Klassikko: Iron Maiden – Powerslave (1984)

Tänään Kantolan tapahtumapuistossa Hämeenlinnassa esiintyy Iron Maiden – yhtye, joka ei kaipaa esittelyä, sillä se on kaivertanut nimensä historiankirjoihin monilla klassikkoalbumeillaan ja uskomattomilla live-esiintymisillä. Iron Maiden on tähän päivään saakka pitänyt levyjensä ja keikkojensa tason korkealla. Vuodesta 1975 yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut heavy metal -dinosaurus ei yksinkertaisesti suostu vanhenemaan. Lienee turvallista sanoa, että tänäänkin tullaan näkemään keikka, joka hakee vertaistaan. Ennen sitä muistelen yhtä heavy metalin kovimmista klassikkoalbumeista, eli vuonna 1984 julkaistua ”Powerslavea”.

Iron Maiden on minun kohdallani siinä mielessä hauska bändi, että tutustuin siihen sen 2000-luvun tuotannon kautta ja vasta myöhemmin innostuin vanhemmista levyistä. Varsinkin ”Dance of Death” (2003) ja ”A Matter of Life and Death” (2006) ovat lähellä sydäntäni. Muistan ikuisesti, kun kuulin ”Dance of Death” -kappaleen ensimmäistä kertaa ja olin täysin sanaton tuollaisen mestariteoksen edessä. Muistan myös, kuinka karvas pettymys vuonna 2010 julkaistu ”The Final Frontier” oli, vaikka se muutaman loistavan kappaleen sisältääkin.

Ja sitten takaisin niihin klassikoihin. Kaikki tunnetuimmat kappaleet kuulin toki ensimmäisten joukossa kun aloin tarkemmin tutustumaan Iron Maidenin tuotantoon, mutta suuri osa albumeiden sisällöstä jäi pimentoon. Joskus pidin ”Somewhere in Timea” (1986) tylsänä albumina, nyt se on yksi suosikeistani. Oikeastaan olen innostunut vanhasta Iron Maidenista kunnolla vasta kuluneen vuoden aikana. Varsinkin ”The Number of the Beast” (1982), ”Somewhere in Time” ja ”Powerslave” ovat olleet kovassa kuuntelussa.

Ensimmäisiä kertoja kuunnellessani ”Powerslavea” kokonaan olin ihmeissäni, kuinka olin voinut sivuuttaa ja olla huomaamatta niin hienoa musiikkia, jota tämä levy on pullollaan. Olin kuunnellut sen aiemminkin läpi, mutta samoin kuin ”Somewhere in Timen” kohdalla, pidin sitä pääosin tylsänä. Lähinnä tuntuivat uppoavan tunnetuimmat kappaleet ”Aces High”, ”2 Minutes to Midnight” ja ”Powerslave”, jotka ovat edelleen kivenkovia klassikoita. Kyllästyin jopa ”Rime of the Ancient Marineria” kuunnellessani, mitä en voi nykyisin kuin ihmetellä. Sehän on yksi koko heavy metal -genren nerokkaimpia sävellyksiä. Yli 13-minuuttinen kappale loistavine riffeineen ja melodioineen hujahtaa ohi hetkessä. Sanoitukset on kirjoitettu poikkeuksellisen taitavasti jopa Iron Maidenin tasoon nähden. Bruce Dickinsonin laulusuoritus on suorastaan yliluonnollinen, puhumattakaan Dave Murrayn ja Adrian Smithin lead-kitaroinnista, jonka vertaista ei löydy ainakaan tästä maailmasta.

Yliluonnollisista laulusuorituksista puheen ollen, myös ”Flash of the Blade” on yksi parhaita kappaleita, mitä olen koskaan kuullut. Niin yksinkertainen, mutta silti niin mahtava. Varsinkin Dickinsonin täydellinen vokalisointi kertosäkeessä saa ihon kananlihalle joka ikinen kerta.

Aivan täydellinen levy ei tämäkään kuitenkaan ole. Iron Maiden on siitäkin hauska yhtye, että vaikka sillä on loistavia albumeita ja kappaleita vaikka muille jakaa, en ole kuullut heiltä yhtäkään levyä, jonka kaikki kappaleet olisivat levyn yleisen tason mukaisia. Kaikilta levyiltä löytyy vähintään se yksi kappale, joka olisi saanut jäädä pöytälaatikkoon. ”Powerslavella” ”Back in the Village” on muuten ihan ok, mutta kertosäe on todella mielikuvitukseton ja latistaa koko kappaletta. Myös ”The Duellists” ja ”Losfer Words (Big ’Orra)” ovat selvästi albumin muita kappaleita huonompia.

Albumikokonaisuus ei kuitenkaan latistu tai menetä voimaansa. Jos joku asia käy ”Powerslavea” kuunnellessa selväksi niin se, että Iron Maidenin melodia- ja riffivainu ovat omaa luokkaansa. Iron Maidenilla on järkkymätön kyky rakentaa mestarillisia kappalekokonaisuuksia, joita kuunnellaan vielä vuosikymmenten päästä ihmetellen ja ihastellen, eikä tämä taito ole heikennyt vuosien saatossa. Päinvastoin se on kehittynyt ja kulkenut eteenpäin aivan omaa tietään, kuten viime vuonna julkaistu ”The Book of Souls” jälleen todistaa. Sekin sisältää kappaleita, joita kuunnellaan vielä pitkään Iron Maidenin uran päättymisen jälkeen. Toista Iron Maidenin kaltaista ei ole, ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan.

Kappalelista:
1. Aces High
2. 2 Minutes to Midnight
3. Losfers Words (Big ’Orra)
4. Flash of the Blade
5. The Duellists
6. Back in the Village
7. Powerslave
8. Rime of the Ancient Mariner

Iron Maidenin kotisivut
Iron Maiden Finland
Iron Maiden Facebookissa

Kirjoittanut: Jyri Kinnari