Kuolonjuhlaa Helsingin yössä: Re-Armed, Devenial Verdict, Nuclear Omnicide ja Anthropocene Lepakkomiehessä
Death ja thrash metalin ystäville oli syyskuisena perjantai-iltana luvassa takuuvarmaa tykitystä Helsingin Lepakkomiehessä, kun kuolonmetallin nousevat nimet Re-Armed ja Devenial Verdict juhlistivat tuoreita julkaisujaan yhdessä thrash-pumppu Nuclear Omniciden ja yhdysvaltalaisen Anthropocenen kanssa. Allekirjoittanut oli jo aikaisemmin todennut illan bändit hyväksi, joten päätin mennä paikalle tutustumaan niiden antiin perusteellisemmin. Valitettavasti en onnistunut ikuistamaan iltaa valokuvin, mutta sanat kuvailkoot tunnelmia senkin edestä.
Illan avannut, vuonna 2014 perustettu Anthropocene tarjoili heti alkuun kenties illan brutaaleinta antia raa’alla äärimetallillaan, josta löytyi elementtejä aina grindaavasta death metalista nihilistiseen black/thrashiin. Jo keikan aloittanut tuoreen ”Bitter Beginnings” -EP:n avausraita ”Stagnant Seas” antoi hyvän kokonaiskuvan yhtyeen musiikista: pääosin pariminuuttiset raivonpurkaukset on höystetty lukuisilla yksityiskohdilla ja erilaisilla dynamiikoilla, jotka kilpailevat keskenään kuulijan huomiosta muodostaen samalla täyteläisen kokonaisuuden. Hyvissä tunnelmissa alkaneen keikan isoimmaksi kompastuskiveksi koitui bändin ja suhteellisen harvan mutta sitäkin ilmeettömämmän yleisön arkaluontoinen vuorovaikutus, ja mukavuusalueensa ulkopuolella ollut yhtye perääntyikin progressiivisesti setin lähestyessä loppuaan. Näen tässä soitannallisesti varsin pätevässä bändissä kuitenkin valtavasti potentiaalia, kunhan musiikissa kuultu verenhimo ja itsevarmuus välittyvät myös esiintymiseen. Keikan päätti peräti seitsemänminuuttinen ”Tectonic” hieman puuroutuneilla soundeillaan, ja Anthropocene poistui lavalta aplodien saattelemana yleisöä noteerattuaan.
Seuraavana vuorossa oli kirkkonummelaisen Nuclear Omniciden death metalia ja punkia suoltavaa thrashia, jota oli kokoontunut kuuntelemaan mittava määrä faneja – eturivin innokkaimmat hoputtivat luonnollisesti bändiä aloittamaan jo ennen aikojaan. Yleisö oli totta tosiaan odottanut yhtyeen esiintymistä, sillä jo aloitusriffi sai aikaan varsinaisen hevilettien hyökyaallon, eikä tunnelma juuri laskenut muutamaa lievästi venynyttä välispiikkiä lukuunottamatta. Myös mosh pitit olivat räjähtämäisillään moneen otteeseen noin 40 minuuttia kestäneen keikan aikana, mutteivät oikein ottaneet tulta alleen koko iltana. Nuclear Omnicide osoitti jälleen olevansa hyvässä vedossa rymistellen kappalemateriaalinsa läpi kypsän uhoavalla asenteella ja pitäen yleisön kosiskelun sekä lavalta hyppelyn hyvän maun rajoissa. Vanhempien kappaleiden, kuten ”The Presence of Evil” -debyyttiabumilta löytyvän ”Biotechin” lisäksi keikalla kuultiin myös muutama uusi biisi, joista ensimmäinen edusti yhtyeen ehdottomia vahvuuksia death metal -tyyppisellä keskitempoisella laahauksellaan ja lyhyehköillä melodisilla osuuksillaan. Myös nopeampi paahto oli uudessa materiaalissa hiottu aiempaa terävämmäksi, ja kappaleet saivatkin tuttuun tapaan yleisöltä erittäin lämpimän vastaanoton. Keikka oli kokonaisuudessaan miksausta myöten laadukas kokemus, mutta vaikka bändi on mielestäni hyvä, kaipaisi se vielä jotakin nostamaan itsensä toden teolla esiin. Kenties lupaavalta vaikuttanut uusi materiaali korjaa tämän.
Paikallinen death metal -jyrä Devenial Verdict aloitti keikkansa soittamalla juuri julkaistun ”Soulthirst”-EP:nsä kokonaisuudessaan. Musiikkivideollekin päätynyt ”Thrones” avasi keikan tunnelmallisella introllaan, jonka synkistelevät kitaramelodiat kantautuivat läpi kappaleen jopa brutaalimman tykityksen aikana. Bändin kiistaton vahvuus piileekin uhkaavissa ja toivottomissa melodioissa, jotka varoittavat tulevasta totaalisesta ruhjonnasta – yhtyeen nimeä mukaillen anteeksiantamattomasta tuomiosta. Yleisö oli villinä alusta alkaen, ja etenkin eturivissä innostuttiin moshaamaan, kun taas raikuvat hurraukset kaikuivat takarivistä asti, eivätkä suinkaan turhaan. Kymmenen vuoden aikana bändille on muotoutunut oma tunnistettava soundinsa, joka on allekirjoittaneen korviin erittäin virkistävää kuunneltavaa. Siinä missä jokin muu yhtye saattaisi rakentaa kappaleensa yhden huippukohdan ympärille, Devenial Verdictin musiikista ei juuri muuta löydykään. Uuden EP:n lisäksi harvinaisuutena kuultiin ”Psychic Devourment” -nimiseltä ensimmäiseltä demolta peräisin oleva bändin tutulle omistettu ”Worms in Masiah’s Eyes”, ja yhtye vitsailikin kyseessä olevan kappaleen viimeinen live-esitys ikinä. Kohokohtansa keikka koki loppupuolen pidemmässä hypnoottisessa osiossa, jossa Nuclear Omniciden vokalisti lainaili korkeampaa raspiaan manauksen omaiseen vuoropuheluun bändin oman matalamman örinän taitavan laulajan kanssa, ja keikka päättyi bändiesittelyjen myötä tyhjentäviin tunnelmiin.
Illan viimeisen esiintyjän, keravalaisen death/thrash -pumppu Re-Armedin setti perustui keikkapäivänä ilmestyneeseen ”The Era of Precarity” -albumiin, ja tämän kunniaksi illan aikana suoritettiin pienimuotoinen arvontakin, jossa tarjolla oli niin tuoretta levyä kuin t-paitaakin. Keikan avannut ”Novus Ordo Seclorum” -intro saatteli Lepakkomiehen dystooppisiin tunnelmiin epätoivoisilla melodioillaan ja murskaavalla groovellaan, kun taas varsinainen aloituskappale ”Lullaby of Obedience” räjäytti tunnelman lopullisesti. Illan jykevimmillä soundeilla varustettu armoton piiskaus voitti yleisön välittömästi puolelleen monipuolisella annillaan, jossa kauniiden kiippari- ja kitaramelodioiden sävyttämä keskitempo purkautuu hallitun kaoottisen mätön saattelemana tarttuvaan kertosäkeeseen – vieläpä täysin luontevasti. Pienen lavan bändi otti haltuunsa lähes niin hyvin kuin suinkin mahdollista, eikä 15 vuoden kokemusta voinut olla huomaamatta; itse asiassa se heijastui jo pelkästä yleisöstäkin, jonka innokkaimmat edustajat olisivat varmasti jaksaneet fiilistellä vielä uudet 50 minuuttia. Toisille tämä tuntui taas olevan liikaa, sillä yleisö alkoi selvästi hälventyä keikan lähestyessä loppuaan. Kenties neljän bändin kuolonmetallit oli osalle liian tuhti annos. Joka tapauksessa tila tuntui virkistävän ilmavalta ensimmäistä kertaa yli kahteen tuntiin, ja oli illan kohokohdan aika – nimittäin bassosoolon! Liian usein tällaisessa musiikissa basso jää vaisusti takapenkille odottamaan vuoroaan, jota harvemmin välttämättä tuleekaan, mutta kun thrash metal -basso pääsee parrasvaloon, on harva kokemus yhtä euforinen – varsinkin, kun se kulkee näinkin uljaissa äänimaailmoissa. Nöyränä pääesiintyjänä Re-Armed keräsi huudatukset vielä illan muillekin esiintyjille ja lopetti settinsä yhtä räjähdysmäisesti, kuin se oli alkanutkin, saattaen tämän mainion illan loppuunsa.
