Kuolevainen – Kapina

Kirjoittanut Daniel "Thaumiel Nerub" Neffling - 23.9.2016

Levyn ensisoinnut tuovat mieleen yhden ehkä tunnetuimmista yhden miehen black metal -yhtyeistä, Burzumin, ja varsinkin sen keskivanhan tuotannon, jossa musiikki ei ollut niin nopeaa perinteistä eikä nykyajan pakanallista instrumentaalia. Vertaus on osuva siksikin, että Kuolevaisen takana on vain yksi mies, Anssi Söderena. Tosin alun jälkeen yhteneväisyydet Burzumiin katkeavatkin, mutta levy ei siitä huonone.Jo kansikuva kertoo, että levyllä liikutaan viikinkiteemoissa – tässä tapauksessa tarinan muodossa. ”Kapinaan”-kappaleessa onkin soturimainen kuoro, joka pehmentää ja muuttaa äänimaisemaa temaattisesti, vaikka kyse onkin melko tavanomaisesta black metalista. Anssin ääni toimii hyvin sekä rää’yttynä että laulettuna, ja kappaleiden kokonaisuus on hyvin toteutettu. Rauhalliset miltei akustiset osuudet, hitaat metalliriffit ja tuplabasaritykitys soljuvat nätisti yhteen. Levyn toinen kappale ”Voiton yö” alkaa lähes saman kuuloisesti kuin nimikkobiisi ”Kapinaan”, mutta ottaa kuitenkin pian askeleita hieman eri suuntaan ollen omanlaisensa kappale.

”Mietteitä pimeässä” on monologi sekä esipuhe seuraavalle kappaleelle, jossa kertoja kertoo, miten hänen kylänsä väki joutui nousemaan kapinaan muutoksen edessä. ”Ei tänne kukaan jää” sopii hienosti heti tämän perään. Kappaleen loppupuolella on mukavan kuuloinen rallittelukohta, joka vie rauhalliseen ja sankarilliseen lopetukseen. ”Vihollisen porteilla” taas alkaa kaksiosaisella monologilla, joka jatkaa levyn tarinaa eteenpäin. Kapina muuttuu täysiveriseksi taisteluksi, ja musiikki pysyy hyvin mukana tässä tunnelmassa.

”Vereen ajettu maa” alkaa tuskaisin korahduksin ja rauhallisin äänimaisemin, minkä päälle monologi vie jälleen kerran tarinaa eteenpäin, tällä kertaa traagiseen suuntaan. ”Maille kaukaisille” päättää levyn ja vie tarinan tunnelmallisesti päätökseen.

Kuolevainen sanoo saatekirjeessään, että levy on tehty lähes nollaosaamisella, mutta hän on kuitenkin siitä sen verran ylpeä, että on lähettänyt sen meille Kaaoszineen arvosteltavaksi. Jos minulta kysytään, niin ylpeä saakin olla, sillä levy on oikein hyvä, varsinkin tunnelmaltaan. Jos amatöörimäisyyttä levystä sattuisikin löytämään, niin black metalissa se ei haittaa, vaan sehän oli genren alkuaikoina vähän ideanakin! Koska levy kertoo kappaleillaan tarinaa, irrallisena kuunneltuna moni kappale ei välttämättä toimi monologien takia. Vaikka ne ovatkin kontekstissa hyviä, ne eivät ole niin loistavia, että välttämättä ovat kuuntelunautintoa nostava tekijä. Siltikin Kuolevaisessa toteutus ja asenne ratkaisevat, eikä soittotaitokaan ole mitenkään huonoa. Tästä syystä levy on vuoden 2016 suosikkejani genren sisällä.

8/10

Kappalelista:

  1. Kapinaan
  2. Voiton yö
  3. Mietteitä pimeässä
  4. Ei tänne kukaan jää
  5. Vihollinen porteilla
  6. Vereen ajettu maa
  7. Maille kaukaisille

Luetuimmat

Uusimmat