnistuin kuitenkin päästämään irti. Lähinnä jäin kiroamaan pituuttani, mutta etenkin keikan loppua kohden toinen asia alkoi vaivaamaan astetta kivuliaammin, sillä parin tunnin seisoskelu alkoi ottamaan kehooni pahasti: paikkani eivät ole tainneet koskaan olla näin kipeänä keikan jälkeen, enkä tehnyt muuta kuin seisoin samalla spotilla. Tässä mielessä keikka olisi voinut sijoittua vaikka Savoy-teatteriin, sillä tuolit olisivat olleet aivan helvetin kova sana.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli palkitseva ja tunteellinen, aivan kuten GY!BE:n musiikilta voisikin odottaa. Nillittämistä löytyisi tuolien puutteesta, mutta tällekin löytyisi varmaan vastustajansa. Saavuin paikalle odottaen jotain parin vuoden takaisen Sunn O)))-keikan kaltaista kokemusta, mutta illan myötä päätin kuitenkin ottaa illan omassa arvossaan, enkä kadu sitä yhtään.

Settilista:
1. Hope Drone
2. Bosses Hang part I-III
3. Anthem for No State part I-III
4. Fam/Famine
5. Undoing a Luciferian Towers
6. Moya
7. Blaise Bayley Finnegan III
8. String Loop Manufactured During Downpour

 

Teksti: Thomas Frankton

Kommentit