Kolumni: Livekeikkojen tuho ja nousu

Tiedän käynnistäväni tällä kolumnilla melkoisen paskamyrskyn, mutta joskus on hienoa heittäytyä suoraan tuleen vain tuodakseen oma mielipiteensä esiin. Väitän siis täysin vakavalla naamalla, että länsimaiset yhtyeet eivät osaa live-esiintymisten jaloa taitoa – noin 90 % näkemistäni keikoista ovat olleet täyttä paskaa: suuria nimiä, pieniä aloittelevia yhtyeitä ja kaikkea siltä väliltä. Koolla ei ole väliä, paitsi naisilta kysyttäessä.

Joku on varmaan jo tässä vaiheessa vetänyt herneen nenään, mikä on ihan ymmärrettävää. Voin kuitenkin luvata, että pahempaa on tulossa, joten prepare yourselves!

Alkuun esitän kysymyksen: ovatko keikat sinulle sosiaalisia tapahtumia ja hyviä syitä ryypätä kaverien kanssa? Jos vastaat myöntävästi, niin tämä kolumni ei varsinaisesti koske sinua. Itse pidän keikoista, joissa esiintyvä yhtye on pääosassa ja voin hyökätä paikalle vaikka yksin tylsistymättä kuoliaaksi. Aivan liian usein olen kuitenkin todennut, että itse keikka ei ole katsomisen arvoinen ja keskittyminen menee lähinnä juomiseen, kaverien kanssa seurusteluun tai basistin varustuksen (ei homolla tavalla) tutkimiseen. Musiikkia voin kuunnella kotona paremmalla äänenlaadulla, keikalla haluan nähdä kunnon shown! Monesti lavalla on kuitenkin lauma Mikki Hiiriä (kiitos asepalvelus 2009-10 tämänkin termin oppimisesta), jotka eivät uskalla heittäytyä millään tapaa: vedetään se perusvarma setti suunnilleen arkivaatteissa, moshataan vähän ja vedetään joku hittibiisi encorena.

Olin jo lähes tyytymässä kohtalooni, todeten että ehkä en vain ole keikoilla viihtyvää tyyppiä. Mielipiteeni kuitenkin muuttui kertalaakista nähtyäni Japanissa muutamia livevetoja. Jos se kansa on erikoinen muutenkin, niin ne liveshowt vasta erikoisia olivatkin. Musiikin sijaan pääroolia veti juurikin se kaipaamani show-meininki, vertaisin hommaa enemmän teatteriin kuin varsinaiseen musiikilliseen esitykseen. Toki myös länsimaisista yhtyeistä löytyy hyviä esimerkkejä tästä, vaikkapa Slipknot sekä Gorgoroth mainitakseni. Kyseisillä yhtyeillä lavasteet, asustus ja lavaesiintyminen ovat vähintään yhtä tärkeässä osassa kuin musiikki itsessään.

Tähän väliin video Mejibrayn live-esiintymisestä, pelkästään yleisöä katsoessa huomaa meiningin olevan hieman erilainen kuin vaikkapa Suomessa keskimääräiselle keikalle mennessä:

Seuraavaksi hieman Slipknotia, ikävä kyllä kyseinen yhtye on itselläni edelleen todistamatta livenä:

Tässä vaiheessa joku varmaan ajattelee, että ei pienillä yhtyeillä ole mahdollisuuksia vetää tuollaisia vetoja kuin edellä. Aijaa? Kyse on lähinnä tahtotilasta. Esimerkiksi ei pienillä teattereillakaan ole mahdollisuutta pistää vastaan New Yorkin kansalliselle teatterille. Silti teatteriharrastus on edelleen voimissaan, ja lukuisat pienet teatterit kesäteattereista lähtien vetävät jatkuvasti ihmisiä katsomaan esityksiään. Taloudellinen panostus on lopulta sivuseikka jämähtäneiden asenteiden keskellä: riskejä ei uskalleta ottaa, vaan vedetään mieluummin varman päälle yrittäen miellyttää jokaista paikalle raahautuvaa kännistä katsojaa.

Suurin ongelma onkin yleisön aliarviointi: oletusarvona on, että jokainen keikalla oleva ihminen on kännissä. Itsekin muutaman kerran keikalla soittaneena turhauduin siihen jatkuvaan ”ei siellä kukaan kuitenkaan kuuntele/katsele/tee mitään, kun ne on vittu kännissä” -meininkiin. Niin, entä jos siellä sattuukin olemaan muutama tyyppi selvinpäin ja ne katselee, että ”vittu mitä paskaa”? Toisekseen miten paljon kovemman vaikutuksen se tekisi myös humalassa oleviin ihmisiin, jos myös se show olisi todella kova musiikin lisäksi? Loppujen lopuksi hyvä show ei vaadi ihan hirveitä; hieman arkivarustuksesta poikkeava vaatetus (ei mitään COBHC -paitoja) ja sopivasti epäsovinnaista häröilyä lavalla. Showta pystyy aina kasvattamaan yhtyeen suosion kasvaessa ja taloudellisten resurssien antaessa myöten.

Aiheesta saatiin pientä pöhinää aikaiseksi myös KaaosZinen sisäisessä ryhmässä, moni oli samaa mieltä kanssani ja toiset taas uskalsivat asettua poikittain oman mielipiteeni kanssa. Perkele, eihän semmonen peli vetele! No ei, musiikki jos mikä jakaa mielipiteitä, eivätkä livekeikat ole poikkeus. Tarkoitus ei siis ole morkata ketään, ja tästä syystä jätän nimeämättä ne kokemani paskoja keikkoja tarjonneet yhtyeet. Tarkoitus on lähinnä herättää ajatuksia, sekä keskustelua: Mitkä yhtyeet ovat tarjonneet itsellesi parhaat live-esitykset? Onko yhtyeen ulkonäöllä, lavastuksella ja ulkomusiikillisilla seikoilla väliä keikkaa katsoessasi? Onko tämä kolumni ihan paska? Mielipiteitä saa esittää vapaasti!

Kirjoittanut: Miika Hänninen