Lasten Hautausmaa – Lasten Hautausmaa

Kirjoittanut Ville Kangasniemi - 8.6.2015

Viime vuoden ehdottomasti tervetullein uusi tuulahdus Lasten Hautausmaa pisti pään pyörälle loppusyksystä julkaistulla EP:llään. Kouvolalaisen synkistelyn jano kasvoi suureksi, kysykää vaikka Punk in Finland -foorumilta! Edellä mainitun foorumin takia hype ehkä kasvoikin niin suureksi, kuin se nyt on. Kesäkuun 12. julkaistaan vihdoin kokopitkä albumi, jonka kakkoslevyltä voi löytää kaikki viisi edellistä kappaletta. Kolme painosta loppuunmyynyt EP on kulutettu jo puhki, joten maistellaanpas tätä kaihoisaa hyssyttelyä.

Levy alkaa vauhdikkaasti musavideosinkulla “Tuulipuut”. Levy yllättääkin siinä mielessä, että uudet kappaleet sisältävät enemmän korkeaa tempoa ja rock-hurvittelua kuin edelliset rallit. Uusi sovitus “Iho, hiukset ja luut” -biisistä istuu kuin mummo kirkonpenkkiin sunnuntaiaamuna. Arvotan Lasten Hautausmaan tekstit korkealle kokonaiskuvassa, ja juuri tässä laulussa syyn huomaa. Slovarissa käytetty sanataituruus jaksaa ihastuttaa kerta kerran jälkeen. “Susien lauma” tuo mieleen hyvällä tavalla 70-luvun happorockin sekä Seremonian, mielikuvituksettomasta kitarariffistään huolimatta.

Vaikka sanoitukset ovatkin hyvin rakennettuja, eivät kaikki eponyymin debyytin tarinat välttämättä puhuttele. Tämä seikka onneksi voidaan laittaa henkilökohtaisten preferenssien piikkiin. Viimeinen levyllä esiintyvä raita “Tyttöni” on jenkkilästä lainattu kansanlaulukäännös. Ensimmäistä kertaa tämän kuullessani täytyi hetki kuulostella. Mistä tämä onkaan tuttu? Mutta säkeistöä pidemmälle ei tarvinnut miettiä: Kurt Cobainhan tätä vasta ilmestyneessä elämänkerrallisessa dokumentissa lauleskeli. Kerrankin sai tuntea itsensä sivistyneeksi, kun tunnistaa tämäntyyppisiä kulttuurin palasia rapakon takaa!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Onko tämä nyt sitten synkkyyden uusi aalto, jolla Lasten Hautausmaa vaivoin ajelehtii? Menneisyyteen kumartavaa retroilua ehkä, mutta joka tapauksessa omassa luokassaan siellä ykkössijalla. Kun vain tuo kyseinen luokka pysyisi tiiviinä, niin tähän ei tarvitsisi tukehtua. Karkkipäivä tuntuu ansaitummalta, kun sitä viettää vain kerran viikossa.