Lenni Paarma: ”Suomalainen musiikki kaipaisi lisää bändejä, etenkin rockbändejä”

Lenny & The New Wings, kuva: Teppo Kangas

Lenni Paarma tunnetaan ehkä parhaiten Elonkerjuu-yhtyeen rumpalina, mutta tähän asiaan voi tulla muutos. Paarman uusin yhtye, Lenny & The New Wings julkaisi marraskuun puolessa välissä ”True Player” debyyttinsä. Kyseessä on ehta rock ’n’ roll teos, josta Paarma kertoikin haastattelussa. Herrasmies kertoi myös omista musiikillisista mieltymyksistään ja musiikkibisneksen muutoksista viime vuosikymmenten aikana.

Moro Lenni! Mitä kuuluu? Sinulta ja yhtyeeltäsi tuli vastikään debyytti ulos?

Lenni: Kiitos hyvää, levy saatiin ulos ja aloitettiin minirundi Helsingistä. Viikon sisässä soitetaan kuusi keikkaa, joten se on agendana tällä hetkellä. Tässä on ollut paljon promohommia viime aikoina, mukavasti pientä poreilua.

Lenni & The New Wings on suhteellisen tuore yhtye, tehän olette taineet olla kasassa tämän vuoden?

Lenni: Ollaan me kaksistaan tunnettu jo pidempää, mutta joo vuoden päivät ollaan oltu nyt aktiivisemmin. Tammikuussa julkaistiin ensimmäinen sinkku, mutta kyllä se oli viime vuoden puolella näihin aikoihin kun alettiin kuvailla musavideota. Yhtye on saanut ensimmäisen vuotensa varmaan jo joskus vuonna 2013, mutta treenikämpälle siirtymisessä on mennyt sitten kauemmin. Joltain festivaalilta se innostus tähän saatiin. Ana Naali tuli Elonkerjuusta mun kanssa, ja me ollaankin oltu aina samoissa bändeissä. Jukka Kulju Sundin pojista on ollut myös pitkän linja tuttu.

Olet tosiaan tullut tunnetuksi Lauri Tähkän tähdittämästä Elonkerjuu-yhtyeestä. Nyt alkoi kuitenkin rokki poltella sen verran että laitoitte bändin pystyyn. Koetko tämän uutena aloituksena?

Lenni: Mulla on ollut pitkäaikaisena haaveena tehdä englannin kielinen rokkilevy. Omat vaikutteet lähtee tuolta jostain 80-luvulta Iron Maidenistä, Kissistä, joiden perään tuli sitten suomalaiset Smak, Peer Günt ja Sielun Veljet. Rock ja hard rock ovat aina olleet lähellä sydäntäni, vaikka välissä on tullut popimpaakin matskua tehtyä. Yhtenä lähtökohtana oli tehdä musaa siitä, mistä hommat on lähtenyt, joten kyseessä on kuin paluu juurille.

Elonkerjuussa olit rumpusetin takana mutta uudessa yhtyeessä oletkin keulahahmon asemassa. Miltä tämä roolin muutos on oikein tuntunut?

Lenni: Siinä mielessä tämä on tuntunut ihan luontevalta, koska mulla on ollut kaiken näköisiä bändejä aiemminkin vuosien varrella. Kaikkia soittimia on tullut soitettua vaihtelevalla menestyksellä, mutta rummut ja kitara on aina olleet mukana. Aiempiakin projekteja on ollut joissa olen soittanut kitaraa ja laulanut. Vaihtelu kuitenkin virkistää ja on mukava siirtyä rumpujen takaa ns. front manin paikalle. Aikansa kun ihmisten selkiä ja persuksia tujoittelee niin se on ihan mukavaa vaihtelua siihen. Keväällä Elonkerjuu lähtee kiertueelle niin saan uutta virtaa näistä hommista. Näitä hommia tehdessä pitää pitää tietynlainen kalareissu-moodi päällä, ettei mene liian vakavaksi. Onhan niitä tapauksia joista näkee että homma maistuu työltä, eikä se pidemmän päälle ole hyvä asia. Sellainen tietynlainen lapsekkuus ja säätäminen näissä hommissa kuuluu olla. Se on rock ’n’ rollia vain.

Tuo on kyllä hyvä pointti, koska onhan se hirveä tilanne jos sieltä lavalta välittyy yleisöön tympääntynyt tunnelma.

Lenni: Juuri näin. Ja sen tietää itsekin sinne lavalle noustessa, että jos on tuollainen fiilis, että jonkinlainen vauhtisokeus on iskenyt päälle. Nämä on niin hienoja hommia ettei sitä pidä päästä rutinoitumaan, vaan pitää olla työn perässä, niin kuin Pohjanmaalla sanotaan. En tosin itse tykkää että näistä hommista puhutaan työnä, koska olen itse lähtenyt bändikuvioihin ihan muista syistä. En ole koskaan ajatellut että tekisin tätä työnä, vaan intohimona.

Olet kirjoitttanut sanoitukset Lenny & The New Wingsin debyyttialbumille. Oletko aiemminkin kirjoittanut sanoituksia vai onko tämä uusi aluevaltaus?

Lenni: Olen mä joitakin tekstejä kirjoittanut Elonkerjuulle, mutta sävellykseen se siellä painottui. Varmasti on jotain muitakin tullut raapustettua, mutta olen huomannut että suomen kielisen tekstin kirjoittaminen on aika työlästä mulle. Englanniksi tekstittäminen on jouhevampaa ja antaa enemmän myöten. Toki kieliopista ei ole sen enempää tietoa kuin mitä olen ”Kauniita ja Rohkeita” seurannut. Yläasteellakin taidettiin olla pelaamassa sählyä aina englannin tunnilla. Jotenkin se englannin kielinen tulkinta tuntuu paremmalta. Ja vaikka menisi vähän Remu-englannin linjalle niin tärkeintähän ei ole se sanoma, vaan että se kuulostaa hyvälle (naurahtaa).

Kun noita sanoituksia katsoo niin kyllä ne ovat korkeampi tasoista kuin Remu-englanti.

Lenni: Saako niistä jopa jotain selvääkin? (naurahtaa)

Kyllähän niistä selvää saa. Niistä puheen ollen albumin sanoituksissa rakkaus ja parisuhteet näyttäisivät olevan hyvin esillä. Mistä olet saanut inspiraation sanoituksiin?

Lenni: Pitkälti ne lähtevät jokapäiväisistä keloista. Kun ei saa jotain suusta pihalle niin kirjoittaa sen sitten paperille. Pitkältihän ne keskittyvät reissuromantiikkaan ja kaverisuhteisiin. Yleensä kappaleet saavat alkunsa lauseesta, josta lähtevät sitten kehittymään. Sitten sitä yhtäkkiä huomaakin että tässä on asiaa tai sitten sitä ei ole. Mutta ne on näitä rock ’n’ roll kliseitä.

Teillä on tänä syksynä tosiaan useampi keikka. Ovatko nämä yhtyeenne ensimmäisiä vai onko niitä ollut aiemminkin?

Lenni: Syksyn keikkojen lisäksi olemme tehneet kolme keikkaa aiemmin tänä vuonna. Ensi vuoden alussa on kuitenkin tarkoitus tehdä lisää. Joulu tulee nopeasti ja tässä on kaikkea tekemistä juuri nyt.

Julkaisitte debyyttinne myös fyysisenä, mikä on hieno asia. Nykypäivänä kun kaikki bändit eivät välttämättä julkaise fyysisiä kappaleita lainkaan vaan pitäytyvät suoratoistopalveluissa. Ostatko vielä itse fyysisiä albumeja vai suositko suoratoistopalveluja?

Lenni: Kyllä mä olen aika sekä että, suosin molempia. Nykyäänhän trendinä on myös tehdä vinyylejä. Vinyylimies olen itsekin henkeen ja vereen, vaikka tähän hätään ei saatukaan albumista vinyyliä tehtyä. Mutta kyllä se on itselleen ollut itsestään selvyys, että painetaan jonkinlainen määrä noita CD-levyjä. Onhan se kuitenkin makeaa kun saa tutkia konkreettista albumia ja sen kansia. Digiversioissa ei kuitenkaan ole oikein muuta kuin albumi soimaan ja se on siinä sitten. Ei ole ainakaan tullut vielä sellaista vastaan, jossa olisi ollut digiversio myös kansilehdestä. Ja mitenkä se sitten toimisi kätevästi. Vinyyli aikana se oli niin mukavaa laittaa olohuone sekaisin kun levitteli niitä kansia lattialle. Itse kyllä tykkään vinyyleistä, niitä löytyy kotoa. Niissä on kyllä oma soundinsa ja tunnelmansa.

Satutko muistamaan ensimmäistä ostamaasi levyä?

Lenni: Vinyylinä olen varmaan Iron Maidenin ”Killerisin” ja ”The Number Of The Beastin”. Tosin faijalta sain varmaan joskus Elviksen kasetin pienenä, mutta sitä ei varmaan lasketa. Mutta nuo Iron Maidenin levyt olivat ensimmäisiä ostoksia. Sitten tulikin Kiss, ja ne onkin säilyneet koko tämän kolmenkymmen vuoden aikana.

Mainitsitkin että olet tehnyt paljon musiikkia projekteja urasi aikana, niin kuinka näet että musiikkimaailma ja musiikkibisnes ovat muuttuneet vuosien varrella?

Lenni: Musiikkibisnes on muuttunut järkyttävästi kymmenen vuoden aikana. Niin sanotusti bändit ovat kadonneet main stream osastolta. Ne tuntuvat lähinnä olevan näitä yksittäisiä artisteja. Ja jos sä laitat radion päälle niin kuulostaahan se lähinnä hissimusiikilta, mitä siellä soitetaan. Ei ole kiva ajaa autossa radio päällä kun se kuulostaa H&M:ltä (naurahtaa). Sen verran rokkimies kuitenkin on, että musiikissa pitää olla särmää eikä sen pidä olla valmiiksi pureskeltua. Siltä tuo nykymusiikki pitkälti kuulostaa. Tuntuu että levy-yhtiötkään eivät satsaa enää mihinkään, tietenkin kun niilläkään ei ole paljon tuloja, joten kokeillaan jatkuvasti kaikkea uutta. Se mistä se sitten revitään, on ”yllätys yllätys” artistin selkänahka.

Toki nykypäivänä isoja levy-yhtiöitä ei enää tarvita samalla lailla kun voi laittaa musiikit itse nettiin. Nykyään jos on hyvä promoottori niin sillä pärjää jo paremmin. Isossa levy-yhtiössä voi hukkua sinne artisti paljouteen. Musiikkibisnes on muuttunut paljon ja minusta suomalainen musiikki kaipaisi lisää bändejä. Etenkin rokkia.

Hiukan jo puhuitkin ensi vuoden keikoista, mutta minkälaisia suunnitelmia Lenny & The New Wingsillä on tarkemmin ensi vuotta varten?

Lenni: Yhtye tulee jatkamaan toimintaansa Elonkerjuun ohella ja englanniksi lauletun rokin rajallisuus on tiedostettu. Realiteetit on pidettävä kohdallaan, kun englannin kielisellä rockilla on vaikea ponnistaa. Mutta mennään päätyyn saakka ja pidetään hommat avoinna. Musiikki on hieno laji. Tarkoitus on tehdä uusia biisejä, mutta en tiedä millä aikataulalla. Elonkerjuukin on jälleen aktivoitunut ja meidän on tarkoitus saada keväällä musiikkia pihalle. Ja keikkoja on myyty paljon ensi vuodelle. Lenny & The New Wingsiä tehdään kuitenkin myös, koska ei tämä ole mikään sivuprojekti vaan rehellinen bändi.

Kiitos haastattelusta Lenni! Haluaisitko laittaa terveisiä lukijoille?

Lenni: Vaatikaa rokkia ja vaatikaa bändejä. Rokki on hieno asia! Käykää katsomassa elävää musiikkia.

Lenny & The New Wings

Haastatellut: Aleksi Parkkonen

Lue lisää aiheesta

Elonkerjuun jäseniltä uusi yhtye – Lenny & The New Wings Elonkerjuu-yhtyeestä tutut rumpali Lenni Paarma ja basisti Antero Naali ovat kasanneet uuden yhtyeen, joka kantaa nimeä Lenny & The New Wings. Deb...