Euroviisu-kamaksihan tämä menee. Varoitus Evanescencen ”Synthesis”-levystä on paikallaan. Bändi on toisaalta aina kulkenut hyvin häilyvästi rock- ja metalliskenen rajamailla, joten muutos ei ole niin raju kuin voisi luulla. Levyllä on kyse siitä, että bändin kappaleita on tehty uusiksi syntetisaattorin ja orkesterin kanssa. Kahtena hyvin onnistuneena rikkana rokassa ovat uudet kappaleet ”Hi-Lo” ja ”Imperfection”.

Uudet kappaleet ovat selvästi tunnistettavissa Evanescenceksi ja osoittavat, että bändi ei ole karkoittanut perusolemustaan mihinkään. ”Hi-Lo” uhkaa hajota osasten sovitteluun mutta pysyy lopulta kasassa. ”Imperfection” on puolestaan erinomainen, vakaasti etenevä kappale, jossa suuret, synkkänä palavat tunteet kohtaavat suureellisen sovituksen jalkojen pysyessä silti sen verran maassa, että kokonaisuus pysyy hallittuna.

Lopputulos on kokonaisuutena kaunista kuultavaa, jossa orkesterisovitukset loksahtavat pääpiirteissään aivan erinomaisesti linjaan Amy Leen laulun kanssa. Ainoastaan paikoitellen lauluäänen, koneiden ja orkesterin synteesi tuntuu tekemällä tehdyltä. Selkeässä pääroolissa on Leen ääni, ja esimerkiksi Lindsey Stirlingin viululle olisi kappaleessa ”Hi-Lo” toivonut vielä vähän merkittävämpää osaa. Ei silti, etteikö Leen äänen varaan olisi varaa rakentaa hyvinkin paljon: Ääni on vahva, löytyy taitoa, eikä Lee mitenkään välttele lipsahtamista sumeilematta aika ajoin melodramaattisen puolelle. Hieno laulaja.

Evanescencen tapa romantisoida teiniangstia on yksinkertaisuudessaan hyvin helposti lähestyttävää ja uskoisin, että useimmat tunnistavat sanoituksista ja tunnelmista jotain omakohtaista. Bändin tunnetuimpiin kuuluvista kappaleista ”My Immortal” ja ”Bring Me to Life” on onnistuttu tekemään alkuperäisiä versioita kunnioittavia versioita – oikeastaan jopa alkuperäisiä paremmin. Myös ”Lacrymosa” on tulkittu ja toteutettu vaikuttavan teatraalisena nostatteluna.

Lihallisen, paljaan tunteikkuuden, klassisen orkestraation ja konemusiikin yhdistelmä tekee levystä ensi alkuun tutuista ja ajattomista teemoista huolimatta hiukan hankalasti sisäistettävän. Sen maailmaan sukeltaminen vaatii muutaman yrityksen, mutta lopulta sieltä löytyy hyvin kiinnostava levyllinen musiikkia.

Jos ”Synthesis” toimii suuntaviittana bändin jatkolle, eikä se ole vain syrjähyppy, niin vaihtoehtoisia polkuja on nähdäkseni kaksi: joko mennään sisällöstä tyhjennetyn euroviisu-humpan tai taidemusiikin suuntaan. Toivon kovasti jälkimmäistä.

8/10

Kappalelistaus:
1. Overture
2. Never Go Back
3. Hi-Lo
4. My Heart Is Broken
5. Lacrymosa
6. The End of the Dream
7. Bring Me to Life
8. Unraveling (Interlude)
9. Imaginary
10. Secret Door
11. Lithium
12. Lost in Paradise
13. Your Star
14. My Immortal
15. The In-Between (Piano Solo)
16. Imperfection

Kirjoittaja: Pasi Huttunen